Tiedän että on muitakin tässä tilanteessa mutta minun lähelläni ei yhtään.
Avioliitto on ja yhteiset lapset. Mutta minä yksin heitä hoidan. Mieheni on todella paljon töissä ja kun ei ole niin harrastaa. Harrastuksia on paljon.
Tilanne kärjistyi toisen lapsen synnyttyä. Ei kuulemma huvita tulla kotiin kun on niin rankkaa.
Kaiken lisäksi miehellä oli ollut säpinää toisen naisen kanssa "kun kotona on niin rankkaa eikä vaimo ymmärrä (varsinkaan antaa seksiä tarpeeksi usein, kerta viikkoon ei tälle miehelle todellakaan riittä). Juteltiin ja saatiin seksipuoli kuntoon. Minua kuitenkin väsyttää se että yksin teen kaikki kotityöt. Yksin hoidan 95%:sti lapset. Ja töihin oli kuitenkin mentävä kun kuopus oli 1,5v koska miehen mielestä olimme liian tiukilla taloudellisesti ja tahtoi minunkin tienaavan. Työpäivien jälkeen tulen väsyneenä kotiin, hoidan lapset, teen ruokaa, teen kotitöitä. Mies tulee myöhään illalla kotiin ja siis tyytymättömänä siihen etten silloin jaksa olla hellä ja rakastava ja antelias seksuaalisesti. Olen vaan niin väsynyt. Mies pitää tätä tekosyynä. Sanoo että aina ne vaimot väittää että päätä särkee ja väsyttää. On myös mustis ja pelkää että minulla on joku muu kun olen etääntynyt hänestä. Ei ole ketään toista. Kaipaisin vaan häntä osallistumaan arkeen ja sen olen sanonutkin.
Mutta mies vaan ahdistuu kun kerron että mulla on rankkaa kotona ja siksi olen väsynyt ja tahtoisin sen osallistuvan lisää. Sanoo että "vali vali nalkuti nalkuti" ja että ei ole kiva tulla kotiin kun vastassa on valittava vaimo.
Olen siis alistunut kohtalooni. Valitus ja puhe vaan ahdistaa miestäni. Apua en saa. Ja silti mun pitäisi olla todella rakastava ja huomioiva vaimo.
Onko täällä muita joilla on tälläinen tilanne? Miten kestätte, jaksatte? Minun henkireikä on jumppa kerran viikossa ja se että anoppi ottaa välillä lapset luokseen jolloin voin siivota rauhassa tai vaan lepäillä.
Erokin on käynyt mielessä mutta en sitä tahtoisi. Tahtoisin jatkaa ja kehittää tätä suhdetta joka tuntuu jämähtäneen johonkin kuoppaan.
Kertokaa vaan mielipiteitä, miltä ulkopuolisen silmin vaikuttaa?
Avioliitto on ja yhteiset lapset. Mutta minä yksin heitä hoidan. Mieheni on todella paljon töissä ja kun ei ole niin harrastaa. Harrastuksia on paljon.
Tilanne kärjistyi toisen lapsen synnyttyä. Ei kuulemma huvita tulla kotiin kun on niin rankkaa.
Kaiken lisäksi miehellä oli ollut säpinää toisen naisen kanssa "kun kotona on niin rankkaa eikä vaimo ymmärrä (varsinkaan antaa seksiä tarpeeksi usein, kerta viikkoon ei tälle miehelle todellakaan riittä). Juteltiin ja saatiin seksipuoli kuntoon. Minua kuitenkin väsyttää se että yksin teen kaikki kotityöt. Yksin hoidan 95%:sti lapset. Ja töihin oli kuitenkin mentävä kun kuopus oli 1,5v koska miehen mielestä olimme liian tiukilla taloudellisesti ja tahtoi minunkin tienaavan. Työpäivien jälkeen tulen väsyneenä kotiin, hoidan lapset, teen ruokaa, teen kotitöitä. Mies tulee myöhään illalla kotiin ja siis tyytymättömänä siihen etten silloin jaksa olla hellä ja rakastava ja antelias seksuaalisesti. Olen vaan niin väsynyt. Mies pitää tätä tekosyynä. Sanoo että aina ne vaimot väittää että päätä särkee ja väsyttää. On myös mustis ja pelkää että minulla on joku muu kun olen etääntynyt hänestä. Ei ole ketään toista. Kaipaisin vaan häntä osallistumaan arkeen ja sen olen sanonutkin.
