Jos terapeutti valehtelee on pohja pois koko hoitosuhteelta.
Joskus olen ollut aistivinani asioiden kaunistelua,
jos nyt ei suoranaista valetta. Valettakin voi olla.
Terapeutteja on kahdenlaisia kuten lääkäreitäkin,
hyviä ja huonoja.
Joskus olen ollut aistivinani asioiden kaunistelua,
jos nyt ei suoranaista valetta. Valettakin voi olla.
Terapeutteja on kahdenlaisia kuten lääkäreitäkin,
hyviä ja huonoja.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Oletko masentunut, kun koet terapeutteja olevan vain hyviä ja huonoja, eikä ole mitään välimuotoja?
Mitä tarkoittaa se, että asioita kaunistellaan? Onko niin, että potilaalle ei kerrota kaikkea negatiivisia asioista, joita hänen sairauteensa voisi liittyä? Onko terapeutin ja potilaan tilannearvioinneissa suuriakin heittoja?
"Oletko masentunut, kun koet terapeutteja olevan vain hyviä ja huonoja, eikä ole mitään välimuotoja?"
Jeesus Kristus. :D
voisin kuvitella, että...
hyvä terapeutti potilas tuntee tulleensa ymmärretyksi
keskinkertainen terapeutti -> potilas tuntee olonsa entisenlaiseksi -> terapeutti on huono
huono terapeutti potilas tuntee tulleensa väärin ymmärretyksi
?
Noin minäkin asian ajattelen.
Hyvä terapiakäynti on kummallekin osapuolelle vapauttava elämys.
Psykiatrisella puolella on olemassa vain hankalia ja vähemmän hankalia potilaita vai mitä? :D
Voisiko olla niin, että on kuolevaisia terapeutteja, jotka ovat välillä parempia ja välillä huonompia?
Kyllähän kaikki terapeutit täydellisiä ovat?
Joopa joo, palstan väki taitaa pitää terapeuttia Jumalasta seuraavana,
tai jopa jumalana. Ritalinille eriävä mielipide. On olemassa uskovia ihmisiä,
joten älä loukkaa tahallaan kenenkään vakaumusta.
Toiseksi, todista ettei Jeesusta ole.
Hermelä näkee potilaat vain hyvinä tai pahoina. Sanoisin tähän,
on myös välimuotoja.
Voisitko kertoa vähän enemmän asiasta? En minä pidä terapeutteja yli-ihmisenä. Itse aikoinaan jouduin kokemaan sen kuinka auttavat kädet vahingoittivat. Kyse ei tosin ollut silloin terapeutista, vaan psyk. sairaanhoitajasta.
-
Onhan noita valehtelevia (psyko)terapeutteja tullut tavattua.
Psykoterapeutti C. vastasi kysymykseeni tunteeko hän henkilöitä C-1 tai C-2 (sama harvinainen sukunimi kuin terapeutti C:llä); "En tunne." Tarkensin vielä: "Etkö lainkaan?". (Psyko)terapeutti vastasi: "En lainkaan."
Kysyinpä kuitenkin vielä henkilö C-1:lä (siis häneltä jota terapeutti kertomansa mukaan lainkaan tuntenut) tunteeko hän psykoterapeutti C:tä. Vastaus: Joo, oltiin samassa työpaikassakin ja hänhän käy nytkin samassa paikassa kuin C-2...
Eli sekä C-1 että C-2 tunsivat terapeutin - kumma juttu, ettei psykoterapeutti C _lainkaan_ tuntenut kumpaakaan!
Psykoterapeutti ja psykiatri L. jota tapasin lähes kolmen vuoden ajan vakuutti minulle toistuvasti, ettei hän lähetä eteenpäin mitään lausuntoa minusta sitä minulle ensin näyttämättä.
Mutta lähetti kuitenkin.
Siinä meni kolme vuotta psykoterapiaa (yksi vuosi 1/viikko ja kaksi vuotta 2/vk) viemäristä alas.
se on terapeutin vika, jos itse päätit jatkaa kolme vuotta terapiassa josta ei ollut mitään hyötyä? Luulisi lyhyemmässäkin ajassa tajuavan...
