Kertoisin tässä, samalla kun kalakeitto valmistuu, miten omaan mielenterveyteeni olen voinut vaikuttaa.
Kaukana siitä että kehuisin olevani täysin tasapainossa, kerron vain niistä nikseistä miten olen voinut omaa oloani kohentaa.
Maito! Maito ja piimä on tuonut kumman kylläisyyden tunteen ja samalla lievittänyt ahdistusta.
Jäin leskeksi noin vuosi takaperin ja viime vuoden olen koittanut päästä takaisin jaloilleni - välillä ollut työssä, välillä sairaslomalla.
Eniten huolta aiheutti painon lasku, ruoka maistui pahalta ja se tuntui aina tulevan ylen; ehkä siksi että ruoanlaitto miehen kanssa oli aina hirveän mukavaa puuhaa ja nyt se tuntui työläältä.
Alussa äiti kävi ruokaa laittamassa, vähitellen aloin taas tykätä kokkaamisesta itsekin. Harmitti vaan ettei ollut ruokailukaveria nauttimassa.
Kerroin kaverilleni Annalle (kurssikaveri) tästä, ja Anna sanoi tulevansa mielellään syömään, jos vaan viitsin laittaa jotain.
Sovimme että Anna kustantaa kolme euroa per ateria, samalla hän ikäänkuin toimi "henkarina", eli pakotti minut laittamaan sitä ruokaa vaikka olisin mieluummin jäänyt sänkyyn.
Laitoin mielelläni paistettua munakoisoa, juustokastiketta, ja yleensä parempaa kotiruokaa.
Samalla kun Anna kävi, piti tietysti vähän siivota.
Kun pahvilaatikoita joissa oli Eeron tavaroita lojui ympäriinsä, vähitellen heitin niitäkin roskikseen, yleensä pahemmin inventoimatta. (Niiden lajittelu tuntui todella pahalta)
Anna meni avoliittoon alkusyksystä mutta käy täällä edelleen lauantaisin syömässä Filipin (paremman puoliskonsa) kanssa. Se tuntuu hyvältä.
Elokuussa tunsin oloni paremmaksi ja kysyin harjoittelupaikkaa läheisestä seurakunnasta - pääsin vt. pastoriksi, tietysti seniorin seuratessa ja tutoroinnin alla, mutta työ tuntui oikein hyvältä asiat alkoivat saada perspektiiviä.
Edelleen turvaudun hyvin pieniin asioihin kun ahdistus lyö päälle; juon lämmintä maitoa, otan rauhoittavan lääkkeen, ja menen nukkumaan ihan hyvällä omallatunnolla.
Tuntuu vaan että jos saan arjen sujumaan, niin voin usein pitää "lomaa" ja potea surua ja ahdistusta niinkuin lystään.
Joskus unohdun pitkiin päiväuniin ja elän unelmissa edelleen arkea Eeron kanssa, se helpottaa. Samalla se on aikamoinen ansa - sitä mielellään pitkittää unta ja unelmointia niin että arjen asiat saattavat jäädä hoitamatta.
Summa summarum; asiat jotka minua helpottavat ahdistuksessa ovat
- maito, kaakao
- Simpsonit ja muut hauskat DVD:t
- rauhoittava lääke
- juokseminen läkähdyksiin
- mukaansatempaava musiikki (viimeisimpänä "My Sharona"/ Knacks), rytmin pitää olla nopea ja mukana oltava tiettyä "lietsovaa" meininkiä)
- soittaminen - tässä olen ehkä etuoikeutettu sillä tykkään soittaa selloa ja pianoa
Ehkä tämä oli lapsellinen kirjoitus - niin minäkin olisin ajatellut aikaisemmin; mutta nämä tehoavat minulle.
Terv. Fanny
Kaukana siitä että kehuisin olevani täysin tasapainossa, kerron vain niistä nikseistä miten olen voinut omaa oloani kohentaa.
Maito! Maito ja piimä on tuonut kumman kylläisyyden tunteen ja samalla lievittänyt ahdistusta.
Jäin leskeksi noin vuosi takaperin ja viime vuoden olen koittanut päästä takaisin jaloilleni - välillä ollut työssä, välillä sairaslomalla.
Eniten huolta aiheutti painon lasku, ruoka maistui pahalta ja se tuntui aina tulevan ylen; ehkä siksi että ruoanlaitto miehen kanssa oli aina hirveän mukavaa puuhaa ja nyt se tuntui työläältä.
Alussa äiti kävi ruokaa laittamassa, vähitellen aloin taas tykätä kokkaamisesta itsekin. Harmitti vaan ettei ollut ruokailukaveria nauttimassa.
Kerroin kaverilleni Annalle (kurssikaveri) tästä, ja Anna sanoi tulevansa mielellään syömään, jos vaan viitsin laittaa jotain.
Sovimme että Anna kustantaa kolme euroa per ateria, samalla hän ikäänkuin toimi "henkarina", eli pakotti minut laittamaan sitä ruokaa vaikka olisin mieluummin jäänyt sänkyyn.
