Oksentamisen pelko julkisissa paikoissa

Minulla ei ole kyllä kokemusta oksentamispelosta, mutta muista peloista kyllä. Olen saanut apua regressioterapiasta, nopeaa ja tehokasta. Siinä mennään rentoutuksen avulla menneisyyteen, siihen hetkeen jolloin kyseinen tunne alkoi. Ikään kuin poistetaan syitä josta pelko tai muu vastaava tunne alkoi.

Ota ihmeessä yhteyttä yhteyttä regressioterapeuttiin tai regressioterapeutteihin, ja kysele enemmän jos kiinnostuit.

Onnellista ja rauhallisempaa uutta vuotta 2008 sinulle xxxxxxxx!

Moikka!
Hauska ja ei hauska kuulla, että muillakin on samanlaisia oireita kuin itselläni.

Oksentamista pelkääviä on itse asiassa aika paljon. Voit käydä lukemassa meistä täältä
http://emetofobia.org/

Kirjoitit juuri ne paikat mitä minäkin kammoan oksentamisen takia ja juuri tuo pussin kuskailu ja hyllyjen taakse oksentamaan meneminen kuuluu myös minun ajatuskenttääni. Jos joudun suljettuun paikkaan, kehitän pahoinvoinnin ja kun pääsen sieltä pois, niin olo on taas hyvä.

Ikinä en ole koulun aloittamisen jälkeen minnekään julkiseen paikkaan oksentanut. Enkä sitä ennenkään muista mitään sellaista tilannetta. Itse asiassa nyt en ole oksentanut 20 vuoteen.

Ainoa ero sinuun verrattuna minulla on se, että minä pelkään myös oksentamista ylipäätänsä.
Eli pelkään ja yritän estää sen myös kotona. Mutta kotona en sairaalloisesti pelkää eli pelkään vain silloin, kun minulla aivan oikeasti on jostakin syystä huonovointi. Ja se on täysin eri asia ja harvinaista.

Minulla on sama kuin sinulla, että aivan sama minkälaisia paniikkioireita koen julkisilla paikoilla. Ne on helposti kestettävissä. Oksentaminen on se mitä pelkään. Eikä asiaa auta ollenkaan se, että esiintyjät nykyään tuovat monesti esille, että he jännittävät/pelkäävät ennen esiintymistä niin paljon, että oksentavat.
Siitä on tullut sellainen mielikuva, että tosiaankin on mahdollista pelätä niin paljon, että oksentaa. Aikaisemmin yritin väittää itselleni, että se ei olisi mahdollista.

Mutta kuinka ollakaan. Olen elänyt "normaalia" elämää kaikesta huolimatta. Hakenut hyvään kouluun, valmistunut sieltä, saanut hyviä työpaikkoja, matkustellut yms. Mutta kaikki olisi käynyt paljon helpommin ilman tätä oireilua.
Esim. opiskelemassa tenttisalissa aina piti laskea, että mihin kohtaa jonoa menen, jotta "satun" pääsemään käytäväpaikalle tai lähelle. Samoin lentokoneissa, leffateattereissa, busseissa, konserttisaleissa yms. valitsen käytäväpaikkoja, joista on yhteys vessaan. Jota en koskaan oikeasti käytä.

Niin ja se vielä, että oman oksentamiseni lisäksi pelkään myös sitä, että joku muu alkaa oksentamaan suljetussa tilassa eikä sieltä pääse pois. Tämä liittyy siihen, että pelkään oksentamista ylipäätänsä. Ja jos esimerkiksi kuskaan autolla jonkun lapsia, niin vahdin koko ajan takapeilistä heidän vointiaan ja ihonväriään.

Myös pitkät sillat, tuolihissit, helikopterit, vuoren rinteitä ylös menevät pienet "junavaunut", gondolihissit ja vastaavat paikat saavat hermostoni neurotisoitumaan.

Tekstisi oli kuin suoraan suustani! Itsekin pelkään kuollakseni että oksennan kaupassa tai jossain muussa julkisessa paikassa.. muovipussia on aina kannettava mukana, istumapaikka valittava huolella yms.

Aina kun tietää että pitää lähteä jonnekin (joku ennalta sovittu meno), niin aina pelkään kuollakseni että voin pahoin... ja kappas! niinhän minä sitten voinkin! Kai se jonkinsortin luulosairautta on. Kun pelkää pahaa oloa, niin sellainen varmasti tuleekin. Ja tästä onkin sitten tullut toinen ongelma; En tiedä onko minulla paha olo OIKEASTI, vai kuvittelenko vaan. Toisin sanoen siis, onko se psyykkistä, vai onko minulle oikeasti iskenyt mahatauti tai jokin vastaava. Jos en lähtisi minnekään pahan olon sattuessa, en poistuisi kotoa lainkaan... (yleensä kuitenkin on "vaan" kyse tästä "kuvitteellisesta" pahasta olosta, mutta eipä olisi mukavaa kun se oksennustauti kohdalle sitten oikeastikin osuisikin ja olisin keskellä citymarkettia). Pakko aina vaan pakottaa itsensä liikkeelle, ja toivoa ettei ole oikeasti kipeä.

