Mikä vetää meitä kohti tätä maata missä kävelemme,ei riitä että maanvetovoima,mistä se johtuu? Pitääkö kuitenkin siinäkin mennä atomitasolle?
kerran
vielä,,,,,
6375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä ei vielä osata selittää fysiikassa.
Täältä se ja moni muukin juttu selviää yhdellä yksinkertaisella periaatteella.
http://onesimpleprinciple.com/387
:);):)
On upeeta kun suomalainen tiedemies Jukka Savorinen on ratkaissut tämän painovoimaongelman.
Siitä samppanjaa Kuopioon.
Toistaiseksi paras keksimäni selitys on, että minimienergiaperiaatteen seurauksena painovoiman kentta, massa tai painovoimavakio on imaginaarinen, jolloin kentän energia on negatiivinen.
Tällöin samanmerkkisyys (i,i) merkitsee vetovoimaa ja vastakkaismerkkisyys (i,-i) poistovoimaa, päinvastoin, kuin sähkömagnetismissa.
Tämä ajatus johtaa ilmeisesti ylivalonnopeushiukkasiin esimerkiksi takyoneihin.
Olen löytänyt aiheesta ainoastaan yhden artikkelin, jossa on johdettu kenttä, jonka reaaliosa kuvaa sähkömagnettisen vaikutuksen ja imaginaariosa gravitaation, imaginaariosa taas jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on "Newtonilainen" ja jälkimmäinen "relativistinen".
Sanovat, että on sellainen gravitoni -niminen hiukkanen, joka välittää gravitaatiovuorovaikutuksen kappaleiden välillä. Ei sitä tietääkseni kukaan ole kuitenkaan koskaan havainnut.
Toinen näkemys on antaa kokonaisuudelle jokin funktio, jossa massallisuus on eräs olomuoto. Se että tyhjiö ei reagoi massaan, ei silti ole mikään tae sille etteikö siellä olisi jotain (vähintään se interaktion välitys"mekanismi"). Normaali ajattelu hankkii vain olla (sattuneesta syystä) varsin materiakeskittynyttä ja bingispallopainotteista.
Kun painovoimaa ja vetovoimaa ajatellaan tarkasti, niin ainoa tarkka vaihtoehto on tarkastella asiaa atomitasolla (siten, että jokainen massa-alkio vastaa vain omasta vetovoimastaan muihin nähden). Newtonin pelkistämät yhtälöt (suuremmille kappaleille [lähinnä palloille]) pätevät vain niine oletuksineen, joita niitä kaavoja muodostettaessa on käytetty.
Jos on kaksi täysin epämääräisen muotoista kappaletta ja niiden välinen vetovoima tulee selvittää tarkkaan, niin ainoa vaihtoehto on tietenkin tarkastella jokaista kummankin kappaleen massa-alkiota erikseen ja yhdistää niiden kokonaisvaikutus.
Väistämättä lopputulokseen tulee muutakin kuin painopisteiden välinen kokonaisvetovoima, nimittäin myös ko. pisteisiin vaikuttava nettomomentti, jossa vetovoima pyrkii kääntämään kappaleita johonkin suuntaan...
Toinen mielenkiintoinen "luonnonlaki" on kahden pisteen välinen lyhyin matka, eli pisteiden välinen suora viiva (jota ei silti missään ole!!). Usein sellainen viiva oletetaan myös vuorovaikutuksen välitysreitiksi (kuten säteily, vetovoima, jne.), mutta tällaista viivaahan ei ole olemassakaan ja esim kaksoisrakokoe antaa ymmärtää, että edes luonto ei ole kovinkaan kiinnostunut kyseisestä viivasta. Sellainen viiva on siis ihmisen keksimä ja on lähinnä käsittelyn apuvälinen. Se on vain se viiva, jota pitkin materia siirtyy pisteestä A pisteeseen B. Mutta muille ilmiöille kyseinen viiva saattaa olla huomattavan tarpeeton.
Kunnollisessa ajattelusssa on päästävä eroon palloista ja viivoista, koska ne ovat usein näennäisiä makrotason ilmiöitä. Esimerkkinä pallot voi korvata vaikka "jousilla" ja viivan vaikka jollain etenemisviuhkalla tai kentällä...