Mutta mies vaan ahdistuu kun kerron että mulla on rankkaa kotona ja siksi olen väsynyt ja tahtoisin sen osallistuvan lisää. Sanoo että "vali vali nalkuti nalkuti" ja että ei ole kiva tulla kotiin kun vastassa on valittava vaimo.
Olen siis alistunut kohtalooni. Valitus ja puhe vaan ahdistaa miestäni. Apua en saa. Ja silti mun pitäisi olla todella rakastava ja huomioiva vaimo.
Onko täällä muita joilla on tälläinen tilanne? Miten kestätte, jaksatte? Minun henkireikä on jumppa kerran viikossa ja se että anoppi ottaa välillä lapset luokseen jolloin voin siivota rauhassa tai vaan lepäillä.
Erokin on käynyt mielessä mutta en sitä tahtoisi. Tahtoisin jatkaa ja kehittää tätä suhdetta joka tuntuu jämähtäneen johonkin kuoppaan.
Kertokaa vaan mielipiteitä, miltä ulkopuolisen silmin vaikuttaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Meillä loppujen lopux päädyttiin eroon ko mie en jaksanu kaikkee yksin. Masennus iski ja sit en kotona tehny yhtää mitää ylimäärästä. Koitin jaksaa päivät pojan kanssa kotona ja pitää toisesta huolta.
Exä ei sitä ymmärtäny. Ja on sanonu kavereilleen et erottii sen takii ko mie en tehny kotona mitään. Mie sain tuon kuulla n.neljä vuotta sitten, vaikka kuitekii erottiin iha yhteis ymmärryksessä.
Miusta siun ei tartte olla äiti miehelles. Hoiat vaan lapses ja ruokit ne sekä ittes. Älä tee mitää miehes puolesta. Kyl se rupee ajatus maailma muuttuu jos ei ookaan puhtaita vaatteita tai ruokaa sillo ko sitä tahtoo. Onha se paha keino, mut jos toine olettaa et sie AUTOMAATTISESTI jaksat kaiken ja olettaa et "kunnon vaimon täytyy". Missä ajassa se miehes oikee elää?
Nii ja hae apua tuoho väsymyksees.
Jos mikää keino ei auta, ni ehkä se on parempi vaan erota. Vaikka ero ei sillee ookaan ratkasu, mutta sillon miehes ainakii "joutuu" lasten kanssa olemaan ja siulla on sillon vapaata.
Nin se vaan on, etteivät kaikki miehet pärjää/halua pärjätä edes omien lapsiensa kanssa viikonloppua.
Että omat vapaat eron myötä tällä perusteella voi jättää laskuista pois. Jäähän kuitenkin äijän huolto pois, sekin jo helpottaa!
Moikka,
kuulosti aikas tutulta.
Meillä lapset 1v7kk ja 3,5kk, avioliitto toukokuussa. Tälläkin hetkellä mies on omilla teillään kotiavaimet pöydällä ja sormus samoin. On ollut keskiviikosta lähtien.
Sanoin taas vaihteeksi hakevansa avio eroa kun ei kestä minua enään yhtään päivää. Mä valitan oikeastaan vaan jatkuvasta tissuttelusta, omien jälkien siivouksesta ja miehen omasta ajasta. Hoidan kaikki kotityöt myös lähes yksin, samoin lapset.Riippumatta siitä onko mies sairaslomalla tai töissä ym.
