Outo kysymys?
Vai kiellätkö kaiken henkisyyden olemassa olon?
Ruumiin kulttuuri jätetään tässä kyselyssä huomiotta.
Vai kiellätkö kaiken henkisyyden olemassa olon?
Ruumiin kulttuuri jätetään tässä kyselyssä huomiotta.
Miten ylläpidät henkistä hyvinvointiasi?
-tähti-
381666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Jaa-a, Jyväskylässä vielä asuessa pitkät kävelyt ja taidemuseossa hengailu taisi virkistää. Nykyään ei oikein ole mitään korviketta noille.
näet, kun katsot ulos ikkunastasi?
Kotona? Moottoritien ja rakennustyömaan.
syvälle musiikin maailmaan, etsin esim. uusia oopperoiden librettoja ja partituureja, joita luen ja luettuani kuuntelen kokonaisuudessaan oopperan ja samalla seuraan tekstiä ja nuotteja. Näin ajan sisääni tarinoita, tunnustelen niitä tunnetasolla ja annan itsessäni niiden herättää tuntemuksia. Sieltä siten nousevat esille ne tarinat, jotka iskevät suoraan sydämeen ja saavat jotakin osia sisimmästä hereille.
Ulkoilu ja välillä yksinäisyyteen katoaminen ovat myös hyviä henkisen hyvinvoinnin latureita, unohtamatta runoutta ja yleensä kirjoittamista.
Siis kuunteletko vain uudempaa tuotantoa?
kaikkea laidasta laitaan.
Onksse se endorfiini, vai mikä jota erittyy urheilusuorituksen yhteydessä, joka on sitten taas joku stressinsietokykyä lisäävä hormooni.
Mä käsitän henkisellä hyvinvoinnilla jonkinlaisen tasapainon asioiden hoidossa. Eli, ei ahmaa liikaa duunia, harrastuksia, velvotteita jne. Vaan hoitaa ne asiat, jotka on 'pakko' hoitaa, muut vähemmän tärketä asiat sitten kun huvittaa ja sitten kun yhdestä velvoitteesta pääsee, ni voi siihen ottaa uusia tilalle. Jos on liikaa hoitamattomia asioita tai muita velvollisuuksia, niin siitä tulee ahdistus ja stressi. Ja asiat pitää sitten laittaa järjestykseen, niin silloin voi taas henkisesti hyvin.
siis aktiivisesti kieltämään henkisyyden olemassa olon?
Kyllä mäkin itteni osaan unohtaa. Mutta, en kadota itseäni sinne unohdukseen. Asioilla on joku järjestys. Oli se mielestäsi sitten henkisyyttä tai ei.
silloin tällöin metsään yms.
meissä on jotain yhteistä.
Minulle henkisyys ei ole sama asia kuin vaikkapa julkkisidolin palvonta ja antautuminen ehdoitta.
Minulle henkisyys on vaikkapa tasapainoinen parisuhde iloineen ja suruineen.
Henkisyyttä on myös kun saa olla kirjeenvaihdossa toisten syvällisesti ajattelevien, elämän perusarvoja kunnioittavien kanssa, vaikkapa sähköpostin välityksellä;)
nyt kenessäkään julkkiksessa on edes palvottavaa? ;)
Mihin liität tuon "ehdoitta antautumisen"?
Ajatusten jakaminen... kyllä!
palstanne naisten antautumisiin;)
>>Siinä on sellainen mies jonka kanssa en edes viitsisi yrittää esittää mitään hankalaa ettei saanti vaan meni ohi suun. En ole helppo vaan täysin varma tapaus sille ;)
Yritän pitää itsestäni niin hyvää huolta kuin mahdollista ja tapoja siihen on monia. Mun mielestä on mahdotonta unohtaa fyysistä puolta tässä yhteydessä, koska mun henkinen hyvinvointi on todella riippuvainen siitä, että saan purettua itseäni myös fyysisesti. Kaipaan ja tarvitsen liikuntaa(tätä sais tosin olla enemmän), koskettelua, seksiä(tätä varsinkin sais olla enemmän) tms. ja ilman noita en usko, että päänuppikaan pysyis kunnossa.
