Pohdintani saivat alkunsa siitä, kun sain tietää mieheni tietyillä tasoilla pettäneen minua.
Ihan suhteemme alkuvaiheessa oli sellaista että mieheni flirttaili varsin avoimesta muiden naisten kanssa, puristeli muiden takamuksia, hyväili, joskus ehdottelikin jotain. Loukkaannuin tästä todella paljon. Olin aikeissa jättää mieheni. Hän kuitenkin vannoi rakastavansa minua ja ettei enää tee sellaista kun se kerran minua loukkaa.
Meni vuosia. Joskus tuli jotain viitettä vastaavasta mieheni suunnalta, mutta en jotenkin jaksanut asiaan paneutua vaan suljin mielestäni. Ehkä en tahtonut asiaa ajatella, ei ollut voimavaroja käsitellä.
No nyt kävi ilmi, että mieheni on pitänyt muutamaankin naiseen yhteyttä säännöllisesti, osaan jo vuosien ajan. On myös suudellut ja katsellut pitkään silmiin, hyväillyt vartaloa jne. Yhdyntää ei ole ollut. Uskon häntä tässä asiassa. Kuitenkin on käynyt kahvilla heidän luona ja on ollut helliä hetkiä muuten.
Alkuun kun asian sain selville, niin tärisin kauttaaltani ja itkin valtoimenaan. Tuntui todella pahalta.
Mutta sitten aloin miettimään asiaa eri tavalla. Mietin, että onko reaktioni vain kulttuurisen tuputuksen seuraamus. Tässä kulttuurissa kun pidetään niin tärkeänä uskollisuutta parisuhteessa ja uskottomuudesta tilitetään katkerasti.
Aloin miettiä asiaa syvemmin ja jollain tapaa minua kiihottaa ajatus miehestäni toisten naisten kanssa. Ja jossain suuressa rakkaudessani toivon, että mieheni olisi onnellinen ja että minä voisin sallia hänelle ne asiat elämässä jotka hänet onnelliseksi tekevät. Jos hän kaipaa seksiä muidenkin naisten kanssa niin olkoon niin, kunhan se ei meidän rakkaus, huoltapitämis, välittämis, ja seksiasioihimme vaikuta huonontavasti.
Tästä aloinkin miettimään sitä, että kumpi on suhteellemme pahempi: se että mies käy vieraissa vai se että minä pakotan, kahlitsen hänet vain itselleni vaikka se olisi hänen luontoaan vastaan?
Juttelimme asiasta mieheni kanssa ja hän selkeästi on niitä miehiä jotka eivät varsinaisesti ole yhden naisen miehiä vaan jotka toivoisivat useampiakin suhteita samanaikaisesti. Hänen minua edeltävänsä suhde päättyi pettämiseen, ei mennyt silloinkaan sänkyyn saakka, mutta suuteli ja hyväili toista naista.
Mieheni kertoi, että häntä kyllä kiinnostaisi seksi muidenkin naisten kanssa mutta ei ole uskaltanut niin pitkälle mennä koska pelkää loukkaavansa minua. Sanoo kuitenkin rakastavansa minua todella kovasti ja tahtovansa minulle vain kaikkea hyvää.
En oikein osaa sanoa koenko oikeasti nuo muut naiset loukkaavina. Pelkään tietysti että se vaikuttaa meidän suhteeseen, kun siitä on niin paljon varoiteltu. Pelkään että jospa mies rakastuukin johonkin niistä muista naisista. Jospa kokeekin jonkun paremmaksi kuin minä. Toisaalta luotan siihen että mieheni pystyy rakastamaan minua aina ja kunnioittamaan.
Olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Jos näin ei olisi niin ehkä ehdottaisin eroa. Mieheni ei kuitenkaan tahdo erota, kertoo edelleen rakastavansa minua kovasti.
En oikein enää tiedä mihin vetää pettämisen rajat. Pitäisikö sallia ja antaa jatkaa, koska tuntuu että miehelleni olisi hyväksi välillä käydä vieraissakin? Vai onko oikea tapa kieltää?