On äärettömän rankkaa kahden näin pienen kanssa täällä kotona jaksaa hoitaa kaikki ja vielä kun toinen on taas vaan lähtenyt. En luota enään ikinä siihen mieheen jos se edes takaisin haluaisi tulla. En kyllä tiedä päästäisinkö edes jos moista yrittäisi. Ennen kun lähti sanoi luulleensa rakastavansa ym. Luulon perusteella mennyt sitten 7kk sitten naimisiin ja tehnyt kaksi lasta. Vielä viime viikolla puhunut aivan toista. Kuten rakastavansa ja että uudistetaan avioliitto valat ym paskaa. Seksi meillä toiminut lasten syntymästä huolimatta. Seksitouhut aloitettiin 1,5 viikkoa synnytyksestä ja välillä kahdesti päivässä ja välillä kerran viikossa, ja tietenkin kaikkea siltä väliltä.
Seksistäkin sanoi että ei se ole häntä edes tyydyttänyt vaan pani vaan panemisen iloksi.. Niinpä!! Vaikka yritti moista kumota, sanottu mikä sanottu.!!
Mutta ei tässä auta kuin hoitaa arki askareet ja itkeä itkuja vähän väliä ja taas jatkaa. Minä en ainakaan enään takaisin moisien tekojen jälkeen rupea vonkaamaan. Tähän asti olen niin tehnyt sillä en ole ollenkaan ylpeää sorttia oleva nainen.Ikää mulla 24 ja miehellä 34. Mies voisi ei ylpeyttään varmaan tule nielemään ja menettää senkin uhalla perheensä mutta sitähän hänkin halusi. Mulla ei ole hetkeäkään omaa aikaa. Ekan kerran pääsin naapurissa olevassa kaupassa käymään ilman lapsia kun kuopus oli 7 viikkonen. Mutta mies oli sitä ennen ollut vaikka missä, jopa isyyslomalla 3päivää poissa, omalla lomalla.
Ja mitä minun raskaana olemiseen tulee, käyttäytyi hän silloin ihan samalla lailla. Jopa erehtyi täysin selvinpäin minua naamaan kolmesti löymään..
Tässä vain muutama asia ja tilanne mutta niin pirusti että varmasti kukaan ei jaksaisi tekstiä loppuun asti lukea.
Kyllä tämä niin satuttaa kun toinen voi vaan ottaa ja lähteä mutta ketään ei voi pakottaa olemaan ja elämään saatikka toista rakastamaan taikka kunnioittamaan..
Toivotaan taas parempaa vuotta 2008 ja voimia sullekkin!!!
noin useen käy olin itse 3lapsen yksin huoltaja hoisin kaiken itse.voit sanoo miehellesi että tadat tulla paremmin yksin toimeen.toden näköisesti yksin huotajana taloudellisistikkin pärjäisit paremmin.koska lapsi lisät nousisivat.saisit asumis tukea ja pakolliset elatus maksut.siis.ja lisäksi saisit ilmaisen tarha paikan.ymss...jos mies ei ota vastuuta sano miksi et olisi yksin.sexiä vieraitten kanssa en katsoisi kertaakaan.hanki itsekkin hoito apua ja lähde välillä rentoutumaan sinäkin taikka vaadi miestäsi katsomaan lapsia että sinä menet.jaksaisit paremmin.uskon ja tiedän että sinulla rankkaa sano mehellesi että kaikki enerkiasi menee aren pyörittämiseen.sexiä en lähtisi pihtaamaan koska silloin on vaarana että mies löytää uuden lapsettoman seuralaisen ja lähtee.vaadi miestäsi ottamaan vastuuta taikka etsi uusi .mutta ainakin sinä tarvitset myös itsellesi vapaata ainakin kerran viikossa että jaksat pitemmän päälle.
Tossa muutama vuosi sitten oli se lapsi pieni ja rouva kotona. Mulla oli haastavia hommia, mutta piti kotiin tullessa alottaa heti kaupankäynnit tai imuroinnit kun hän käski.