Laitoin mielelläni paistettua munakoisoa, juustokastiketta, ja yleensä parempaa kotiruokaa.
Samalla kun Anna kävi, piti tietysti vähän siivota.
Kun pahvilaatikoita joissa oli Eeron tavaroita lojui ympäriinsä, vähitellen heitin niitäkin roskikseen, yleensä pahemmin inventoimatta. (Niiden lajittelu tuntui todella pahalta)
Anna meni avoliittoon alkusyksystä mutta käy täällä edelleen lauantaisin syömässä Filipin (paremman puoliskonsa) kanssa. Se tuntuu hyvältä.
Elokuussa tunsin oloni paremmaksi ja kysyin harjoittelupaikkaa läheisestä seurakunnasta - pääsin vt. pastoriksi, tietysti seniorin seuratessa ja tutoroinnin alla, mutta työ tuntui oikein hyvältä asiat alkoivat saada perspektiiviä.
Edelleen turvaudun hyvin pieniin asioihin kun ahdistus lyö päälle; juon lämmintä maitoa, otan rauhoittavan lääkkeen, ja menen nukkumaan ihan hyvällä omallatunnolla.
Tuntuu vaan että jos saan arjen sujumaan, niin voin usein pitää "lomaa" ja potea surua ja ahdistusta niinkuin lystään.
Joskus unohdun pitkiin päiväuniin ja elän unelmissa edelleen arkea Eeron kanssa, se helpottaa. Samalla se on aikamoinen ansa - sitä mielellään pitkittää unta ja unelmointia niin että arjen asiat saattavat jäädä hoitamatta.
Summa summarum; asiat jotka minua helpottavat ahdistuksessa ovat
- maito, kaakao
- Simpsonit ja muut hauskat DVD:t
- rauhoittava lääke
- juokseminen läkähdyksiin
- mukaansatempaava musiikki (viimeisimpänä "My Sharona"/ Knacks), rytmin pitää olla nopea ja mukana oltava tiettyä "lietsovaa" meininkiä)
- soittaminen - tässä olen ehkä etuoikeutettu sillä tykkään soittaa selloa ja pianoa
Ehkä tämä oli lapsellinen kirjoitus - niin minäkin olisin ajatellut aikaisemmin; mutta nämä tehoavat minulle.
Terv. Fanny
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikeuksia kokeneena koen myös, että pienet asiat merkitsevät ehkä eniten elämässä. Ei lapsellista ollenkaan, päin vastoin. Kypsymistä. Seestymistä. Hyvää jatkoa Fanny! Olet piristävä ihminen tällä palstalla. Anna kuulua itsestäsi :).
Tämä on nykyään pahan mielen palsta
Ei pitäisi vissiin lukea niitä viestejä
mutta tänne jää jotenkin koukkuun
ei malta olla lukematta
Tuo sun kirjoitus oli positiivinen
siitä tuli hyvät fiilikset
et haasta kenellekkään riitaa
hyvää jatkoa sinulle
kaukana siitä, mitä egoilevat pellet täällä harrastaa.
voimia sulle...
Kiva viesti. Miksi, et hakenut apua? Lääkkeet on tietty ok., mutta olisi sitä terapiaakin tarjolla.
Terapiaa oli - en osannut ottaa siitä sitä hyötyä mitä se maksimissaan olisi voinut tarjota.
Luulen että suru hellitti jonkun verran spontaanisti; ei se poissa ole, vaan ei ehkä ole tarkoituskaan.
Joulu oli vähemmän kamala kuin mitä etukäteen pelkäsin.
Shakkikerholle menin pitkästä aikaa eikä sekään ollut niin vaivautunutta mitä olin jännittänyt.
(lähinnä pelkäsin että toiset pelaajat arastelisivat, kun Eerokin oli ollut innokas pelaaja) Pelkäsin sitäkin että poissaolostani tehtäisiin numeroa.
Turhan itsekeskeisesti ajateltu - kaikki oli niinkuin ennenkin, ja jatkoillekin lähdettiin sen kummemmitta pölinöittä.
Terv. Fanny
hyväkin pelaaja?
"Shakkikerholle menin pitkästä aikaa eikä sekään ollut niin vaivautunutta mitä olin jännittänyt."
Palstalla on enemmänkin harrastajia.
..lisäksi nettishakki ei ole koskaan tuntunut yhtä mukavalta kuin livenä pelattu.
Trissen kanssa haluaisin kyllä joskus pelata.
Tv.Fanny
Olet varmaan kuitenkin minua parempi pelaamaan, jo seurassa käyt.
Näemmä Pertin kanssa pelaamani peli poistettiin iltapäivällä. Livenä pelaaminen on tosiaan mukavempaa ja lautaa on jotenkin mukavempi seurata. Seurassa taitaa olla aika kova taso ja kaveriporukasta ei montaa livevastustajaa löydy, joten netissä tulee pelattua enemmän.
Pelaako Trissekin?