Heippa kasvissyöjät!
Onkohan tämä joulu kaikille pelkkää painajaista vai voiko se olla rauhan ja lämmön juhla myös kasvissyöjälle?
Itsellä on ensimmäinen vegejoulu takana, ja se oli kyllä varsin painajaismainen.
Lähdin jouluksi, niin kuin on aina tapana ollut, vanhempien ja sisarusten luo kauas toiselle paikkakunnalle. Sanoin jo puhelimessa etukäteen äidille, että minua varten ei tarvitse mitään erikoista ruokaa laittaa,vaan minä tuon mukanani ainekset ja laitan itselleni kasvisruuat, ja toisetkin saavat niitä ottaa, jos kelpaa.
Teinkin pähkinä-linssi-kikherne paistosta, vein hapankaalia, soijajuustoja ja tofua, hedelmiä. Kotona sitten äiti oli vähän hämmenyksissään kun aloin auttamaan kokkauksessa samalla tehden omiani, että tommostako sitä nykyään joulunakin laitetaan, mutta kyllä hän niitä sitten myöhemmin uteliaana maisteli. Laatikoita hän teki ilman munia ja maitoja omat satsit minua varten, vaikka estelin, ettei tarvitse nähdä vaivaa.
Velipojat alkoivat heti kohta naljailla kun olivat saaneet glögi-kossulasit eteensä. Isä ja pikkusiskokin välillä yhtyivät pilailuun. Naljailua kuului pitkin päivää niin, että minun mielialani laski alamaihin. Isän lämmittämä ihanan pehmeälöylyinen sauna onneksi nosti sen lähemmäs normaalilukemia. Sitten kun alettiin syömään, alkoi veljien pilkanteko taas. Nuorempi alkoi lappaa väkisin kinkunsiivuja ja silliä lautaselleni ja vanhempi, jo aika tukevassa humalassa, alkoi uhota, että me syötetään sulle väkisin kunnon jouluruokaa. Tarttuivat jo väkisin kiinni ja ruokaa alkoi lennellä ympäri pöytää kun minä tietysti tappelin vastaan. Isä onneksi keskeytti veljien aikeet.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että minä menin pois tolaltani ja itkin huoneessani sen loppuillan. Soitin poikaystäväni, joka yötä vasten ajoi monta sataa kilometriä hakeakseen minut pois. Ihana mies!
Lähtiessäni kotoa velipojat yrittivät lepytellä, että huumoriahan se vain oli, missä sun huumorintajusi on. Mitään anteeksipyyntöä tai katumusta ei näkynyt. Isä ja äiti vain katsoivat vähän surkeina ja neuvottomina. Jäivät lahjanikin sinne tuvan joulukuusen alle kun lähdin.
Ainakin sen opin, että velijäni en aio enää tavata ainakaan silloin kun he ovat humalassa, enkä tiedä jos muutenkaan. Joulunkin aion viettää joko yksin tai sitten poikaystävän kanssa kahden tai jos vegeystäviä löytyisi, niin mieluiten heidän kanssaan. Mutta periksi en aio antaa enkä tosiaankaan ala syömään sukulaisten takia sellaista, jota itse en halua. Vaikka menikin koko perheen joulu pilalle, niin ei kait se minun syyni ollut.
Anteeksi tämä vuodatus. Oli pakko päästä purkamaan sydäntä johonkin.
Onkohan tämä joulu kaikille pelkkää painajaista vai voiko se olla rauhan ja lämmön juhla myös kasvissyöjälle?
Itsellä on ensimmäinen vegejoulu takana, ja se oli kyllä varsin painajaismainen.
Lähdin jouluksi, niin kuin on aina tapana ollut, vanhempien ja sisarusten luo kauas toiselle paikkakunnalle. Sanoin jo puhelimessa etukäteen äidille, että minua varten ei tarvitse mitään erikoista ruokaa laittaa,vaan minä tuon mukanani ainekset ja laitan itselleni kasvisruuat, ja toisetkin saavat niitä ottaa, jos kelpaa.