Pyrin aina käsittelemään asiat loppuun asti niin, ettei ne jäisi mielen pohjukoille jäytämään, jossa ne sais rauhassa kasvaa ja joku päivä ne purkautuis pahalla tavalla. Keskustelen paljon ystävieni kanssa, mutta se todellinen mietintä tapahtuu aina yksin esim lenkillä tai muuten vaan yksinollessa. En anna itselleni armoa tässä suhteessa eli käsittelen asioita yleensä niin pitkään, että olen täysin varma, että siitä on selvitty. Tuskallista välillä, mutta se on mulle ainoa keino tuntea itseni puhdistetuksi henkisestä kivusta. Heh, tuollaisia puhdistumisen hetkiä ei tosin kovin usein tule koettua...
Arkipäiviin yritän soluttaa pientä itseni hemmottelua. Pidän lukemisesta, käyn hemmotteluhoidoissa tms. jotka toimii pieninä asioina arjen keskellä, jolloin pystyn hetkeksi pysähtymään ja vain nauttimaan olostani. Se antaa potkua tuleviin päiviin.
Aina pitää olla myös jotain kivaa odotettavaa. Jos sellaista ei ole, järjestän sitä vaikkapa varaamalla matkan jonnekin missä en ole koskaan käynyt.
mulle nämä asiat eivät ole niin vaikeita, että tarvitsisi pahemmin pohtia tai mietiskellä...eli noilla jutuilla ei ole minulle mitään merkitystä. kun tietää mitä tehdä, niin ei tarviste funtsia
rutiineista tulee ihan mukava fiilis. duuni, oma asunto, treenaaminen, ryyppääminen, reissut/matkat, terveys.
aina tekemisen kautta. en pidä edes kesälomia. tulen hulluksi jos joutuu vaan olemaan ja miettimään
eihän kesälomilla tarvitse vain olla ja miettiä. Mun lomat on ainakin niin täynnä toimintaa ettei se normaali 4 viikkoa meinaa riittää.
Pystytkö sä jättämään asiat niin ettet pohdi niitä sen enempää? Teetkö sen siksi ettet "uskalla" miettiä vai koetko ettei sulla ole tarvetta sille?
näyttää siltä, että olet oivaltanut rehellisyyden merkityksen!
joutuu kysymään. mikä olisi sellainen asia joka vaatii isompaa pohdiskelua.
jos asiat mietityttää niin mietityttää..ei kai siinä ole uskaltamisesta kyse?
kyllä kannata..soveltava rehellisyys sopii minulle paremmin.
Niinhän ne pohdituttaa jos pohdituttaa, toisia enemmän kuin toisia.
Tarkoitin sitä, että jotkut ihmiset ovat mielellään miettimättä asioita koska pelkäävät mitä voisivat löytää, helpompaa siis olla miettimättä. Tässä tapauksessa vaadittaisiin sitä uskallusta eikä päänsä pensaaseen laittamista. Toiset taas ei edes tarvi minkäänlaisia sen kummempia pohdintoja, ei ota stresssiä jne vaan osaa elää päivän kerrallaan ja pystyvät tuntemaan itsensä ilman liikoja pohdintoja.
Taidat ilmeisesti kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään ;)
ja yrittämällä ymmärtää itseäni, mistä ainakin minulla kumpuaa henkinen hyvinvointini. Se saattaa olla vaikeaa, tuskaistakin, mutta on ehdoton edellytys henkisen tasapainon saavuttamiselle ja hyvinvoinnille.
Ylläpidän sitä myös kuuntelemalla ja haistelemalla merta, tuntemalla aallot, tekemällä pitkiä, yksinäisiä metsäretkiä, missä parhaimmillaan saattaa tuntea jotain lähes "pyhää", kuuntelemalla musiikkia, avaamalla sydämeni rakkaalleni jne. Tapoja on monia.
terveessä (ja saaneessa!) ruumiissa :)
Paljon hyvää seksiä, rauhallisia ruokahetkiä, pitkiä kävelylenkkejä, naurua, naurua ja naurua. Kiireettömyys. Hellyys. Stressittömyys.
Pitää yrittää laittaa säästöön...
harrastamalla liikuntaa, tapaamalla hyviä kavereita. syömällä hyvää ruokaa. Nämä ainakin .muuten masentuisin.
lärvit kerran viikossa. Ruumis kärsii mutta mieli lepää.
lepää mieli, kun luen tätä rehellistä tarinointianne. ;)
muut ihmiset pitävät tosta huolen..
