Suomi24 ja psykoedukaatio?

Siis toisen ihmisen kuolinkamppailun seuraaminen ja sen onnistumisen arviointi. Näinkö ajattelit? Kyllä on suuri merkitys, olet varmasti itse eri mieltä puolustuksellisen uhan takia. Pitäsikö sinun itseasiassa opiskella puolustautumista, on myös monia muita keinoja hallita kuin sairaala ja siihen liittyvät ympäristöt kuolinkamppailuineen. Monet ovat selvinneetkin... Sitä en tiedä miten ja miksi, mutta miksi en siis itse selviäisi. Koska se on puolustuksellinen uhka. Mua kohtaa käyttäydytään koko ajan pitempi aikaisessa hoidossa näin ja varsinkin avohoidossa. Miksi? En voi lainkaan ilmaista itseäni tai ketään? Miksi tapattaa ihminen? Kyllä se on puolustuksellinen uhka, jos hän ei ole kuluttaja eikä työläinen tai mikään muukaan ikäisensä. Ei tarvi miettiä miksi tilanne on tämä. Miksi tällaista vainoa harjoitetaan? Miksi tätä ei lopeteta missään vaiheessa näiden ihmisten kohdalta? Eihän kyse onnistumisesta.

KUn Sä olet sitä itse psykoedukaatioinesi. Ja sä pyrit tähän stressinhallintaan vain itseäsi tukien. Kun se voidaan myös suorittaa toisella tavalla, potilaan kanssa. Kannattaako tehdä psykoedukaatiota, jos ei ole valmis kohtaamaan minkäänlaisia uhkia ympäristöstään? Ehkä tekemässä on liian arka persoona, en tiedä?

Mikä näissä edellä mainituissa on haavoittuvuus-stressimalli? Ja miksi? Arviointimaailman takia? Perhaps joka perustuu yllätys, yllätys kommunikaatiotaitoihin, joka on yleensä arviointimaailma ja siten auktoriteettiasemaa käytettäessa vaillinnainen/puutteellinen. Tämä taas linkittyy toimintaympäristöön esim. erilaisten diagnostisten luokitusten kautta, jotka muodostavat rykelmän sairauksia, jotka hoidossa ovat YLEENSÄ välteltävä tekijä. Ja minkä takia?

Miksi haluat tällä tavoin jatkuvasti ottaa vastuuta Suomen puolustuksesta avullani? Kun asia voitaisiin varmasti järjestää esim. erilaisia rahastoja, potilasvahinkoyhdistä ja vakuutuksia apuna käyttäen. Löytyyhän sieltä nyt se tapaturmainen sairastuminen.

päälle, otat toisen puolustuksellisen uhan kuulostaako tämä järkevältä? Ikäkauteen suhteutettuna? Uhkaa uhan päälle varmasti on stressitekijä. Siinä kommunikaatiossa pätee sellaiset ihan yleispätevät systeemit esim. sellaisiin mistä aikaisemmin juteltiin. Miksi kukaan haluaisi tuolla tavoin vahingoittaa toista esim. puhumalla tämän toimista tms? että ne otetaan tälleen esim. ihan oikeista asioista ei keksityistä, ikäkauteen suhteuttaen. Kuinka pääsemme puolustuksellisesta uhasta eroon?

pahoin riippuvainen puolustuksellisesta uhasta? Edes teoriassa? Voisiko riippuvuudellesi tehdä jotain? Mun riippuvuudelle ei voi tehdä mitään eikä yleisen asenteen mukaan ole tarviskaan. Miksi haluat luoda ja antaa jatkuvasti ymmärtää tätä uhkaa? Kun se on uhka itsellesi ja muille? Älä toisin sanoen etsi niitä vikoja, kun se ihminen kyllä korjaa mitä sun jälkeen korjattavissa on? Yleensä korjaustyötä on helpompi tehdä ilman puolustuksellista uhkaa. Käsitätkö työtäsi? Onko se pelkkää kuolinkamppailua? Entä elämäsi?