Teinkin pähkinä-linssi-kikherne paistosta, vein hapankaalia, soijajuustoja ja tofua, hedelmiä. Kotona sitten äiti oli vähän hämmenyksissään kun aloin auttamaan kokkauksessa samalla tehden omiani, että tommostako sitä nykyään joulunakin laitetaan, mutta kyllä hän niitä sitten myöhemmin uteliaana maisteli. Laatikoita hän teki ilman munia ja maitoja omat satsit minua varten, vaikka estelin, ettei tarvitse nähdä vaivaa.
Velipojat alkoivat heti kohta naljailla kun olivat saaneet glögi-kossulasit eteensä. Isä ja pikkusiskokin välillä yhtyivät pilailuun. Naljailua kuului pitkin päivää niin, että minun mielialani laski alamaihin. Isän lämmittämä ihanan pehmeälöylyinen sauna onneksi nosti sen lähemmäs normaalilukemia. Sitten kun alettiin syömään, alkoi veljien pilkanteko taas. Nuorempi alkoi lappaa väkisin kinkunsiivuja ja silliä lautaselleni ja vanhempi, jo aika tukevassa humalassa, alkoi uhota, että me syötetään sulle väkisin kunnon jouluruokaa. Tarttuivat jo väkisin kiinni ja ruokaa alkoi lennellä ympäri pöytää kun minä tietysti tappelin vastaan. Isä onneksi keskeytti veljien aikeet.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että minä menin pois tolaltani ja itkin huoneessani sen loppuillan. Soitin poikaystäväni, joka yötä vasten ajoi monta sataa kilometriä hakeakseen minut pois. Ihana mies!
Lähtiessäni kotoa velipojat yrittivät lepytellä, että huumoriahan se vain oli, missä sun huumorintajusi on. Mitään anteeksipyyntöä tai katumusta ei näkynyt. Isä ja äiti vain katsoivat vähän surkeina ja neuvottomina. Jäivät lahjanikin sinne tuvan joulukuusen alle kun lähdin.
Ainakin sen opin, että velijäni en aio enää tavata ainakaan silloin kun he ovat humalassa, enkä tiedä jos muutenkaan. Joulunkin aion viettää joko yksin tai sitten poikaystävän kanssa kahden tai jos vegeystäviä löytyisi, niin mieluiten heidän kanssaan. Mutta periksi en aio antaa enkä tosiaankaan ala syömään sukulaisten takia sellaista, jota itse en halua. Vaikka menikin koko perheen joulu pilalle, niin ei kait se minun syyni ollut.
Anteeksi tämä vuodatus. Oli pakko päästä purkamaan sydäntä johonkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä minuakin olisi tuollainen loukannut. Minua meinaa joskus loukata se kun isäni yrittää ns. herätellä minussa lihan himoa. Mutta hän osaa lopettaa eikä jatka ja jatka. Olen siis ollut kasvissyöjä yli 4 vuotta. Saat kyllä varautua siihen että sinua tullaan pyytämään syömään lihaa tulevaisuudessakin, mutta toivottavasti ainakaan tuo päälle käyminen ei enää toistu! Ja joisivat sitten vain niin vähän etteivät tule humalaan! Ei ole kiva muutenkaan olla humalaisten kanssa tekemisissä!
Jos he joskus ihmettelevät vaitenoloasi heitä kohtaan (epäilen että olet vaiten koska he loukkasivat sinua niin), niin sano että he loukkasivat sinua käytöksellään. Sano että haluat olla heidän kanssaan tekemisissä mutta et voi jos päällesi taas käydään. Sano että se ei saa enää toistua, ja että heidän on vain hyväksyttävä se ettet enää syö lihaa.
