Onko kukaan muu suomalainen saanut sukunimestään teonsanan kuin Jussi Muilu?
Ulkomaillahan on paljon esim. Pasteur -> pastöroida (vai onko se pastoroida -> tehdä pastorin kaltaiseksi?).
Ulkomaillahan on paljon esim. Pasteur -> pastöroida (vai onko se pastoroida -> tehdä pastorin kaltaiseksi?).
Vastaukset 21
Vanhimmat
...se molemmista päistä jatkettu mies...
Pekkaroida on tuo teonsana.
Ilettää ajatellakin, minkä teonsanan hänen etunimensä väännöksestä saisi! Tulipahan mieleen, vaikka sukunimissä piti pysyä.
Koetin konehaeskella, mitä tietoa löytyy ahdistelusta (Ahde), väyrystelystä (Väykky-Pate) ja hyssälöinnistä (mikä-hänen-nimensä-nyt-taas-olikaan). Siinä haeskellessani törmäsin tällaiseen mallikkaaseen sananselityssivustoon:
http://vaari.vuodatus.net/page/bembolepedia
Tuostapa löytyykin monta riemastuttavaa väännöstä, jotka ottaisin ilomielin omalle kontolleni jos vain voisin. Joku paljon nopsaälyisempi ja sanavalmiimpi on ehtinyt koikkaloida omilla puujaloillaan kauas edelle!
...hyvästä linkistä!
Vaarilla on erittäin luova suomalainen kielikorva. Itsekritiikki ei aina toimi täysitehoisesti, mutta se ei tämänkaltaisella sivulla ole mikään puute. Tuli jotenkin samantapainen löytäjän into kuin viime kesänä, kun rohmusin kunnan roskapöntöstä 10 kg vanhoja kirjoja, tusinalänkkäreistä lukematta jääneisiin klassikkoihin. Täytyy joskus paremmalla ajalla käydä läpi koko lista.
Nämä helmet heti sattuivat silmään, ja niitä kannattaa edelleen levittää ja viljellä:
mauriainen
Greenback party
Isä Kuutamoinen
merkologia (vrt. astrologia)
vanhastaa
Ja niin päin pois...:D
Makadam (ruots.) ei tule sanoista maka dam, vaan tienpäällysteenä käytettävän sepelin (kivimurskeen) valmistusmenetelmän kehittäjän John L. McAdamin (skottisukuako lienee?) nimestä.
Englanniksi on tien sepelöinnistä käytetty termiä macadamisation, ja tietääkseni Suomessakin on joskus menneinä vuosikymmeninä puhuttu makadamisoiduista teistä.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Makadam
Tämä nyt menee sinne ”ulkomaalaissarjaan”.
Erään jo edesmenneen kansanedustajan kerrotaan käyttäneen joskus (viihdejuomien väkevän vaikutuksen alaisena) hyvin varhaisessa iässä oleville ihmislapsille ominaista etenemistapaa, josta sai liikanimen neliveto-Surakka.
Sopisikohan tuosta käyttää teonsanaa surakoida? Tekeekö surakoitsija töitä surakalla, surakkapalkalla?
Tämä menee nyt etunimipuolelle mutta olisikohan Jörn Donner "syyllinen" sanaan "jörniä", jos et tiedä mitä se tarkoittaa niin kysy vaikka opettajaltasi.
Etunimi Jörn on suomessa suhteellisen harvinainen: 70 kantajaa. Siätäkin harvinaisempi on muoto Görn: yksi ainoa kantaja. Göran-nimisiä henkilöitä Suomesta löytyy sentään yli 5200 (yksi heistä nainen).
Ruotsalaisen Görn Hellebladin suomennetussa teoksessa Herkuttelijan keittokoulu (Kauppiaitten Kustannus Oy 1980) on runsaasti suuni makuisia ohjeita ja kirja on käväissyt kyökkimme puolella selvästi useammin kuin keitäntikirjamme keskimäärin. Voisikohan görniä (ääntyy: jörniä) tarkoittaa suunnilleen 'laittaa hyvää ruokaa'?
Mitä tähän omaan iki-Jörkkaamme tulee, niin olisikohan hän melkein jörnimässä oheisessa, 37 vuoden takaisessa kuvassa?
http://www.hymy.fi/historian-havinaa/jorn-donner-ja-ida-gambiassa
Joo, muistan nuo kuvat, vaikka en ikinä ole siihen lehteen penniäkään tuhlannut. Ainahan niitä irtonumeroita jossain työmaakopeissa ajelehti.
