Olen lukenut tätä palstaa ihan uteliaisuuttani, ja hämmästyin suuresti. Miksi ihmeessä me petetyt "akat" ruikutamme ja vatvomme kohtaloamme kuin se olisi pahin mahdollinen asia maailmassa. Jos nämä nykyajan sinkut haluavat ottaa miehemme, niin minun puolestani kaikin mokomin. Kuorsaava, haiseva, itsekäs ja kaikin puolin tylsä sohvaperuna joutaa kyllä näille korppikotkille aivan vapaasti! Pitäkööt huolta näistä äijistä kun tuntuvat tällä palstalla hehkuttavan sitä, miten iiiiihanaa on saada varatulta mieheltä. Itse asiassa, teette meille kotihirmuille palveluksen kun huolehditte niin pyyteettömästi näistä retkuista, jotka eivät enempää ansaitse.
Petetyt naiset, lakataan säälimästä itseämme ja etsitään itsellemme elämä, jonka arvoisia ihan varmasti olemme. Mies on sen verran alkukantainen eliö eikä hän ansaitse kyyneleitämme. Etsitään mieluummin itsellemme sellainen elämä, jonka ihan oikeasti ansaitsemme. Emme ole olemassa miehiä varten, olemme sitä ennen kaikkea itsellemme ja lapsillemme.
Petetyt naiset, lakataan säälimästä itseämme ja etsitään itsellemme elämä, jonka arvoisia ihan varmasti olemme. Mies on sen verran alkukantainen eliö eikä hän ansaitse kyyneleitämme. Etsitään mieluummin itsellemme sellainen elämä, jonka ihan oikeasti ansaitsemme. Emme ole olemassa miehiä varten, olemme sitä ennen kaikkea itsellemme ja lapsillemme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeaa asiaa kirjoitit, kertakaikkiaan. Jos joku tuon ukonkörmyn huolii, niin siitä vaan. Olen kohta neljä vuotta katsellut ja ihmetellyt tuon ukon touhuja ja nyt on tunteetkin kuolleet. Sanoisin onneksi, koska "mihinkä se koira karvoistaan pääsee". Olen niin monta kertaa antanut anteeksi ja ymmärtänyt hänen hairahduksiaan, että nyt riittää.
Minä myös koen, että olen ennenkaikkea äiti lapsilleni, ystävä ystävilleni ja työkaveri työkavereilleni, en enää nainen siinä tietyssä merkityksessä. Olen naiseuteni menettänyt monien pettymyksien myötä.
Jos se oma siippa nyt on noin kamala, niin miksi ihmeessä odotatte, että joku "korppikotka" tulee ja nappaa sen pois kuleksimasta?
Ehkä olisi syytä ottaa vastuuta vähän itsekkin omasta elämästään?
Hei, ihanaa, että joku ajattelee noin terveellä tavalla. Mitä sitä jäämään tuleen makaamaan kun maailma odottaa. Meillä naisilla vaan tuntuu olevan tapana sääliä loputtomasti itseämme ja syyllistyä asioista, joille emme edes voi mitään. Pettävä mies ei ole arvoisemme. Onneksi on iso liuta ystäviä ja sukuakin, joten yksin erotilanteessa ei tarvitse jäädä. Niin, ja lapset antavat aina hyvän syyn jaksaa jatkaa.
Miksi elät noin itsellesi epäsopivan tyypin kanssa?
Miksi toivot jonkun kanssasisaresi ottavan hänet ristikseen?
Miksi odotat, kunnes hän kelpaa jollekin muulle?
Jos olisin tilanteessasi, niin tekisin itse sille jotain. Tänäpäivänä on helppo lähteä omille teille elämään mieleistään elämää, ilman haisevaa, itsekästä, kuorsaavaa ja tylsää sohvaperunaa.
Niin, miksihän sitä jaksaa aina vaan katsella äijää, joka pelehtii siellä ja täällä. Ehkä lasten takia, että heidän elämäänsä ei järkyttäisi ennen kuin he ovat niin isoja, että itse ymmärtävät. Ei kai kukaan itseään kunnioittava nainen muutoin jaksaisi tällaista. En myöskään odota, että joku vie tuon äijän, meillä on avioeron harkinta-aika menossa, joten olen kyllä ottanut vastuuta omasta elämästä ihan riittämiin. Äijä vaan ei tahdo hyväksyä ratkaisua, mutta nyt on aivan liian myöhäistä korjata mitään.