Aikaisemmassa viestiketjussa oli puhetta suomalaisten nuorten miesten huonosta kelpaavuudesta ja soveltuvuudesta armeijaan. Ehkä jutussa (ts. eilisen uutisoinnissakaan) ei tule kuitenkaan esille koko totuutta, ja kaikki ongelmat pistetään turhaan nuorten syyksi. Ainakin oma kokemukseni tai siis pikkuveljeni kokemus asiasta on vähän toisenlainen.
Seuraavanlainen stoori...:
Pikkuveljeni (20 v.) oli toissa syksynä kutsunnoissa ja ihan innoissaankin koko armeija-asiasta. Kutsunnoissa sitten paljastui, että painoindeksi on liian korkea ja siksi pitäisi siirtää armeijaan menoa joskus tulevaisuuteen. Aika huvittavaa jutussa on se, että veljeni on (ja oli siis jo tuolloinkin) todella urheilullinen, käy lähes joka aamu juoksulenkillä ja siihen vielä lukuisat punttitreenit viikossa päälle. "Himourheilu" on sitten johtanut siihen, että sitä massaa on kertynyt, vaikka rasvaprosentti on varmasti todella alhainen, ja siksi painoindeksi nousee aika korkeaksi.
Tosi vaikea ymmärtää, että miksi tässä tapauksessa painoindelsi olisi ollut armeijaan menon este, kun mies oli kuitenkin fyysisesti tosi hyvässä kunnossa ja veti Cooperin testissäkin ihan huippulukemia (tarkkaa lukua en muista, muuta yli 3 km joka tapauksessa). Aika hullua, sanon minä.
No kaikesta huolimatta pikkuveli pääsi kuitenkin aloittamaan armeijan tammikuussa 2007, niin kuin alun perin oli aikonutkin. Joutui kuitenkin puhumaan itsensä sisälle ja käymään jonkun "korkeamman herran" juttusilla. Ei varmaankaan mikään helppo homma 20-vuotiaalle nuorelle miehelle. Monta kertaa joutui vakuuttelemaan, että pärjää. Lopputulos oli sitten se, että pääsee sisälle, mutta vain siinä tapauksessa, että pudottaa lukuisia kiloja tammikuuhun mennessä pois.
Tämän jälkeen seurasi sitten muutaman kuukauden laihdutus ja punttien nostelun poisjättäminen ja kyllä ne kilot lopulta sitten tippuivatkin. Samalla kyllä lihaskuntokin tippui aiemmasta aika lailla, joten tammikuussa oli sitten armeijan leivissä varmaan vähän huonokuntoisempi mies kuin mitä syksyllä olisi ollut :)
Voihan se tietenkin olla, että puolustusvoimilla oli ihan perustellut syynsä, miksi tässä tapauksessa toimittiin näin. Näin maalaisjärjellä ajateltuna on kuitenkin vaikea ymmärtää, että miksi tartutaan tällaisiin lopulta aika kenotekoisiin mittareihin, mitä painoindeksikin useissa tapauksessa edustaa (ei siis kerro henkilön kunnosta todellisuudessa välttämättä mitään) ja tapetaan samalla into koko armeijan käymiseen. Pikkuveljelläkin tuli lopulta aika kyyninen asenne koko touhuun, vaikka alussa pursui intoa. No ehkä ihan hyväkin juttu, että tippui jo ihan alkumetreillä maan pinnalle :D
Se on varmaankin totta, että alokkaiden kunto on noin keskimäärin surkeampi mitä joskus aiempina vuosina. Siinä mielessä puolustusvoimien edustajat lienevät ihan oikealla asiallakin, varmaankin... Silti tämä kokemus pisti miettimään, että aikamoisia ihmeotuksia puolustusvoimat näyttäävät kyllä kaipaavan, kun suhtaudutaan noin nihkeästi ja torjuvasti hyväkuntoiseen ja muutenkin terveeseen mieheen. Voihan se tietysti olla, että tässä tapauksessa jollakulla oli kutsunnoissa "paha päivä" ja se sitten piti purkaa kutsuntoihin osallistuviin ja alkaa nipottaa tuollaisesta asiasta, kun parempaakaan ei löytynyt :D Tai piti vaan kunnolla "testailla" miehen soveltuvuutta... Joo, mut silti ihmetyttää vähän!
Seuraavanlainen stoori...:
Pikkuveljeni (20 v.) oli toissa syksynä kutsunnoissa ja ihan innoissaankin koko armeija-asiasta. Kutsunnoissa sitten paljastui, että painoindeksi on liian korkea ja siksi pitäisi siirtää armeijaan menoa joskus tulevaisuuteen. Aika huvittavaa jutussa on se, että veljeni on (ja oli siis jo tuolloinkin) todella urheilullinen, käy lähes joka aamu juoksulenkillä ja siihen vielä lukuisat punttitreenit viikossa päälle. "Himourheilu" on sitten johtanut siihen, että sitä massaa on kertynyt, vaikka rasvaprosentti on varmasti todella alhainen, ja siksi painoindeksi nousee aika korkeaksi.
