Testi

Mitä on pseudo-tiede?

Pseudo-tiede, eli näennäis- tai valhe-tiede, on tieteen retoriikkaan puettua poliitista propagandaa. Pseudotiede on hämännyt monia koska se saattaa ulkoisesti näyttää uskottavalta, käytetäänhän siinä paljon sivityssanoja. Pseudo-tieteessä saattaa olla tieteelliseltä kuulostavia hienoja termejä, mutta jos näitä sivistyssanojen taakse kätkettyjä väitteitä tutkitaan hieman tarkemmin huomataan esimerkiksi että päättelyketju ei ole aukotonta (implikaatiovirheitä), todisteet puuttuvat, johtopäätökset on perustettu pelkkiin mielivaltaisiin/huonoihin oletuksiin, esitetään mielipiteitä faktoina, ei viitata alkuperäislähteisiin, ynnä muuta sellaista josta seuraa että päätelmät ovat virheellisiä tai päätelmien validiteetti on kyseenalainen.

Suomessa pseudo- eli näennäistiedettä edustaa lähinnä yliopistojen humanistis-yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat (kasvatustieteet, sosiologia, yhteiskuntatieteet, psykologia). Varsinkin ihmis- ja yhteiskuntatieteet ovat houkuttelevia kohteita puolueaktiiveille ja manipulaattoreille koska näillä aloilla on suuri merkitys yhteiskunnallisessa argumentoinnissa. Suomalaisissa yliopistoissa politrukki valitsee rehtorit ja professorit, joten tutkimustulokset eivät ole puolueettomia.

Jos yliopistossa on kansleri, hän on yliopiston ylin viranomainen. Kanslerin nimittää tasavallan presidentti. Esityksen presidentille tekee hallitus/valtioneuvosto valittuaan yhden kolmesta yliopiston kollegion asettamasta ehdokkaasta. Alkujaan Helsingin yliopiston ja sen edeltäjien kansleri oli Ruotsin kuninkaan ja sittemmin keisarin nimittämä edustaja autonomisessa yliopistossa. Akatemian ja maallisen valtiovallan avioliitto on siis vanha. Akatemia on kuten kirkkokin: "portto" pedon selässä.


Aika isolla osalla yliopistojen rehtoreista on puoluetausta ja he valitsevat professoreiksi omaa mielipidettään, poliittisia intohimojaan ja omaa poliittista katsomustaan edustavia professoreja. Näin he pääsevät vaikuttamaan siihen, minkälaisia tutkimustuloksia yliopisto tuottaa, ja ennenkaikkea siihen minkälaisia tutkimustuloksia yliopisto ei tuota. He voivat estää nuorten tutkijoiden uralla etenemisen jos kokevat nämä ideologisiksi vastustajikseen. Tai he voivat jättää työsopimuksen uusimatta. Tällainen mekanismi "hyvinvointiyhteiskunnassa" on pohjimmiltaan yksi peitetty poliittisen sensuurin muoto. Yksityiset yliopistot ja yksityiset tutkimusryhmät toimivat lähtökohdista joista voidaan parhaiten tuottaa luotettavaa tieteellistä tieotoa yhteiskuntatieteiden ja psykologian osaalueilla. Valtiollisten yliopistojen yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat ovat käytännössä pseudo-tiedettä ja nolla-tutkimusta tuottavia laitoksia joilla akateemisesti koulutetut huijarit kuppaavat rahaa veronmaksajilta.

Suomalaisen tiedeyhteisön tulee hyväksikäyttää akatemiaa ja sille ohjattuja varoja ja pyrkiä saamaan virkoja epätieteellisen yliopistolaitoksen leivistä. Tieteen auktoriteettien tulee käyttää äänivaltaansa julkisen yliopistolaitoksen diskreditointiin.
Vain yksityinen yliopistolaitos voi tuottaa tieteellisesti validia tietoa.