Henkinen rakkaussuhde johonkin toiseen tuntuu paljon pahemmalta ajatukselta kuin seksi jonkun muun kanssa. Johonkin pitää vetää raja, sen tiedän, mutta mihin?
Eikös nämä asiat ole aika paljon kulttuuristakin kiinni? Ja aikakaudesta. Eikös joskus ole ollut seksi paljon vapaammin harrastettavissa ilman että on sillä loukattu ketään? Kiinnostaisi tietää miten avoimet suhteet toimivat?
Ja muutenkin kiinnostaisi kuulla ajatuksianne. Ehkä olen itse sokeutunut tilanteeseemme.
Johonkin raja täytyy vetää, sen tiedän. Eli minun on oltava se oma vaimo, rakastettu, joka tietää missä mennään ja jota kunnioitetaan. Mutta, tuntuu että teen ehkä pahaa hänelle ja meille jos kiellän hänen tarpeensa?
Sitäkin olen miettinyt jos meidän suhteessa on vikaa ja siksi mies tahtoisi käydä vieraissa. Mies kuitenkin vakuuttaa että olen ihan täydellinen ja kyse on hänen "vietistään". Ja että ikinä ei ole rakastanut ketään kuin minua.
Olen henkisen kehityksen, yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin kannalla ja toivoisin näitä asioita myös miehelleni, mutta millä hinnalla?
Millaisia rajoja ja ongelmia teillä on vapaissa suhteissa ollut? Millaisia ajatuksia kirjoittamani herättää?
Anteeksi kun tuli näin pitkä teksti... toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :)
Ihan suhteemme alkuvaiheessa oli sellaista että mieheni flirttaili varsin avoimesta muiden naisten kanssa, puristeli muiden takamuksia, hyväili, joskus ehdottelikin jotain. Loukkaannuin tästä todella paljon. Olin aikeissa jättää mieheni. Hän kuitenkin vannoi rakastavansa minua ja ettei enää tee sellaista kun se kerran minua loukkaa.
Meni vuosia. Joskus tuli jotain viitettä vastaavasta mieheni suunnalta, mutta en jotenkin jaksanut asiaan paneutua vaan suljin mielestäni. Ehkä en tahtonut asiaa ajatella, ei ollut voimavaroja käsitellä.
No nyt kävi ilmi, että mieheni on pitänyt muutamaankin naiseen yhteyttä säännöllisesti, osaan jo vuosien ajan. On myös suudellut ja katsellut pitkään silmiin, hyväillyt vartaloa jne. Yhdyntää ei ole ollut. Uskon häntä tässä asiassa. Kuitenkin on käynyt kahvilla heidän luona ja on ollut helliä hetkiä muuten.
Alkuun kun asian sain selville, niin tärisin kauttaaltani ja itkin valtoimenaan. Tuntui todella pahalta.
Mutta sitten aloin miettimään asiaa eri tavalla. Mietin, että onko reaktioni vain kulttuurisen tuputuksen seuraamus. Tässä kulttuurissa kun pidetään niin tärkeänä uskollisuutta parisuhteessa ja uskottomuudesta tilitetään katkerasti.
Aloin miettiä asiaa syvemmin ja jollain tapaa minua kiihottaa ajatus miehestäni toisten naisten kanssa. Ja jossain suuressa rakkaudessani toivon, että mieheni olisi onnellinen ja että minä voisin sallia hänelle ne asiat elämässä jotka hänet onnelliseksi tekevät. Jos hän kaipaa seksiä muidenkin naisten kanssa niin olkoon niin, kunhan se ei meidän rakkaus, huoltapitämis, välittämis, ja seksiasioihimme vaikuta huonontavasti.
Tästä aloinkin miettimään sitä, että kumpi on suhteellemme pahempi: se että mies käy vieraissa vai se että minä pakotan, kahlitsen hänet vain itselleni vaikka se olisi hänen luontoaan vastaan?
Juttelimme asiasta mieheni kanssa ja hän selkeästi on niitä miehiä jotka eivät varsinaisesti ole yhden naisen miehiä vaan jotka toivoisivat useampiakin suhteita samanaikaisesti. Hänen minua edeltävänsä suhde päättyi pettämiseen, ei mennyt silloinkaan sänkyyn saakka, mutta suuteli ja hyväili toista naista.