Tosi vaikea ymmärtää, että miksi tässä tapauksessa painoindelsi olisi ollut armeijaan menon este, kun mies oli kuitenkin fyysisesti tosi hyvässä kunnossa ja veti Cooperin testissäkin ihan huippulukemia (tarkkaa lukua en muista, muuta yli 3 km joka tapauksessa). Aika hullua, sanon minä.
No kaikesta huolimatta pikkuveli pääsi kuitenkin aloittamaan armeijan tammikuussa 2007, niin kuin alun perin oli aikonutkin. Joutui kuitenkin puhumaan itsensä sisälle ja käymään jonkun "korkeamman herran" juttusilla. Ei varmaankaan mikään helppo homma 20-vuotiaalle nuorelle miehelle. Monta kertaa joutui vakuuttelemaan, että pärjää. Lopputulos oli sitten se, että pääsee sisälle, mutta vain siinä tapauksessa, että pudottaa lukuisia kiloja tammikuuhun mennessä pois.
Tämän jälkeen seurasi sitten muutaman kuukauden laihdutus ja punttien nostelun poisjättäminen ja kyllä ne kilot lopulta sitten tippuivatkin. Samalla kyllä lihaskuntokin tippui aiemmasta aika lailla, joten tammikuussa oli sitten armeijan leivissä varmaan vähän huonokuntoisempi mies kuin mitä syksyllä olisi ollut :)
Voihan se tietenkin olla, että puolustusvoimilla oli ihan perustellut syynsä, miksi tässä tapauksessa toimittiin näin. Näin maalaisjärjellä ajateltuna on kuitenkin vaikea ymmärtää, että miksi tartutaan tällaisiin lopulta aika kenotekoisiin mittareihin, mitä painoindeksikin useissa tapauksessa edustaa (ei siis kerro henkilön kunnosta todellisuudessa välttämättä mitään) ja tapetaan samalla into koko armeijan käymiseen. Pikkuveljelläkin tuli lopulta aika kyyninen asenne koko touhuun, vaikka alussa pursui intoa. No ehkä ihan hyväkin juttu, että tippui jo ihan alkumetreillä maan pinnalle :D
Se on varmaankin totta, että alokkaiden kunto on noin keskimäärin surkeampi mitä joskus aiempina vuosina. Siinä mielessä puolustusvoimien edustajat lienevät ihan oikealla asiallakin, varmaankin... Silti tämä kokemus pisti miettimään, että aikamoisia ihmeotuksia puolustusvoimat näyttäävät kyllä kaipaavan, kun suhtaudutaan noin nihkeästi ja torjuvasti hyväkuntoiseen ja muutenkin terveeseen mieheen. Voihan se tietysti olla, että tässä tapauksessa jollakulla oli kutsunnoissa "paha päivä" ja se sitten piti purkaa kutsuntoihin osallistuviin ja alkaa nipottaa tuollaisesta asiasta, kun parempaakaan ei löytynyt :D Tai piti vaan kunnolla "testailla" miehen soveltuvuutta... Joo, mut silti ihmetyttää vähän!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko tuo nyt ihan varmasti totta? Kyllähän minäkin armeijaa pidän melko jäykkänä ja sillä tavalla "typeränä" laitoksena, mutta tuo on kyllä jo melkoista älyvapautta siltäkin firmalta.
On ihan totta. Muistaakseni lääkärintarkastuksen jälkeen sanottiin, että painoindeksi on liian korkea ja siksi pitäisi siirtää armeijaan menoa.
Painoindeksin korkeus oli siis ainoa ongelma ja joutui pudottamaan useita kiloja. Tarkkaa kilomäärää en muista, mutta kyllä niitä niin monta kuitenkin oli, että monen kuukauden urakka oli pudottaa ne. Pieni mahdollisuus tietysti on, että pikkuveli käsitti koko homman väärin, mutta sitä en kyllä itse usko, koska joutui käymään (ja tähänkin piti vielä tehdä oma aloite, siis muuten olisi ilmeisesti skipattu saman tien) sen jonkun korkeamman tahon juttusilla ja vakuuttamalla vakuuttelemaan, että pärjää kyllä, ja moneen kertaan lupailemaankin, että pudottaa varmasti tarvittavan kilomäärän pois. Melkoista nipotusta kyllä. No ehkä tämä oli vain yksittäistapaus. Ja kuten sanoin, niin voihan tähän olla jokin hyvä selityskin, miksi toimittiin näin. Vaikea kuitenkin joka tapauksessa ymmärtää...
Toisaalta, jos painoindeksi on yleisemminkin puolustusvoimissa niin määrävä mittari, mitä tässä tapauksessa oli, niin en usko, että on ainoa tapaus. Monestihan kovasti urheilevilla tai ainakin voimailulajeja harrastavilla painoindeksi on tosi korkea. Sitä en sitten tiedä, että olisiko oikeasti oltu ottamatta arheijaan, jos kilot eivät olisi tippuneetkaan. Joka tapauksessa kutsunnoissa oltiin tiputtamasa tämän asian takia pois.