Veljet siis ovat loukanneet sisarensa ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta päättää itse omaa kehoaan koskevissa asioissa. Lisäksi he ovat nöyryyttäneet tätä henkisesti. Kiehuvassa kiukussani tuli kyllä mieleen mitä itse tekisin omille veljilleni, jos he kännipäissään kajoaisivat sisareeni. Mutta kun olen rauhan mies, annan kiukun ensin laantua. Sitten vasta kysyn, että pitäisikö siskon kääntää toinenkin poski vai viedä asia poliisitutkintaan.
Toivottavasti niitä luotettavia vegeystäviäkin löytyy. Ja onnellinen voit tietysti olla, että sinulla on tuo rakas prinssisi, joka sinut kävi pelastamassa.
Ehkä tuo puhuminen eli ystävällinen mutta napakka järjen puhuminen voisi olla se rakentavin ratkaisu. Auttaisikohan parhaiten, jos ensin puhut isän ja äidin puolellesi ja sitten otatte velipojat puhutteluun?
Välien katkaisu kun saattaisi sattua vanhempiin, jotka (ainakaan äiti) eivät tässä niitä pahimpia konnia olleet ollenkaan.
pilaantui noin. Itse olen kans ekaa joulua pescovegetaarina. Mulla meni hyvin joulu, ei kukaan pakottanut mua luojankiitos syömään mitä en itse haluaisi.En ole tosin käynytkään missään kylässä just ton takia kun kukaan ei tunnu ymmärtävän mun valintaa.
Juolupöydästä ei kyllä nälkäisenä tarvinnut nousta. Kaikkea hyvää ja ilman eläinperäistä oli ( paitsi kala) Ihan ihmettelen että mitä varten joka paikkaan pitääkin tunkea munia, kermaa, voita... kun ihan yhtähyvää jopa paremaa saa ilman niitä.
Ollaan vaan lujija päätöksissämme eikä luovuteta vaikka toiset ei ymmärtäisikään meidän valintaa.
Voimia sulle kasvissyöntiin, me itse kyllä kehossamme tiedämme että valinta on oikea! :)
Olen tosi pahoillani sun puolestasi!
Miten joku voi käyttäytyä noin huonosti ja miten vanhempasi oikein sallivat sen? Veljiltäsi puuttuu selvästi alkeellisetkin käytöstavat.
Minä ilmoittaisin vastaavan jälkeen että seuraavan kerran käydessäni kaikki syövät kasvisruokaa. Ja anteeksipyyntö on myös paikallaan.
Voimia!
Voipi olla, että veljesi yrittivät olla suuriakin humoristeja, mutta tuo "huumori" meni kyllä yli ja pahasti, luultavasti alkoholistakin johtuen.
Itse kestän tiettyyn rajaan asti "joo, nyt sie syötkin lihaa" -vitsit ja vitsailen joskus itsekin asialla. Aamuyöstä baari-illan jälkeen takuuvarma naurupommi on, kun mennään tilaamaan pitsoja ja alan kavereilleni selittää: "Joo, minä tilaan pitsan, johon tulee kinkkua, pekonia, tupla-kebab, salamia...." ja sitten myöhemmin kasvispitsaa mutustellessani samat jutut: "Joo, tässä on kinkkua, pekonia, kebabia...."
Aina jaksavat nauraa.
Olen ollut yli viisi vuotta jonkinasteinen vege ja alussa olin hyvinkin herkkä, jos joku vitsailikin jotain kasvissyöntiini liittyen (no silloin tosin olin vasta 13-vuotta, joten iälläkin oli osuutta asiaan.)
Nykyään menen vaan sanalliseen vitsin heittoon mukaan ja koetan nauraa. Sen olen oppinut, ettei kannata olla turhan vakava. Huumorin kautta ihmiset osaavat helpommin käsitellä asioita. Tutut ja kaverit hyväksyy kaikki, etten syö mitään lihaa, enkä minä ala heille saarnaamaan lihan syönnin etiikasta, eivätkä he puutu minun kasvissyöntiini. Joskus joku heittää (vieläkin), että "Syöhän siekin kun tein niin hyvää karjalanpaistia", johon saatan tokaista: "Minähän en käryäviä lihaksia syö!"