Mieheni kertoi, että häntä kyllä kiinnostaisi seksi muidenkin naisten kanssa mutta ei ole uskaltanut niin pitkälle mennä koska pelkää loukkaavansa minua. Sanoo kuitenkin rakastavansa minua todella kovasti ja tahtovansa minulle vain kaikkea hyvää.
En oikein osaa sanoa koenko oikeasti nuo muut naiset loukkaavina. Pelkään tietysti että se vaikuttaa meidän suhteeseen, kun siitä on niin paljon varoiteltu. Pelkään että jospa mies rakastuukin johonkin niistä muista naisista. Jospa kokeekin jonkun paremmaksi kuin minä. Toisaalta luotan siihen että mieheni pystyy rakastamaan minua aina ja kunnioittamaan.
Olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Jos näin ei olisi niin ehkä ehdottaisin eroa. Mieheni ei kuitenkaan tahdo erota, kertoo edelleen rakastavansa minua kovasti.
En oikein enää tiedä mihin vetää pettämisen rajat. Pitäisikö sallia ja antaa jatkaa, koska tuntuu että miehelleni olisi hyväksi välillä käydä vieraissakin? Vai onko oikea tapa kieltää?
Henkinen rakkaussuhde johonkin toiseen tuntuu paljon pahemmalta ajatukselta kuin seksi jonkun muun kanssa. Johonkin pitää vetää raja, sen tiedän, mutta mihin?
Eikös nämä asiat ole aika paljon kulttuuristakin kiinni? Ja aikakaudesta. Eikös joskus ole ollut seksi paljon vapaammin harrastettavissa ilman että on sillä loukattu ketään? Kiinnostaisi tietää miten avoimet suhteet toimivat?
Ja muutenkin kiinnostaisi kuulla ajatuksianne. Ehkä olen itse sokeutunut tilanteeseemme.
Johonkin raja täytyy vetää, sen tiedän. Eli minun on oltava se oma vaimo, rakastettu, joka tietää missä mennään ja jota kunnioitetaan. Mutta, tuntuu että teen ehkä pahaa hänelle ja meille jos kiellän hänen tarpeensa?
Sitäkin olen miettinyt jos meidän suhteessa on vikaa ja siksi mies tahtoisi käydä vieraissa. Mies kuitenkin vakuuttaa että olen ihan täydellinen ja kyse on hänen "vietistään". Ja että ikinä ei ole rakastanut ketään kuin minua.
Olen henkisen kehityksen, yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin kannalla ja toivoisin näitä asioita myös miehelleni, mutta millä hinnalla?
Millaisia rajoja ja ongelmia teillä on vapaissa suhteissa ollut? Millaisia ajatuksia kirjoittamani herättää?
Anteeksi kun tuli näin pitkä teksti... toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä meni vuosia niin, että minä petin "salaa" - tosin mieheni tiesi kyllä reissuistani ja epäilin tietysti. Sitten vihdoin saimme puhuttua asiat halki ja kävi ilmi, että miestäni myös kiihottin syrjähyppyni. Siitä lähtien olen syrjähypännyt avoimesti ja meillä tämä juttu toimii hyvin. Kannattaa tutkiskella itseään jos sulla on sama juttu kuin meillä niin elämä muuttuu vain molemmillle antoisammaksi kun homman voi tehdä avoimesti- vaikuttaa nimittäin siltä, että 100% uskollista et miehestäsi joka tapauksessa saa. En usko, että siitä on pelkoa, että miehesi rakastuu johonkin muuhun. Ei mulla ainakaan ole sellaista tilannetta tullut vastaan, meidän suhde on sen verran vahva.
Hei!
Luin tekstisi alusta loppuun ja ymmärsin aika pitkälti miten olet asiaan omalla kohdallasi törmännyt ja miten siihen suhtaudut. Näen selkeästi (omasta mielestäni) hyvänä sen että et ole heittänyt ns. kirvestä kaivoon, vaikka oletkin kohdannut mielestäsi "pettämistä".