Mulla oli kuulemma niin helppoo olla töissä ja levätä koko päivä ja se joutu juokseen pojan perässä koko päivän. Rahaa ei ollut kun se mikä tuli tilipäivänä tai emmä niistä tienny saako jotain muita rahoja. Rouva hoiti kaikki, mutta aina oli raha loppu. Emmä saanu automaatistakaan ottaa rahaa kun sen kun rouva lupas. V**u kun otti päähän olla töissä ja kuunnella paskaa ja sitte vielä mennä kotiin kuunteleen sitä veetuilua ja kakaran ränkkäystä. Eikä pojalle saanu sanoa edes ei.
Mä en osannu tehdä mitään oikein, en etes ripustaa pyykkiä. Rouvalla oli aina liikaa hommia ja mä kysyin onko kaikki hillot ja muut niinku pakollista. Kun olis joskus vaan oltu eikä olis heti ekas tarvinnu raahata imuria pitkin kämppää. Kerran mä kysyi mitä se tekee mun työpäivän aikana, mut sitte se helvetti repeski.
Pikkuhiljaa hissuksee keräilin mun tähelliset omaisuudet duunin varastoon, siihen meni puoli vuotta. Rouva ei tainnu edes havaita, kun kaikki mun kama oli vaan tiellä ja roskaa. Sitte mä sanoin, että nonii soromnoo. Kakkonen synty sitten loppuvuodesta, mutta en menny takas siihe helvettiin.
Helvettiäkö te miehet niitä lapsia teette jos ette osaa ottaa mitään vastuuta jälkeläistenne hyvinvoinnista? Lasten ei kannata lapsia tehdä!
sitten tyssäskin. Kuka hullu nainen ottais miehen jolla on jo kahdet ruokot niskassa? Ei ainakaan kukaan täyspäinen.
No. pilluhan se on idiooteillakin, kohta sulla on kolmet tai neljätkin ruokot seläs.
Sieltä sen syyttävän feministin sormi herähti.
Joissain tilanteissa olisi naisten syytä katsoa peiliin ja palata perusasioihin.
Tai sitten vaihtoehtoisesti elää yh:nä.
AUTS,taisi miestä osua arkaan paikkaan!!
Meitä on monenlaisia. Hyviä äitejä ja hyviä isejä. On hienoa lukea että teit koti hommia vaimosi avuksi. Mietin vain että teitkö ne hommat ja olit vihanen itsekseen vai yrititkö keskustella asiasta. Ei viitsitä haukkua kun emme kukaan ole virheettömiä. Harmi lasten vuoksi. Tovon että olette väleissä nyt että lapsilla olisi isä jatkossa.Se on tärkämpää kun yksikään katkeruus aikuisten ihmisten välillä. Itselleni kävi myös huonosti. Lapseni isä lähti. Mutta en voi katkeroitua koska meidän 7 kk ikäinen poikamme ei saa kärsiä aikuisten ongelmista ja joutua väliin. Toivottavasti voit opettaa paremmat arvot lapsillesi kun olet itse kokenut näin...? Voimia kaikille kärsineille.
Tässä ap.kirjoittajan tapauksessahan nainen tosin käy töissä. Eikä mieheltä silloinkaan herunut ymmärrystä. Sulla sen sijaan varmaan on ymmärrystä, että on raskasta työn lisäksi hoitaa lapsi ja koti ja vielä pitää miestäkin hyvänä. Koska itsekin kävit töissä ja sitten olisi pitänyt vielä imuroida jne.
siinäpä tuli taas yhden ns.miehen ratkaisu ongelmaan,ota jalat alle ja häivy heti kun vaimo pihtaa tai lopettaa passaamisen.Tuollaiset miehen irvikuvat ovat jokaisen itseään kunnioittavan naisen pahimpia painajaisia.Hyvä kun otit jalat allesi,vaimollas on varmaan nyt paljon helpompaa,ei tarvitse hoitaa isoa vauvaa.Kyllä on kumma,että jotkut miehet luulee,että vaimo on sama asia kuin äiti.Neuvoni kaltaisillesi ukon kuvatuksille,muuta takas oman äidin luo passattavaksi.Älä ainakaan tee enempää lapsia,olet jo itse ikuinen sellainen...
vinkki sinulle:
ÄLÄ TEE KOSKAAN LAPSIA.