Joku afrikkalainen opiskelija protestoi seuraavassa numerossa: "Jörn Donner, raiskasit äiti Afrikan!", ja tietysti Jörkka sanoutui irti kaikesta vastuusta, kun se flicka kuiteski älskas ihan vapaaehtosesti... Hinnasta ei tietenkään ollut mitään puhetta.
Asian ikävämpi puoli oli se, että Ida (n.15 v.) joutui noiden kuvien takia vankilaan ja kuoli siellä. Men vem bryr sig om det?
.... löytyy yleensä helposti tilapäisverbejä, jotka sammuvat saman tien kuin urakin. Pekkarointi on aika sitkeä, mutta niin mieskin. Väyrystely lienee jo enimmäkseen uhohtunut, ja mies on pitänyt matalampaa profiilia muutenkin. Liekö jotain jopa oppinut?
Eikös Jussi Muilulalkin ollut muuten vaan löyhäpäisen vaaahtoajan maine; ei kai hän varsinaisiin muilutuksiin osallistunut?
1960-luvulla varoitteli vasemmistolainen savolaispoliitiikko Hugo Manninen, ettei pitäisi sinne itäänpäin paljon rytistellä, siitä ei hyvä seuraa. Liekö tarkoittanut Rytiä vai muuta.
[Juttu tuosta Mannisesta. Hän pääsi kerran eduskuntaan yhden äänen erolla. Joku kysyi, että mitäpä mietit silloin. Hugo kertoi: "Korkkasin jaloviinapullon, menin peilin ääreen, kohotin lasin ja sanoin, että kiitos Huuko, kylläpä teit miehen työn, kun äänestit minua".]
Tasavallan presidentit valittiin muinoin valitsijamiesvaaleilla. Valitsijamiehiä oli 300, joten lopullisessa äänestyksessä oli ehdokkaan saatava taakseen vähintään 151 valitsijamiestä tullakseen valituksi. Tavan mukaan valitsijamiesvaalien tulos luettiin ääneen radiossa lappu lapulta.
Kun Risto Rytin (joidenkin astevaihteluihmisten mielestä Rydin, mutta eipäs nyt anneta sen häiritä) voittoisa vaalitulos tällä tavalla julkistettiin, sai ääneenlukija toistella eräänkin kerran peräkkäin nimeä Ryti, Ryti, Ryti...
Eräässä nesteravitsemusliikkeessä oli radio auki. Kun nimilitania oli ohi, havahtui muuan hönöttelijä pöydässään ja tuumi kuuluvasti: ”Kuuluipas sieltä ratiosta tosi rytinää!”
Presidentinvaalien viimeiset vaiheet radioitiin suorana lähetyksenä 1. kerran vuonna 1956. En silloin vielä päässyt äänestämään, mutta muistan hyvin, miten istuin uunin päällä ja kuuntelin sitä mantraa: "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen"... "Fagerholm, Fagerholm, Fagerholm, Fagerholm, Fagerholm"...
Lopulta Kekkosen nimi luettiin 30x5 1 kertaa, ja siitä vanhat pierut väittelevät vieläkin, kuka antoi sen ratkaisevan äänen.
Muutamaa vuotta myöhemmin kansakoulun 7. luokan yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin presidentinvaaleja. Ope tenttaa päivän läksyjä: "Ja jos viimeisessä äänestyksessä äänet menevät tasan, mitäs sitten tehdään?"
Luokan hulttiopoika ei viittaa, vaan mörähtää takapulpetista: "Ne pelaa sököö."
Vai anakronismi? Saattaa olla, että presidentinvaalien viimeiset vaiheet radioitiin suorana lähetyksenä 1. kerran 1956, mutta kirjassa Presidenttikaskut (Kustannus Oy Lehmus, 6. painos, 1961) on sivulla 66 luettavissa seuraavaa:
»V. 1940 Rytiä valittiin presidentiksi ja radio oli ravintolassa auki, tasaisena virtana tuli: Risto Ryti, Risto Ryti...