En itse ole mikään ihmisasiantuntija joten en oikeasti tiedä millainen miehesi on persoonana, eikä se minun elämääni kuuluisikaan. Mutta sinun kohdallasi tähän on todellakin syytä, jo ihan siitä syystä, että teillä on perhe (lapsia jne.). Käsittääkseni haluat elämääsi perheen, rakastavan ja välittävän aviomiehen joka tekee perheesi eteen ne tarvittavat asiat jotta teidän perhe pysyy kasassa. Se että puhuit Vapaasta Suhteesta hieman askarruttaa...en käyttäisi KOSKAAN omasta elämäntilanteestani käsitettä Vapaa Suhde, sillä parisuhde (josta kaikki kuitenkin lähtee) tarvii vakaan pohjan josta käytän nimitystä Avoin Suhde. Vapaassa Suhteessa ns. tullaan ja mennään miten mielitekee, joten (omasta mielestäni) se suhde ei pitemmän päälle ole kestävällä pohjalla.
Avoin Suhde on jotain ihan muuta kuin Vapaa Suhde vaikka siinä olisi seksistäkin kyse. Katsoisin että sinun pitäisi asiallisesti selvittää- onko miehesi todellakin sanojensa mittainen eikä vain näyttele "avointa". Ilmeisesti vuosien varrella olet huomannut kenties että miehesi EI laista velvollisuuksistaan isänä ja aviomiehenä, toivottavasti puhunut asioista rehellisesti mitään kiertelemättä tai kaunistelematta. Jos hän vielä kohtelee sinua kuin muutkin miehet vaimojaan, ainoastaan niin että tämä "vietti" on ainoa virhe hänen ulkoisessa ja sisäisessä hyvyydessään. Yritäpä ajatella asia seuraavasti...
Jos eläisimme sellaisessa yhteiskunnassa jossa polygamia (moniavioisuus) olisi enemmän sääntö kuin poikkeus (...ihan vaan näin ajatuksen tasolla), miehelläsi olisi tällä hetkellä 2-3 muuta vaimoa joiden kanssa jakaisi aikansa ja elämänsä. Tuntisitko kenties silloin, että sinusta välitettäisiin kaikkein vähiten- ei varmastikaan, vaan silloin se aika jaettaisiin kaikkien vaimojen kanssa tasan. Joku voisi tietysti ajatella, että se on paljon vähemmän kuin aiemmin... mutta moniko mies jakaa "normaaliliitoissakaan" aikaa vaimolle ja perheelle tämän päivän suoritusyhteiskunnassa jossa pitää työssä saada tuloksia, viedä lapset lastentarhaan tai harrastusten pariin, käydä miesten harrastuksissa tai "illan istujaisissa". Sitten ihmetellään että ollaan "ajauduttu" erilleen tai avioliitto alkoi ns. harmaantua.
En pyri puolustelemaan miehesi tekoja tällä viestillä, mutta tuomaan vain toisenkin puolen kolikosta. Jos siis moraalisesti (siis yhteiskunnan puolelta) miehesi teot olisivat hyväksyttäviä, olisiko suhtautumisesi näihin "pettämisiin" paljon hyväksyttävämpää. Minusta olet jo noussut asioissa monien muiden ihmisten yläpuolelle siinä, että et (kenties?) ajattele miehesi tehneen syntiä, vaan niin että meille on opetettu että toisiin naisiin kajoaminen on syntiä. Jos siis kiteytän ajatuksen- Jos SINULLA on hyvä olla teidän parisuhteessa ja miehelläsi myös, vaikkakin hänellä tämä "taipumus" niin että kykenette kuitenkin jatkamaan HYVÄÄ ELÄMÄÄ, niin viisainta olisi (minun mielestäni) laatia SELVÄT säännöt mitä suhteessa saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.
Tällä kirjoittelulla EI ollut tarkoitus pitää paatoksellista puolustuspuhetta, sillä vain sinä yksin voit tietää että mitä sinun/teidän yhteisessä elämässä on hyvä tehdä/elää. Toin kuitenkin ajatuksia, joita ehkä kannattaa miettiä ennenkuin laittaa sen avioeropaperin kehiin. Lue tarvittaessa muitakin ajatuksiani tältä palstalta jos haluat..???
