Jälkiruoka

On paljon kivempi nousta pöydästä kun suussa on vielä esim. pekonin maku kuin jonkun makean sössön.

Nykyinen ruokamenomme perustuu 1800-luvulla Ranskassa omaksuttuun käytäntöön - muistan jostain lukeneeni - missä aterian lopuksi tarjottiin jotain makeaa tai voimakkaamman makuista.

Ylipäätään hyvään ateriaan kuuluvat kaikki perusmaut: hapan, karvas, makea, suolainen ja sitten se umami - mystinen asia. Monasti jalkiruokakin voi olla tosin vähemmän makea kuten juusto, jonka kanssa voidaan tosin tarjota vaikka hillokkeita, hedelmiä yms. Tietysti itse hedelmätkin voivat toimia jälkiruokana - tai kuppi espressoa.

Se, missä kohtaa makea ruoka tarjotaan vaihtelee maittain: Kiinassa makea ruoka tulee useimmiten aterian keskellä eikä suinkaan lopussa.

Tässä mielessä ei jälkiruoalla ole muuta merkitystä kuin, että se täydentää hyvän aterian tarjoamaa makujen sinfoniaa. Se, että tarjoatko sen vai et, on tietysti omassa harkinnassasi. Itse tarjoan kyllä, koskapa siitä useimmat vieraani tuntuvat tykkäävän. Ja pääseehän sillä kokki vähän brassailemaan taidoillaan.

päivälliseni aina niin, että siinä on ensin pieniä suolaisia alkupaloja, sitten tulee lautasellinen keittoa, sitten kalaruoka, sitten liharuoka, sitten juustovalikoima, sitten makea jälkiruoka, ja lopuksi tuplaespresso ja konjakki.

Ruokien kanssa on juomina kivennäisvettä, olutta, snapsia, valkoviiniä, punaviiniä, sherryä ja portviiniä. Ei kaikkia yhdellä kertaa, vaan kukin sen ruoan kanssa, johon sopii.

En tiedä, onko tämä sitten muka hienostelua.

Aamiaisellakin pyrin monipuolisuuteen:
- vastapuristettua tuoremehua
- hedelmä- tai marjajogurttia
- paahtoleipää
- voita
- appelsiinimarmeladia
- paistettua pekonia
- paistettuja munia
- paistettuja munuaisviipaleita
- paistettuja herkkusieniviipaleita
- paistettuja frankfurtinmakkaroita
- sileälehtistä persiljaa
- emmentaljuustoa
- tuoretta patonkia
- tuoreita mansikoita
- kermavaahtoa
- kivennäisvettä
- tuplaespresso
- 5 cl Pernodia "raakana".