-
Kertakäyttönimimerkki "miten." kirjoitti:
"Entä
miten.
se on terapeutin vika, jos itse päätit jatkaa kolme vuotta terapiassa josta ei ollut mitään hyötyä? Luulisi lyhyemmässäkin ajassa tajuavan..."
Sormesi ovat ajatteluasi nopeammat?
Kävin kolme vuotta psykoterapiassa ja työskentelin (ainakin omasta mielestäni) ahkerasti. Uskoin siihen, että psykiatri/psykoterapeutti on luottamukseni arvoinen ja pitää kiinni siitä mitä lupaa.
Erehdyin, psykoterapeutti "myi" minut ja siinä kaupassa lurahti minulta kolme vuotta jo käytyä terapiaa viemäristä alas.
Ymmärsitkö nyt?
mutta olkoon
Kaikki terapeutit eivät ole motivoituneita työhonsä. On myös leipääntyneitä. Nämä ovat toivon mukaan se pieni vähemmistö,
kuten ovatkin.
On myös se ettei kaikki käy kaikille.
Mikä on toiselle hyvä se ei välttämättä sovi toiselle.
Sopimaton tunari voi aiheuttaa pahaa mieltä
ja jopa raivoa.
Kun on purkanut säkkiään,
niin huomaakin, ettei toinen ymmärrä asian ydintä.
Välistä; liian innokas terapeutti ärsyttää!
Istunnon, joka tulisi olla vapauttava, jälkeen tuleekin raivo.
Onko tämä tarkoitus?
Voi joskus olla, mutta kun se tulee aina ei ole. Tällöin on terapeuttu sopimaton tai tunari.
Ei potilasta ja maksavaa asiakasta sovi laittaa alta lipan. Toiset maksavat KELA,n kautta,
toiset pussistaan.
ettei terapiasta ole mitään mainittavaa hyötyä. Kun siitä alkaa puhua terapeutille, hän saa yhä uudestaan uskoteltua, että tarvitsen häntä ja hänen terapiaansa. Tietysti se käy hänen kunnialleen, jos asiakas lopettaa terapian kesken kaiken. Tuohan se asiakas lisäksi rahaa hänelle, ei ole varaa heittää hukkaan yhtään asiakasta.
Ihan tavan takaa valehtelevat :D Yhdellä oli kodissa remontti ja siksi unohti tulla tapaamiseen. Toisella kertaa hänen läheisensä kuoli ja siksi unohti kirjoittaa lausunnon. Lopuksi hän päätti terapian, sillä joku toinen läheinen oli sairastunut ja hän ei tiedä voiko olla enää työelämässä. Kaksi vuotta myöhemmin näytti edelleen kuitenkin jatkavan työssä.
Toinen terapeutti vakuutti, ettei ole kuullut asioista, joista myöhemmin jäi kiinni, että oli kuullut. Sitten olisi mielellään selittänyt miksi valehteli.
Kolmas vakuutti välittävänsä ja jaksavansa, kunnes terapiaa lopeteltaessa kertoi, että näin vain on häntä opastettu sanomaan, ettei potilaalle tule paha mieli, vaikka miten vihaisi potilasta.
Varsinkin kaikki sellaiset selitykset, joissa syy ei ole potilaan eikä terapeutin, vaan josssain ulkopuolella ja kerta kaikkiaan odottamatonta ja valitettavaa eikä kenenkään syytä tai muutettavissa - olisin taipuvainen uskomaan, että ani harvoin ovat totta!
Potilaatkin valehtelevat.
Jotkut jopa valehtelevat olleensa potilaina terapeuteilla, jotka valehtelevat.
Jessus..
..vihaa potilaitaan..just joo.
Itse käyn kyllä psyk. hoitajalla mutta... Oli siinä kuule itselläni ihmettelyä kun kesken oman istuntoni oventaakse tuli koputtelemaan joku toinen hoidettava. Kiltisti sanoi hoitaja naiselle että nyt on hänellä asiakas eikä pysty puhumaan. Kuitenki heti ku ovi sulkeutui niin pyöritteli hoitaja silmiään ja tiuski että jotkut on niin vaikeita etteivät osaa odottaa vuoroaan. Kyllähän nyt toki sen ymmärtää että voi se työ joskus vituttaa, mutta luulisi kuitenkin ettei sitä tarvisi asiakkaan edessä purkaa.