... ok, jos homma pelaa. Eli ei nämä suhteet saisi olla mielestäni vain yhteiskunnan sääntöjen sanelemia. Jos ei omaa vahvaa omistamisen ja rajoittamisen halua voi avoin suhde olla vallan mainio juttu.
Käytännössä sen sopiminen on varmasti useille hankalaa, mutta kiitos siitä on varmasti vaivan arvoinen, niille ihmisille jotka siihen kykenevät.
Itse en koe kykeneväni "normaaliin" parisuhteeseen. Joten minulle avoin suhde jää ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Ja en näe estettä siihen, etteikö se voisi olla monelle muullekin järkevä vaihtoehto.
Tänään itse asiassa Turun Sanomien Treffi-liitteessä oli asiasta laajemminkin. Siellä tutkija, Klaus Helkamo sanoo että, on hyvä asia jos ihminen käyttää moraaliaan ongelmia ratkoessaan, eikä vain auktoriteetteja. Auktoriteetti voi olla vaikka parisuhteen toinen osapuoli. Hän myös kertoo että erilaisten roolien ottaminen lisää moraalista pohdintaa. Moraalin kun hänen mukaansa katsotaan perustuvan pitkälti juuri tähän roolinottokykyyn.
Periaatteessa siis mitä useammassa erilaisessa tilanteessa ihminen toimii sitä enemmän hän joutuu pohtimaan tekojensa syitä ja seurauksia.
Taisi mennä moraalifilosofian puolelle pahemman kerran, mutta menköön. Eli pettäminen ei sinällään ole paha asia.
Mielenkiintoista tekstissä oli myös se, että siinä teilattiin kuvitelmat moraalin rappeutumisesta. Ihmiset ovat olleet yhtä moraalisia tai moraalittomia seksuaalisesti aiemminkin. Arvot eivät siis ole muuttuneet.
Lisäksi Helkama mainitsee sen, että naisilta odotetaan vielä tänäkin päivänä moraalinvalvojan osaa, minkä takia kumppaneitaan etsiviä miehiä on runsaammin kuin naisia. Toisaalta itse ajattelisin myös niin, että mies on ennemmin ollut aloitteentekijä ja nainen taas vastannut siihen. Joka taas voi tasoittaa tuota eroa osaltaan.
Noh, viuhahti asian vierestä. Mutta kaiken kaikkiaan kaikki on okei, jos homma toimii!
No siis luin ajatelasi ja ajattelin ,minkäikäinen mahdat olla. Itse olen ollut 33v. naimisissa ja luulen tietäväni jotain siitä naimisissa olosta. Se että miehesi vannoo vain sinulle rakkautta, en menisi kyllä siihen vipuun. Mutta jos olet siihen vannotukseen tyytyväinen se on ok, mutta minulle se olis tosi kova loukkaus ja en tiedä kuinka pystyisin sen jälkeen seksistä mieheni kanssa nauttimaan. Mieheni on ollut vieraissa ja se oli kova paikka silloin mutta lapset oli pieniä, ja silloin ajattelin että ei yksi pano kaada avioliittoani, mutta kyllä se jotain tuhosi. Sitten kun lapset kasvoi, tuli äidille sitä omaa aikaa, kokeilin miltä tuntuu olla toisen miehen kanssa. ja yllätys sehän vaan on sitä samaa naintia, ei muuta. Parempaa sen sijaan on mennä ja kokeilla olisko vielä " flaksia " ja kun itsetuntoa on tarpeeksi nostatettu häippästä paikalta ylväästi. Sairasta joku voi ajatella mutta se on ollut itselleni parasta balsamia haavoilleni, tavallaan kosto miesmaailmaa vastaan. Siis eihän yhden illan panoista jää mitään, tyhjä olotila ei muuta. Siis sinä pohdiskelija pidä puolesi ,äläkä anna mielesi sokaistua ja älä usko ihan kaikkea mitä se sinun rakas haluaa sinun uskovan.Mielestäni miehesi kaipaa rajoja että kuinka ja mihin asti saa mennä. Tulee aika että ei enää riitä pelkkä kähmintä. Anteeksi suorat sanani ,mutta älä ole sokea. Kaikkea hyvää siitä huolimatta.