Rajoittaa elämää aikalailla tämä vaiva :(

Juu mulla on ihan samanlainen pelko kun sulla. Kotona ei haittaa vaikka oksentaiski mutta se että jossain linja-autossa oksentais ni olis ihan kamalaa. Jotenki se pelottaa siinä että mitä sen jälkeen tapahtuu? Että kuka siivoo, mitä vahinkoa aiheutuu, ihmisiä ympärillä ällöttää se haju ja kaikki ja sit ne ajattelee musta pahaa ja se on kanssa että inhottaa jos joku näkee sen oksentamisen. Oon menny tän takia ihan psykiatrille ja oon käyny melko säännöllisesti noin puol vuotta ja on kai se vähän ainaki auttanu. Ainaki sillee että nyt osaan itsekkin ajatella vähän eri tavalla ja on auennu se oma tilanne ja mitä siinä oikeen pelkää. No mulla on kanssa sosiaalisten tilanteiden pelko ja sekös pahentaa asiaa entisestään. No kai ne väkisinki liittyy toisiinsa jollakin tavalla. Niin kuitenkin, mua sitten jännittää etukäteen aina kaikki sellaset tilanteet joissa tiedän että joudun suljettuun tilaan ihmisten kanssa ja siitä jännittämisestä tulee oikeesti huono olo ja sillon yleensä välttelen niihin menemistä ja keksin kaiken maailman tekosyitä, joihin joskus itsekkin uskon. Noin kuukausi sitten päätin kokeilla jos lääkkeistä olis jotain apua ja nyt syön Cipralexia ja se nyt on ehkä auttanu. En oo ihan varma ku en oo oikeen joutunu sellasiin tilanteisiin missä se olis testautunu juuri tän mun välttelemisen takia. Sen oon kyllä huomannu että pystyn taas suunnittelemaan esim linja-auto -matkaa johonki ja kokeilemaan kun ennen en voinu edes ajatella ku tiesin etten pysty ja että se olis ihan turhaa. No nyt on tullu jo ihan tarpeeks pitkä ja sekava juttu (kappalejaot olis kivat =) joten lopettelen, mutta suosittelen ehdottomasti psykologia jos ei sellasella jo käy. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! :D

Vinkkejä nuorelle 20v tyttelille joka kärsii samasta kummallisesta vaivasta jo kolmatta vuotta mutta haluaisi jo pikkuhiljaa uskaltautua pääsykokeisiin? :) Masentaa niin paljon tämä tilanne, tuntuu että kukaan ei ymmärrä tai osaa auttaa.. varsinkin kun itse muistaa ajat jolloin kokeisiin, ravintoloihin, leffateatteriin tai linja-autoon meno oli sanomattakin selvää arkea eikä suuri ahdistuksen aiheuttaja niinkuin nykyään.. :/

Tällä hetkellä en ole sanut paniikkikohtausta moneen vuoteen, mutta silloin minulla paniikkihäiriöön liittyi kamala oksentamisen pelko. Yhtenä oireena paniikkikohtauksissa oli oksentamisen tunne ja siitä se varmaan lähti. Aloin pelätä hirveästi oksentamista ja pienikin tunne mahassa sai aikaan kauhean ahdistuksen. Joskus lähdin koulustakin pois sen takia. Monesti tunneilla tuli huono olo ja sitten aloin pelätä oksentavani ja sitten alkoi sydän hakata ja tuli ahdistus. Oli kamalaa odottaa ja pelätä pahoinvointia. Aloin ahdistua myös muiden oksentamisesta. Aloin tarkkailla ympärillä olevia ihmisiä ja pelätä, että tuo näyttää huonovointiselta ja sitten sain paniikkikohtauksen. Jos joku mainitsi olevansa huonovointinen, olin lähellä pyörtyä siihen paikkaan. Oksentamispelkoni liittyi kaikkiin suljettuihin tiloihin. Pelkäsin myös, että tulen pahoinvoivaksi, jos lähden kotoa. Ja kun aikansa sitä hermoili ja pelkäsi, niin totta kai soitten tuli oikeastikin huono olo - luultavasti enemmän psyykkisesti kuin että oikeasti olisi oksentanut.

Nyt olen jo parantunut paniikkihäiriöstä ja en ole enää oksentamistakaan pelännyt. Olen päätellyt, että oksennusfobiani oli pakko johtua paniikkihäiriöstä. Paniikkikohtauksissa muiden oireiden ohella tuli oksentamisen tunne. Se oli niin voimakas tunne kohtauksen aikana, että varmaan siksi aloin pelätä oksentamista. Aloin pelätä, että jokainen pieni tunne mahassa aiheuttaa paniikkikohtauksen, ja kierre oli valmis. Näin olen päätellyt.

Saín ikuisen porttikiellon Tammiston Citymarkettiin,koska oksensin siellä 20.11.2015
Rikkoko Tammiston Citymarketin toiminta Suomen Rikoslakia.