Mitä mieltä olette,

minä ajattelisin ajatusten olleen ennen minua. :)
Eli ajatus oli ennen ihmistä.

zen _ kirjoitti:

minä ajattelisin ajatusten olleen ennen minua. :)
Eli ajatus oli ennen ihmistä.

Jumala, jos se oli olemassa ennen ajattelevaa ihmistä.

zen _ kirjoitti:

minä ajattelisin ajatusten olleen ennen minua. :)
Eli ajatus oli ennen ihmistä.

Ajatus on ihmisessä, mutta se, mitä ajatus viestittää, on ajattomassa todellisuudessa.

Zaviola kirjoitti:

Ajatus on ihmisessä, mutta se, mitä ajatus viestittää, on ajattomassa todellisuudessa.

Mitä pidät ajattomana todellisuutena ?
Onko se todellisuutta ennen todellisuuden olemassaoloa ?
Emmekö silloin siirry voimakkaasti uskon puolelle ? (Kuka tai mikä hallitsee perimmäistä todellisuutta ?)

Voimakkaana myös astuu esiin vanha kysymys:
Olisiko maailmankaikkeus olemassa, jos kukaan ei olisi sitä toteamassa ?

ajattomana todellisuutena ? kirjoitti:

Mitä pidät ajattomana todellisuutena ?
Onko se todellisuutta ennen todellisuuden olemassaoloa ?
Emmekö silloin siirry voimakkaasti uskon puolelle ? (Kuka tai mikä hallitsee perimmäistä todellisuutta ?)

Voimakkaana myös astuu esiin vanha kysymys:
Olisiko maailmankaikkeus olemassa, jos kukaan ei olisi sitä toteamassa ?

"Voimakkaana myös astuu esiin vanha kysymys:
Olisiko maailmankaikkeus olemassa, jos kukaan ei olisi sitä toteamassa ?"

Mielestäni maailmankaikkeus onkin vain eräänlainen havainnon muoto.
Ajaton on se, mikä on maailmankaikkeuden "takana". Havaintomuoto on ajallinen, sillä aika on osa havaintomuotoa, mutta se, mitä havaitaan tässä tietyssä muodossa, on maailmankaikkeuden ja kaiken mitattavan takana.