Toisena päivänä sitten kehui minulle kuinka olen niin helppo tapaus hoidettavaksi kun muut ovat niin vaikeita ja itsekeskeisiä ja syyttävät paskastaan koko maailmaa. Olisihan tuon toki voinut sulaksi hattuunsa ottaa, mutta enemmän kyllä jäi ihmetyttämään miten joku voi noin suoraan myöntää hoidettavalleen toisten hoidettavien olevan vaikeita ja ikäviä.
Terapeuttini oli aikaisemmin ollut lyhyessä työsuhteessa samassa työpaikassa kanssani. Työpaikkassani oli erittäin huono henki ja paljon ongelmia. Terapeuttinikin totesi asian jossain vaiheessa. Kuitenkin huomasin rivien välistä, että hän oli keskustellut minusta jonkun tai joidenkin työkaverieni kanssa vielä terapian aikana. Se loukkasi minua syvästi.
Minulle jäi tunne, että hän saattoi puhua minusta mitä vain, kuten kuka tahansa työpaikallani niin sanottuja juoruja. Lopetin terapiasuhteen lyhyeen. En enää pysty oikein luottamaan terapeuttien vaitioloon. Vaikka terapiasta on aikaa jo vuosia, asia vaivaa minua jollain tasolla.
- tyypillisiä rahastusammatteja , rosvorodun humpuukia kaikk`-soita poliisille !
Etkö ole kuullut uusimmasta villityksestä nimeltään Valehteluterapia?
Toimii kuulemma hyvin.
Minusta tuntuu, että minun terapeutti valehteli minulle hoidosta. Hän kertoi alussa, että hänellä on psykoterapeuttikoulutus kesken, joten ei ole valmis psykoterapeutti. Kysyin häneltä, mitä terapiaa hän tarjoaa, ja hän kertoi "tekevänsä kognitiivista". Laskuissa luki sitten myös että "yksilöpsykoterapia". Kävin hänellä jonkun vuoden, eikä hän koskaan valmistunut psykoterapeutiksi. Sain sitten tietää, että jos ei ole laillistettu psykoterapeutti, ei saa mainostaa antavansa psykoterapiaa. Kysyin tästä häneltä, ja sanoin, että hän on usein viitannut antamaansa hoitoon kognitiivisena psykoterapiana, ja hän kielsi kaiken! Väitti ettei ole sanonut hoitoansa koskaan kognitiiviseksi terapiaksi tai psykoterapiaksi, vaikka laskuissa lukee "psykoterapia". Hohhoijaa! Oli myös erittäin vihainen siitä, että olin soittanut Valviralle, kysynyt asiaa ja sanonut hänen nimensä sinne. Tuntui välillä, että sydämeni särkyy, voinko enää koskaan luottaa keneenkään...Tai ainakaan yhteenkään terapeuttiin.
Tilanne on siis se, että ajattelin vuosia käyneeni kognitiivisessa psykoterapiassa, ja Valviralta sanottiin, että se ei ole sitä ollutkaan, koska terapeuttini ei ole psykoterapeutti. Minun hoito on siis ollut pelkkää terapiaa tai keskusteluapua, ei siis psykoterapiaa. Minua ottaa päähän tämä tilanne, ja olen miettinyt, että huijasiko minun terapeutti minua ihan tarkoituksella. Vai eikö se tiennyt, ettei se saa sanoa hoitoaan psykoterapiaksi. Mitä olette mieltä tällaisesta tilanteesta?
Voisiko joku kommentoida tai auttaa jotenkin? Olisin tosi kiitollinen vastauksesta. Minua ahdistaa tämä asia aika paljon.
Tee kuluttaja asiamiehelle valitus. Jos ei ole laillistettu, niin valviran kanssa vähän niin ja näinntai potilasvahinkokeskuksen kanssa.
Eli pyydä lausunnot, tee korjaukset ja lähetä ne hänelle. Korjaa ainakin ne, missä on keskusteltu terapiasuunnasta ja tavotteista.
Korjaa terapeutti kirjaukset tai ei,sen jälkeen kuluttaja asiamieheltä kysyt neuvoa,mitä tehdä kun olet ostanut kognitiivista terapiaa ja et ole sitä saanut.