Kuka ja mikä sen aiheuttaa sen haitan ja hyödyn? En ainakaan minä? Miten kuvailisit hyödyn? Onnistumisen elämyksiä, yhdessä tekemistä, järjestämistä, kontrollointia, keskustelua, mene kerhoon. Järjestä jotain lastesi kanssa, ihan työaikana. Se on mulle ainakin aivan sama.

jonkun pitäisi mennä johonkin seuraamaan muiden ihmisten kuolinkamppailua? Sitä varten on vanhainkoteja? Ja hoitamaan heikkokuntoisia? Kun se taas kerran on puolustuksellinen uhka eikä kukaan tervejärkinen sitä tee. Kannattaako luoda lisää toimimattomia komponentteja? Olisiko aika tutustua asiaan tarkemmin? Aukomisen voi jättää sikseen, jolla yleensä ratkaiset asioita kiihtymällä, et eleillä joita voi käyttää myös keskutelussa tyyliin ?.

Miksi haluat luoda tällaisia tilanteita, joissa asioita todetaan toimimattomiksi? Haluat tunteita? Suuria tunteita? Miksi? Onko sulla joku jossain paikassa huonosti, oletko ehkä yksinäinen? Nautit haloosta, kaikki ei ehkä toimi normaalisti? Älä herran jumala syytä siitä muita, vai kuinka?

olevansa tekemisissä oikean sairauden kanssa, ja että heillä sen takia menee överiksi. Eivät ole kykeneviä hoitamaan työtään. Sairaudet ovat usein kehollisia, laitetaan se nyt vielä tähän. Siis tämän tasoista keskustelua hoitohenkilökunnan kanssa? Tämä olisi hyvin helposti muutettavissa, kun hän vain itse tarjoaisi apua, luoda toisen kasvulle puitteet ihan molemmin puolin. Ymmärretäänkö tämä henkilökunta että sitä ei tehdä puolustuksellisella uhalla eikä suoliston toiminnan säännöllistämisellä. Niin onkohan silloin sairaala väärä paikka? Katsoin juuri peiliin ja totesin että on. Ehkä sallivampi ympäristö voisi auttaa asiaa? Tästä syystä on hirvittävän hyvä että tällaisia ihmisiä on olemassa ja että he ovat esillä. Voit kai myöntää jonkinlaisen lääketieteellisen käsityksen ihmisen eliniästä? Ymmärretäänkö että jatkuva spekuloiminen on rasite kasvuiässä?

voisi käyttää viittomia, että voisi hallita useampia persoonia yhtäaikaa. Se on kuule hermis raskasta ja siinä ja siitä tarvitsee lomaa. Jokainen yksilö on läsnäolijille oma persoonansa ja siksi raskas käsitellä myös nämä läsnäolijat voisivat käsitellä tämän. Persoonallisuus ikäänkuin jakaantuu tai linkittyy eri tilanteissa eri ihmisten seurassa, en tarkoita skitsofreniaa, vaan ihan tavallista sosiaalista reagointia, joka riippuu esim. asemasta, statuksesta, vireystilasta, kouluosaamisesta ja hyvinvoinnista yleensä. Hermiitti ei vaikuta psykoedukaatioihmisenä välttämättä osaavan hyvinvoinnin ja siten sosiaalisen kanssakkäymisen eri tasoja ja sektoreita. Ei ihmistä voi pallotella. On erilaisia järjestöjä, jotka ajavat tällaisia asioita. Onhan Hermiitti tietoinen tästä asiasta? On esim. järkyttävää tulla jonkun kehitysvammaisen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi, huom. hermiitin luokitteleman, mutta hermiittiä ei taida pienet lähentelyt painaa, vai kuinka? Saako hermiittiä näin ollen päästää lähellekään ihmistä?

Onko hermiitille tuttuja sanoja? Haluaako hermiitti luoda ihmistä loputtomiin? Tietääkö hermiitti, missä on luoja? Onko vain hermiitillä vai meillä kaikilla?

En vastaa kuin selkeästi argumentoituihin kommentteihin. Tosin joskus saatan tehdä poikkeuksen.