Joskus sekasyöjä saattaa pelätä, että heidän omat ruokailutottumukset joutuvat arvostelun kohteeksi kasvissyöjä-tuttavan toimesta. Senkin minä olen päättänyt, että koskaan en lähde saarnaamaan kellekään. Minun puolesta kukin saa syödä mitä lystää ja minä syön mitä itse lystään. Vain kysyttäessä avaan sanaisen arkkuni.
Saarnaaminen kääntyy pahimmillaan itseä vastaan, aiheuttaa lommoja henkilökohtaisiin suhteisiin ja ennakkoluuloja kaikkia kasvissyöjiä kohtaan. Veljiesi käyttäytyminen saattoi olla myös jokin "puolustusreaktio": "Lytätään vege-sisko aatteineen ihan maahan, jotta meidän ei ainakaan tarvitse ajatella kinkunsyöntiämme saati potea siitä huonoa omaatuntoa". Reaktio vielä vahvistui humalatilan johdosta.
Siun pitää näyttää, ettet sie oo entisestäs miksikään muuttunut. Jätä ihmeessä kaikki saarnaaminen ja arvostelu pois. Se on hyväks ihan oman mielenterden kannaltakin. Et sie tätä maailmaa voi täysin muuttaa, mutta ainakin saat vaikuttaa itse omiin valintoihisi ja omilla valinnoillasi.
No niin, nyt meni viesti pitkäksi ja esimerkkejä täyteen niin, että hukkasin melkein pointtini. Sehän siis oli, että sanallinen loanheitto ja naljailu kannattaa kiltisti kestää. Vaikka yhtyä siihen ja antaa leikillisesti takaisin samalla mitalla. Sillä tavalla sen kestää itsekin paremmin ja muutkin kyllästyy omiin juttuihinsa helpommin.
Tuo kinkkujen lappaminen lautaselle ja raatojen viskely kyllä meni jo pahasti överiksi ja sellainen pitäisi jokaisen järkevän ja käytöstavat omaavan ihmisen tajuta. Toivottavasti veljesi tajuavat olleensa idiootteja ja pyytävät anteeksi.
Pidäkin jonkinlainen tauko veljien tapaamisessa. Ehkä se saa heidät ajattelemaan ja tajuamaan, että olet tosissasi asiasi kanssa.
Voisin arvata että tuollaiseen käytökseen vaikuttaa monet mielikuvat ja myös toisenlaisten arvojen kunnioitus. Jos pakkosyöttäminen on jokun mielestä ok, niin en ihmettele, jos sitä tekee tilaisuuden tullen -- suvaitsevuus on siinä varsin kaukana. Sitä fanaattisuutta esiintyy missä tahansa ja tuossa nuo veljet sopii omalla tavalla kinkun syönnin "saarnaajiin". Pitäähän sitä omaa aatetta puolustaa. Samalla voi muistaa, että toisille kinkku on pyhä asia. Toiset on tyytyväisiä, jos lihoihin ei tarvitse koskea.
Mennään vähän toisaalle, mutta kuinka moni kasvisyöjä on joulun mässäilyn jälkeen joutunut sairaalaan leikkaukseen... Suoli ei vedä niin paljoa kuin suu syö. Tämän joulun aikaan (kuten aikaisemminkin) on tullut leikkaussaleihin ylensyönnin takia ihmisiä. No, se pitkäaikainen ylensyönti kanssa tuo, mutta ne erikseen.
Jouluun liittyy niin paljon mässäilyä ja kulutuksen ihannointia, että...
ensijouluna paremmat pidot jos henki pihisee että sillälailla meillä