Olet varmaan muutenkinnpettynyt terapiaan,onko siitä ollut sinulle vahinkoa.
Kiitos kun vastasit! Tosi pitkään odotin, että joku vastaa, nyt sitten puolivahingossa huomasin, että joku on kommentoinut.
Valvira ehkä voisi puuttua asiaan, koska terapeuttini oli pohjakoulutukseltaan lääkäri. Mitään kirjallista ei terapiasta sovittu, paitsi että terapialaskuissa lukee, että "psykoterapia". Suullisesti terapeutti sanoi tarjoavansa kognitiivista terapiaa, ja myös netissä hänen kohdallaan lukee "kognitiivinen terapia". Tekstiviestissä sen sijaan sanoi, ettei tarjoa kognitiivista psykoterapiaa tai ylipäätään psykoterapiaa. Aika epämääräistä toimintaa. Olen pohtinut paljon, että oliko hänellä tarkoituksena olla epärehellinen, vai oliko taustalla esim. alkava dementia, kun terapeutti oli jo reilusti eläkeiän ylittänyt. En sitten ole viitsinyt viedä asiaa eteenpäin, säälitti kun näytti välillä siltä, että terapeutti saa melkein sydänkohtauksen asian takia. Täysin tyytyväinen en terapiaan ole ollut.
Lisään vielä ja selvennän: siis terapiaa voi sanoa antavansa kuka vaan, mutta psykoterapiaa ei voi sanoa antavansa, jos ei ole psykoterapeutti. Näin mulle Valviralta kerrottiin. Samaa lukee myös netissä, esim. Wikipediassa. Kuka vaan voi myös sanoa olevansa terapeutti, mutta psykoterapeutin ammattinimikettä voi käyttää vain psykoterapeutiksi valmistunut henkilö. Terapeutteja on monenlaisia, esim. jalkaterapeutti jne. Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, jonka käyttöä voi hakea Valviralta kun on suorittanut koulutuksen, ja sen jälkeen voi sanoa tarjoavansa psykoterapiaa. Minä siis kävin vuosia tyypillä, joka ei ollut valmistunut psykoterapeutiksi, mutta silti väitti tarjoavansa psykoterapiaa. Hävettää ja tunnen itseni tyhmäksi. On myös aika petetty olo. En tiennyt näitä sääntöjä, ja kai olin liian luottavainen johtuen omista psyykkisistä ongelmistani.
Vai olinko vain epäluuloinen, niinkuin terapeuttini sanoi? Mitä mieltä olette?
Jos terapeutti ei valehtele, hän puhuu kuitenkin totuudenvastaista luulon pohjalla. Silkkaa humpuukia. Ennen vaikuttamaton terapiamuoto oli rukous, nyt maksullinen psykoterapia.
Olen törmännyt tähänkin. Terapeutti on vetänyt asioista omat johtopäätöksensä, jotka ovat olleet aivan pielessä. Näitä ajatuksia on sitten väkisin koetettu juntata potilaan päähän. Joskus aikoinaan olin paljon luottavaisempi terapeuttien suhteen, ja uskoin helpommin heidän juttujaan. Kunnes huomasin, että ei kannata, koska olin huonommassa kunnossa ja entistä enemmän sekaisin, jos uskoin kaikkea mitä terapeutti sanoo.
Olet vapaa noitatohtoreiden ottesta!
Se on ihan hirveää, jos terapeutti valehtelee potilaalleen. Terapiasuhde perustuu luottamuksellisuuteen, ja jos terapeutti valehtelee, niin tämä luottamuksellisuus särkyy. Siinä potilas jää miettimään, mistä kaikesta muustakin terapeutti on valehdellut, ja perustuiko koko terapia valheellisuudelle. Koko prosessilta menee tavallaan pohja. Potilaan kyky luottaa haavoittuu, ja potilas saattaa suhtautua muihinkin ihmisiin aiempaa epäluuloisemmin. Valheellisuus terapiasuhteessa on yksi niistä tavoista, joilla psykiatrinen hoito voi satuttaa potilasta.
Jos terapeutti väittää masennuksen johtuvan aivojen kemiallisesta epätasapainotilasta, jonka korjaamiseen tarvitaan masennuslääkitys kuin diabeetikolle insuliini: Miten pitäisi suhtautua? :D