... tuskin saa aikaiseksi mitään. En oikein ikinä ymmärtänyt ideologiaa jonka mukaan pitää päästä tasoihin. Sen sijaan ajattelutavan muutos, niin kuin tämän ketjun aloittaneessa viestissä mahdollistaa suhteen pysyvyyden.
Kiitos "tilityksestäsi". Kuvauksesi oli todella ajatuksia herättävä. Ajatella, että kumppanin päässä liikkuu kuvaamiasi ajatuksia eikä niitä noin vaan voi jakaa toisen kanssa.
Mies on mies ja nainen on nainen. Uros on uros ja naaras on naaras. Kummallakin on omat toimintamallit lajin säilyminen pääteemana.
Kun tän ymmärtää, nin miesten touhuja on helpompi ymmärtää. Tietyn "holkkumavaran" ymmärtäväinen salliminen on kestävän parisuhteen perusedellytys niin nais-/mieskiinnostuksien kuin harrastuksienkin suhteen. Rajansa kuitenkin kaikella.
Jotenkin tuntuu, että olet horoskoopiltasi rapu!?
Kotoisen kuoresi sisällä teet osuvia havaintoja ja analyyseja kumppanistasi, mutta niiden julkituominen tai jakaminen tökkii. Mites olisi ihan avoin ja kiihkoton keskustelutuokio ko. aiheesta. Ehkenpäs kumpanisi alkaisi ajatella asioita ja touhujaan myös Sinunkin kannalta. Kö!?
Mutta hieno nainen olet!
... lähtisi liioittelemaan tuota naisen ja miehen erilaisuutta. Naisista löytyy kaikilta tasoilta meidän miesten kaltaisia seksuaalivietin suhteen. Naiset ehkä hakevat hieman erilaisia asioita ja toisaalta he usein saavat osakseen pientä flirttiä enemmän, joka pitää tuon varsinaisen halun fyysiseen kontaktiin vähäisempänä.
Meitä ihmisiä on moneen junaan. Jossain määrin on yhteiskunnan syy, että naiset on ahdettu moraalisesti pienempään loukkoon seksuaalisuuden suhteen. Naisilla ei ehkä sen sijaan ole niin suurta halua riskinottoon. Sitä voisi jo perustella suvunjatkamisen kannalta. Mutta toisaalta, ei seksi sopivan kumppanin kanssa, oli se sitten oma tai vieras, ole mitenkään huono vaihtoehto sekään naisen kannalta. Oikeastaan päinvastoin...
Hei !
Itsekin ihmettelen pyllylle taputtelevia miehiä. Ja minua, eronnutta naista loukkaa ukkomiehen tekemät ehdotukset. Hoitakoon seksinsä kotonaan !
Ihmiset ovat kai erilaisia. Entisen mieheni syrjähypyt eivät minua loukanneet, koska ne olivat osa hänen maailmaansa ja vailla vakavaa merkitystä. Sen sijaan, jos löydän hänen jälkeensä vakavasti otettavan kumppanin, en halua hänen pettävän enkä petä itsekään. Toimivassa suhteessa ei ole pettämisen halua.Tai jos on, kaikki ei ole suhteessa tai pettäjän päässä ihan kohdallaan.
Eipä tästä sulle mitään apua...
Itse olen sitä mieltä että mitään avointa suhdetta ei ole olemassakaan.
On vain ihmisiä, jotka osaavat elää suhteessa ja niitä jotka eivät osaa.
Miksi ylipäätään seurustella jos kuitenkin tahtoo elää villiä sinkkuelämää?
Kerroit että miehesi jo seurustelun alkuaikoina flirttaili muidenkin kanssa, eli hänessä ei selvästikään ole koskaan ollutkaan potentiaalia seurusteluun. Miksi hän ylipäänsä alkoi seurustella?