Eräs humalainen torkkui pöytänsä varassa puolitajuttomana. Kun tämä vaalitoimitus ja samalla unettava Risto Rytin nimen toistaminen sitten äkkiä loppui, havahtui torkkuva humalaisemme ja virkkoi kovalla äänellä:
– Olipas siinä eri rytinä
SKS Kulttuurikaskut»
Ellei kirjaan painettu juttu istu aikaansa, en voi asialle mitään.
Tahdonvastaisiin kyydityksiä järjestivät Suomessa Venäjän viranomaiset jo tsaarinajalla, ennen Muilun veljesten toimia. Esimerkiksi näkyvissä asemissa ollut säätyvaltiopäivämies, aatelistuomari Pehr Evind Svinhufvud af Qvalstad pantiin ”niskoittelun” johdosta viralta ja kuskattiin aina Siperian Tomskiin saakka.
Tapauksesta kuultuaan oli muuan haapavetinen ukko tuumannut: ”Veivät Vinhuutin, mutta jäipä Toloperi!”
Yksi huomatuimmista itsenäisyyden ajan muilutuksista oli kahden kommunistikansanedustajan, Rötkön ja Pekkalan, kyyditys 1930. Kun tuolloin pääministerinä toiminut ”Vinhuuti” kuuli asiasta, kommentoi hän: ”Katoppas noita veitikoita! Vai sinne jo ennättivät. Nepä sitten kerkeävät joka paikkaan.”
Viran puolesta hänen oli sitten kuitenkin oltava ankarampa miestä.
Emerituspresidenttinä pääsi ”Toloperikin” osalliseksi muilutuksista (samana vuonna 1930). Maan oikeistopiirit eivät oikein pitäneet laillisuusmiehestä, ja ex-presidentti sai puolisoineen autokyydin Joensuuhun. Tapaus ei tehnyt hyvää kenraali K. M. Walleniuksen urakehitykselle eikä Lapuanliikkeen kannatuksellekaan.
Tuossa oli jo puhetta ”niskoittelusta”. Sana tulee tuskin Suomen tunnetuimmasta salakuljettajasta Algoth Niskasta (laulantataiteilija Ilkka Lipsasen isoisästä), koskapa tämä kieltää vastustaneensa viranomaisia ja ampuneensa poliiseja kohti. Niskan uran huippuajat osuivat jonnekin samoille vuosille kuin muilutuksetkin.
Kansantaitelija Jaakko Teppo Pirkkoineen "pastoroitiin" omien sanojensa mukaan vihittäessä.
Hesarin tämänaamuisen numeron sivuilla oli pikkuotsikko, jonka mukaan joku toveriaan rusikoinut oli vangittu.
Olisikohan tuo rusikoinnista syytetty erehtynyt vasikoimaan vai mikä lienee ollut syy?
Rusikoida voisi hyvinkin olla johdettu nimestä Rusi? Lieneekö etäistäkään sukua Jukalle ja Alpolle?
Rusi ja Lusi ovat hämäläistä paikannimistöä. Mahtaakohan lusikointi olla johdettu jälkimmäisestä?
Rusikoimisesta voi Hesarin otsikon mukaan ainakin joutua lusimaan eli vangin velliä lusikoimaan.
>Olisikohan tuo rusikoinnista syytetty erehtynyt
>vasikoimaan vai mikä lienee ollut syy?
=> Olisikohan tuo rusikoinnista syytetyn uhriksi joutunut ihmisparka erehtynyt....
Yleisradiossa on tai ainakin oli (siellä työskennelleen henkilön mukaan) käytössä verbi "riihelöidä", liikenneohjelmistaan tunnetun toimittaja Esko Riihelän mukaan. Sana tarkoittaa "puhua paljon sanomatta mitään".
-Tampio -sanan uusin merkitys lähti Porvoosta Tampio -nimen omaavan henkilön toilailuista 1980-luvun alkupuolella. Hölmöä tarkoittavan sanan suosio levisi sittemmin aina vain ylemmäs keski-suomeen saakka.
PS: Tiedän tapauksen. Alunperinhän tuo oli sukunimenä tunnetumpi.
Minulle tuli ensimmäisenä (ja valitettavasti ainoana, sillä aihe on kiinnostava) mieleen ns. pekkaspäivät. Pidetään pekkasia, vaan ei Pekkasia, vaikka sanan alkuperä siitä tuleekin.
Onhan tämä Ritola ja "ottaa Ritolat:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Ritola