Tässä top ten:
1. Rukoilemalla säännöllisesti
2. Käymällä kirkossa säännöllisesti
3. Hoitamalla ikävät asiat pois tuoreeltaan
miettimällä ja etsimällä tyydyttävän
ratkaisumallin
4. Miettimällä ennakkoon, etten tee mitään
sellaista, joka veisi mielenrauhani.
5. Yritän olla pohtimatta liikaa maailman menoa,
sen negatiivisia ilmenemismuotoja, jotka myös
vievät mielenrauhani
6. Harrastamalla liikuntaa, sauvakävely, uinti
7. Annan aikaa itselleni, liikun luonnossa
(sienestän, marjastan,kalastan)
8. Vetäydyn yksinäisyyteen tarpeen vaatiessa,
rauhallisella paikalla olevalle
kesämökilleni, jossa lähinnä kuuntelen
hiljaisuutta
9. Yritän elellä sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, yksin on
ikävä olla
10.Lypsän lehmiä, juotan vasikoita, annan
apetta hepalle;)
Isukilla on ajatukset ojennuksessa! *huimaa*
ei toi järjestys ole hetkessä tullut, kyllä se on vaatinut kaiken 54 v. Monet valottomat tunnelit läpi kompasteltu, ennen kuin järjestys paikoillensa loksahti.
Kohta 10. ois voinut olla joku muukin ns. multinikeistäni. Kun nyt sitten tällä kertaa olen karjakko niin mars lypsylle navettaan;)
Lueskelen pokkareita, joiden kirjoittajia ei näe milloinkaan finlandia-ehdokkaina, katselen elokuvia joita kriitikot haukkuvat, luen sanomalehtiä ja sarjakuvia.
Näpräilen kotona kaikkee pikku remppaa, tissuttelen alkoholia silloin tällöin, saunon, laiskottelen, lomailen, laskettlen, harrastan seksiä yms....
Eli siis teen ihan tavallisia juttuja, ne on niitä jokka ylläpitää henkistä hyvinvointia.
urheiluhullu, eli kompensoin kaikki turhautuneisuuden, ärtymyksen, väsymyksen ja masentuneisuuden tunteet liikkumalla.
Serotoniini, endorfiini ja muut välittäjäaineet aiheuttavat tunnetusti mielihyvää - tosin liikunnan määrää on jatkuvasti lisättävä, jotta aineiden vaikutus edes tuntuu siinä määrin kuin joskus aikoinaan, aivan kuten muidenkin aineiden kohdalla käy.
Musta tuntuu,että mä oon välillä vähän hukassa tuon suhteen,että teenkö oikeesti asiat niinku mulle on hyväks..
Henkisesti mun hyvinvointia edistää ehdottomasti tuo poika kaikista eniten, joka päivä. Luultavasti sekoisin ilman näitä.
Myös pitkät keskustelut ystävien, äidin sekä sisarusten kanssa ehdottomasti parantaa mun hyvinvointia ja vastoinkäymisten kestämistä.
Ehkä pitääkin tuosta ottaa tämän vuoden urakka :)
on antaa itselleni aika ajoin anteeksi asioita.
Nykyään on hirveän vaikeaa olla itselleen lempeä, kun joka puolella koko ajan hoetaan tai vihjaillaan, että "juuri sinun elämässäsi kaikki ei ole hyvin".
Tarkoitan siis mediaa ja yleistä asenne-ilamstoa, jonka mukaan kaikkea on aina varaa parantaa.
En kiellä. Niin kuin en kiellä älyllisyyttä, fyysisyyttä... Kieltäessään yhden, kieltäisin muutkin. Olisi typerää kieltää se, mitä olen.
En pidä sitä yllä oikeastaan mitenkään. Se osaa kyllä pitä huolen itsestään paremmin kuin minä. Luotan siis sen omaan kykyyn huolehtia itsestä.
mietiskelemällä, ulkoilemalla ja ystäviä tapaamalla. Siis Rentoutumalla.
ylläpitämiseksi joudun välillä vetäytymään korpeen, luontoharrasteiden pariin.
Fyysinen toiminta auttaa kyllä myös nollaamaan pään, mutta sitähän ei saanut laskea. No, rikon sääntöä.
Sitten on nämä perinteisemmät: lukeminen ja joskus tuopilla käynti siedettävässä seurassa.
Rock musiikkia ja Aku ankkoja. Ei oikeen tunnu onnistuvan.
Toisaalta kunnon yöunet tekis varmaan terää kans.