Joko ollaan suhteessa tai sitten vapaa, mitään välimaastoa on tässä turha hakea.
Näyttäkää yksikin pariskunta joka olisi pysynyt onnellisena loppuun saakka avoimella suhteella.
Kahden ihmisen yhteiselo on tarpeeksi vaikeaa ilmankin ulkopuolisia.
Nykyään on niin paljon kaikkia tautejakin liikkeellä, eikä kumi kaikkiin auta kuten herpes, suuseksistä puhumattakaan.
Jotain vikaa on ihmisessä, joka ei osaa tyytyä yhteen kumppaniin kun maailmassa on paljon yksinäisiäkin, jotka antaisivat mitä vaan kun edes yhdenkin rakkaan löytäisi.
Jos ihminen juo liikaa, hänellä on jokin henkinen ongelma.
Jokin häiriö on myös, jos ei osaa omistautua omalle rakkaalleensa vaan rohmuaa aina lisää, lisää.
Suhteen tulisi olla kaunista, eikä hyväksikäyttöä.
Näin minä ajattelen, mutta päätä itse mitä haluat.
Ehkä uskollisuutta pidetään ihanteena juuri sen takia, että suurin osa pettää ja on vaikeampaa pysyä uskollisena houkutusten keskellä?
Totta puhut. Avoin suhde on vain pettäjien ja heikkojen ihmisten keksimä hieno nimike oikeuttamaan pettäminen suhteessa.
On se hienoa kun ei osaa hallita itseään, niin onkin AVOIN, eikä heikko.
Ei mene läpi.
Parisuhde on PARI, pari=2.
Jos sitten joku tahtoo tällaisia avoimia suhteita, niin niistä pitää tehdä ihan oma käsite.
Eikä niin että mennään naimisiin perinteisin menoin ja toiset ostaa iloisesti perinteisiä häälahjoja uskoen että kyseessä on perinteinen pari.
Keksikää omat riittinne ja rituaalinne, mutta älkää sotkeko tällaisia irstailusuhteita perinteiseen parisuhteeseen.
Se on loukkaavaa muita kohtaan.
Sukulaisilla ja ystävillä on oikeus tietää suhteen laadusta ja päättää antavatko tukensa sille vai ei, sama kuin homojen ja lesbojenkin kanssa. Katsotaan onko avoimen suhteen kannattajilla munaa kertoa läheisilleen suhteensa laadusta, kun kerran niin "avoimia" ovat.
Ja aina näitä tuomitsevia tuomiokellopasuunoita ilmaantuu ihan asialliseen keskusteluun. Mikäs avoimissa suhteissa kiinnostaa? Jos ei muu kuin tirkistely.
Mielestäni kummankin pitäisi olla avoimessa suhteessa (kuten useammassa muussakin asiassa) samalla viivalla. Jotenkin tuntuu, jotta teillä ei kaikesta hyvästä tahdostakaan huolimatta odotukset/ajatukset tietyllä tasolla kohtaa? Ounastelisin sinun jäävän tavallaan paitsioon jos annat miehesi vain mennä kun et itse kerta ole ihan satavarma päätöksestäsi?
ja fiksuja pohdiskeluja aiheesta ja tilanteesta.
Mutta oletko miettinyt ja kysynyt mieheltäsi
toimisiko asia toisinpäin?
Jos tilanne kääntyisi niin, että myös itse haluaisit toisia miehiä. Sallisiko miehesi sen, että toiset miehet suutelisivat sinua ja hyväilisi vartaloasi?
Teidän kannattaa puhua asiasta myös tuoltakin kannalta. (Ellette jo ole).
Koska jos hän hyväksyy asian molemmin puolin, niin
ehkä sitten Avoin suhde voikin toimia.
Siinä se suhteen avoimuus testataan, että hyväksyisikö miehesi sen jos sinulla olisi myös muita miehiä seksuaalisessa mielessä. Täydellinen tasapuolisuus on ainoa oikea tapa harrastaa avointa suhdetta. Muutoin on hyväksikäyttösuhde jota voi selitellä kukin haluamallaan tavalla. Manipulointi on taitolaji.