Laitoksen toimintaan aikanaan perehtyneenä vahvistan että kun käsky on annettu, niin siitä ei voi lipsua. Käskyn antajan järkevyyttä ei oikein voi kritisoida, varsinkin kun tuo määräys on kuitenkin tullut ihan ylhäältä.
En hämmästy mistään byrokraattisesta kommervenkistä, mutta kuvittelin että ne olisivat jo päässeet niistä eroon (omat kokemukset vuodelta -85). Aikanaan oli katastrofi toimistossa kun uusien kaavakkeiden tilauskaavakkeet olivat päässeet loppumaan, eikä nyt siis voinut tilata kaavakkeiden tilauskaavakkeita. Joutuivat lainaamaan naapurivaruskunnasta ja se oli kuulemma erityisen noloa. Komppanian päällikkö sitten käskytti miten niitä tilataan aina kolmanneksi viimeisellä tilauskaavakkeella.
Isot hierarkiset systeemit ovat aina tehottomia.
Sitä vähän ajattelinkin, että saattaa johtua jostakin byrokraattisesta tms. seikasta. Edelleen silti ihmetyttää... Enkä mm. tämän tapauksen jälkeen kyllä yhtään ihmettele, miksi jotkut näkevät puolustusvoimien touhuilun niin koomisessa valossa... Aiemmin ei ole tullut itsellä mitään tällaista vastaa, niin sitä on sitten ajatellut, ettei se touhu niin hullua voi olla, mitä joskus annetaan ymmärtää :) Niin ja kun näin naisen ei ole omaa kokemusta armeijasta.
Tuo on kyllä jo Monty Python-tyylistä arkipäivän absurdiutta :D:D
välttäisinkin armeijan niin helpolla asialla kuin ylipaino! Hitto soikoon, mitä sitä suotta hullun papereita hommaamaan, läskiä pojat keräämään. Aika outoa, jos ylipainoisten miesten tuloa armeijaan lykätään, johtui se sitten lihaksista tai läskistä. Moni ei varmasti saa painoa tiputettua. Onko joku saanut lihavuutensa takia vapautuksen? Itse omasta mielestäni näin entisen valassa ylipainoisia, mutta siitä alkaa olemaan jo niin monta vuotta, että ei voi muistaa aivan tarkkaan.
eräällekin tyypille piti teetättää uusi miehistövyö kun ei ympärysmitta vakiokokoisissa vöissä riittänyt. Nykyään porukka jaetaan myös tasoryhmiin peruskunnon mukaan jolloin ylipainoiset saavat paremmin omalle kunnolleen sopivaa harjoitusta.
Mä ajattelin jo perustaa sellasia leirejä, missä kerättäis kiloja, jotta armeija voitaisiin välttää.
Mua ihmetyttää, että miksi sitten alunperin innokasta miestä "kielletään" tulemaan armeijaan ja käsketään pudottaa painoa, jos sinne ylipainoset kuitenkin otetaan. Ihme menoa. Onneksi ei tarvitse armaijaan mennä pokkuroimaan.
tulee mieleen, että veljesi aselajitoive(et) oli sellainen että se asetti ylimääräisiä rajoituksia. (Mutta se mikä tulee ensimmäisenä mieleen on usein ainakin itselläni päin mäntyä.)
Jos tarina on tosi, se voisi kiinnostaa jotakuta toimittajaa, jonkin isomman lehden yleisönosastoon nyt vähintään.
sillä varauksella että jos vaihtoehdot olivat painon pudottaminen tiettyä (haluttua) palveluspaikkaa varten tai intin käyminen jossakin muualla, niin silloin asiassa ei ole hirveästi kohkaamista.
Voihan koko juttuun tietysti olla jokin ihan järkevä selitys, jota ei vaan veljelle sanottu. Tai sitten on tosiaan vaan yksittäistapaus, ts. sattui jollekin puolustusvoimien edustajalle v-mäinen päivä, joka piti sitten purkaa johonkin.
Tai sitten vaan ko. kutsuntoihin sattui joku tyyppi, joka ei tajua painoindekseistä mitään ja pistää korkean painoindeksin omaavat automaattisesti ylipainoisten ("ts. ongelmatapausten") kastiin; veljellä kun olisi joka tapauksessa ollut monta vuotta aikaa suorittaa palvelus, ts. lykkääminen ei olisi ollut periaatteessa mikään ongelma.
Kyllähän näitä syitä voi olla vaikka mitä...
Monet naurut ollaan kuitenkin tästä saatu :D Tosin veljeä ei kyllä tainnut hirveästi naurattaa, kun joutui koko syksyn vahtimaan syömisiä ja varomaan liikaa urheilemista...
Kyllähän tuolla armeijamaailmassa varmaan kaikenlaista muutakin absurdia tapahtuu, tuskinpa tämä mikään ensimmäinen eikä viimeinenkään tapaus ole. Ja varmasti kutsunnoissakin on sattunut yhtä ja toista, voisin epäillä. Ihan kiva olisi kuulla, jos jollekin on sattunut jotain vastaavaa.