Hiljan tuli TV 1:lla ohjelma Eiffelin tornin rakentamisesta. Jäi vaivaamaan muutama seikka. Ensiksi oli otos jossa oli terästanko ja kun sitä lyötiin vasaralla niin toki se soi. Seuraavana väite, että tehdään torni valuraudasta C =2 % ja valuraudalla on toki hyvä värähtelynvaimennus ja kohtuullinen puristuslujuus. Kun vetolujuus on heikko.
En tahdo uskoa, että torni olisi valurautaa ja vielä kun liitokset tehtiin niittaamalla.
No itselläni ei ole ollut tilaisuutta vierailla ko. tornilla mutta mikä lienee todellisuus siitä rakennusmateriaalista?
En tahdo uskoa, että torni olisi valurautaa ja vielä kun liitokset tehtiin niittaamalla.
No itselläni ei ole ollut tilaisuutta vierailla ko. tornilla mutta mikä lienee todellisuus siitä rakennusmateriaalista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.tour-eiffel.fr/teiffel/uk/documentation/structure/page/structure.html
Paikalla katsottuna se ei juuri valetulta näytä (nykyään kun valukappaleet ovat yleensä aika lyhyitä ja paksuja).
Niillä oli aikanaan ongelmia teräksenvalmistuksessa ja käyttivät siksi mieluummin valurautaa, sillä sen ominaisuudet oli helpompi hallita.
aikaan niukkahiilisiä tai likimain hiilettömiä teräksiä kutsuttiin raudaksi. Valuraudasta ei ole kyse, vaan hyvin pehmeästä teräksestä.
tai pitkän tangon valmistus valuraudasta ei onnistu, vielä vähemmän liittäminen niittaamalla. Niittaamisen estää vetolujuuden pienuus ja materiaalin hauraus.
Eivät nuo kaikki valuosat niin kovin hauraita ole. Kaivinkoneiden valuissa on ainakin runsaasti kappaleita, jotka kestävät vasarointia ja hitsausta.
Tuota se tornin metalli kuitenkin on, eli hiilipitoisuus on näköjään kuitenkin aika matala.
http://www.bridgeart.net/wiki/Puddle_steel
Osaan itsekin hitsata valurautaa. Ihan OK 48 tai sitten Autrod käy.
Mutta se ei muuta tilannetta miksikään: valurauta lohkeaa, jos sitä yrittää niitata.
Kaivinkoneiden kynsissä käytetään mangaaniterästä, joka on valun jäljiltä pehmeää, mutta kovettuu lyönnistä. Siinä on sen idea. Martensiitin syntymisraja on reilusti alle huoneenlämpötilan. Googleta vaikkapa Hadfield steel. Hankalaa hitsattavaa, vaikka onkin pehmeää.
voisi tietysti iskeä tarinaa pitkäänkin.
Puddle steel saattaa olla ihan mitä tahansa. Älä vaan mene ostamaan mihinkään tarkoitukseen, jossa vaaditaan lujuutta. Mössön hämmentäjä on saattanut tehdä siitä ihan mitä tahansa, rautaa tai terästä, siis 1800-luvun tavalla.
Crucible steel (siis ihan Huntsmanin menetelmällä valmistettu) saattaisi olla käyttökelpoisempaa, mutta maksaa ns. saatanan paljon.
Kannattaa ostaa ihan nykyaikaista happipuhalluskonvertterissa melloitettua terästä. Eikä haittaa seostus sähköuunissa.
http://www.ruukki.com/www/finland.nsf/documents/
tuo osoite. Tässä esimerkki nykyaikaisesta teräksestä:
http://www.ruukki.com/www/finland.nsf/documents/0EF19F24A32EE9F9C22572490044C62F!Opendocument&lang=1
Optim 500 ML fi (pdf, 196 kb)
Ote:
Kuumavalssatut teräslevyt ja -kelat
Rakenneteräkset
Optim 500 ML
Luja ja kestävä teräs, joka mahdollistaa suurienkin teräsrakenteiden keventämisen.
Kemiallinen koostumus Taulukko 2
Pitoisuus, % (sulatusanalyysi)
C Enintään 0,18
Si Enintään 0.50
Mn Enintään 1.70
P Enintään 0.020
S Enintään 0,015
Al Vähintään 0,020
Nb Enintään 0.05
V Enintään 0,12
Ni Enintään 1,00
N Enintään 0,015
Ti Enintään 0,050
Olisi pitänyt tietysti lisätä että kestävät kylmänä hitsausta.
Itse olen pistänyt noihin ensin kerroksen haponkestävällä eristeeksi ja sitten täyttänyt sauman 48:lla (siis estääkseni hiilen siirtymistä).
Joskus on myös hitsattu traktorin valuja kylmänä pelkällä nikkelillä, mutta on se aika hidasta touhua kun pitää jäähdyttää ja vasaroida.
Satutko muuten tietämää, mitä ovat telojen perusketjut ja laput. Valetun näköisiä, eli tuskin ovat taottuja. Eivät kuitenkaan halkea millään.