Toivottavasti sinua ei koskaan siunata jollain niin ihanalla asialla kuin oma lapsi. Tai voi lapsen äitiparkaa...
mies teki viikot töitä ja vknloput joi ja meni milloin missäkin. kotona ei näkynyt useinkaan.
sain haukut päälleni milloin mistäkin asiasta. lopulta en enää välittänyt, tiesin että mitta tulee täyteen jonakin päivänä. kun lapsi oli 1,5kk niin silloin lähdin lapsen kanssa.
sen jälkeen vasta mies on alkanut lapsensa kanssa olemaan yhdessä, ja melko hyvin on siitä lähtien isänä olemisen hoitanutkin!
meille ero oli paras ratkaisu,
mutta en sitä tietysti suosittele jos on mahdollista välit parantaa. aina ei niin ole mahdollista, joten
henkistä väkivaltaa ei pidä sallia.
lapset eivät saa kärsiä jos riidellään tai kotona on kireä ilmapiiri. mieti tarkkaan mitä teet. yksin kyllä pärjäät myös. tai jos päätätte yhdessä olla niin miehen pitää muuttaa tapojaan.pian. onnea ja tsemppiä
vähän sama tilanne. Kaksi pientä lasta, mies kotona ja minä töissä. Miehen mielestä minä vain laiskottelin kotona ja hän kulki töiden jälkeen harrastuksissaan.
Minä sitten ehdotin vuoron vaihtoa. Herra jäi laiskottelemaan vanhempainlomalle kotiin kahden lapsen (4 kk ja 1,5 v) kanssa ja minä palasin töihin. Hän sai itse asiassa yllättävänkin hyvin hoidettua kaikki arkikotityöt (isommat viikkosiivoukset yms jäi silti mulle, vaikka itse hoidin ne silloin kun kotona olin). Töiden jälkeen aloin sitten käydä omissa harrastuksissani, ratsastamassa, kavereiden kanssa ulkona ja muuta, mitä tein ennen lapsiakin. Alkuun tuli valituksia, mutta muistutin, että hän se vain laiskottelee kotona, joten minä tarvitsen töiden vastapainoksi vapaa-aikaa (näin hänkin oli menojaan perustellut). Vanhempainloma loppui, lapset meni hoitoon, isäntä töihin ja sen jälkeen on hoidettu kotityöt yhdessä ja sovittu harrastuksista yhdessä. Nyt neljäs lapsi tulossa, eikä ole tarvinnut tapella kotitöistä, joskin välillä olen huomaavinani, että hän mielestään tekee meillä kaiken ja minä en mitään. Ääneen ei kuitenkaan ole sanonut mitään.
olin yksinhuoltajaisä avioliitossa...
molemmat oli töissä käyviä vaimolta ei tullut kotiin rahaa senttiäkään... asiasta mainitessa vastaus oli vain: onhan nuita laskuja
aina oli kuitenkin niin paljon työ kiireitä että lastaan ei edes ehtinyt (lukekaa halunnut) hoidosta hakea tai viedä...
tuli ero ja reilut kolmevuotias tyttö jäi isänsä kanssa asumaan...
viimeisinä eroa edeltävinä kuukausina, lapsi näki äitiään niin harvoin että vaimon muuttaessa pois kotoa lapsen arki tuskin muuttui... ei ainakaan osoita näkyvästi kaipaustaan...
eron jälkeen viimeisen kuukauden aikana lapsi on ollut äitinsä kanssa alle vuorokauden tekemisissä!
olen nuori, 4lapsen äiti...yksin hoidan..mies töissä..pettänyt ei ole tietääkseni, mutta alistunut olen..lueppa tuolta ylhäältä kun kirjoitin *mitä tämä oikein on* teksti....ei se ole täälläkään helppoa...päivä kerrallaan, uskoen parempaan huomiseen...