Ajattelin aloittaa lenkkeilyn. Olen kolmekymppinen suhteellisen terve kolmekymppinen normaalipainoinen nuori mies. Nyt eletään perjantaita ja kymmenen kilometrin lenkki kutistui viiden kilometrin tuskailuksi.
Vedin siis viime sunnuntaina kymmenen kilometrin lenkin reiluun tuntiin. Alku oli hieman tahmeaa, mutta puolivälistä alkoi melkein euforinen juoksu. Kaikki meni hyvin venyttelyineen.
Tiistaina juoksin samaa lenkkiä viisi kilometriä ja sippasin. Tänään perjantaina maistui puulta jo kahden kilometrin kohdalla ja jotenkin sinnittelin viiden kilometrin matkan kotiin. Ei siis pistä mistään, eikä pulssikaan kohoa, hengitys on ihan tasainen. Tuntuu vain, ettei voima riitä.
Mikä siis aloitteilijalle neuvoksi. Miksi ensimmäinen lenkki pitkään aikaan meni niin loistavasti? Syön normaalisti, eilen vielä paljon pastaa, että olisi ollut potkua heti aamusta. Mutta ei.
Juoksen siis aamuisin, heti noustuani ilman aamiaisia.
Tavoite olisi päästä sellaiseen 30 km viikkovauhtiin.
Vedin siis viime sunnuntaina kymmenen kilometrin lenkin reiluun tuntiin. Alku oli hieman tahmeaa, mutta puolivälistä alkoi melkein euforinen juoksu. Kaikki meni hyvin venyttelyineen.
Tiistaina juoksin samaa lenkkiä viisi kilometriä ja sippasin. Tänään perjantaina maistui puulta jo kahden kilometrin kohdalla ja jotenkin sinnittelin viiden kilometrin matkan kotiin. Ei siis pistä mistään, eikä pulssikaan kohoa, hengitys on ihan tasainen. Tuntuu vain, ettei voima riitä.
Mikä siis aloitteilijalle neuvoksi. Miksi ensimmäinen lenkki pitkään aikaan meni niin loistavasti? Syön normaalisti, eilen vielä paljon pastaa, että olisi ollut potkua heti aamusta. Mutta ei.
Juoksen siis aamuisin, heti noustuani ilman aamiaisia.
Tavoite olisi päästä sellaiseen 30 km viikkovauhtiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ääntä kuunnellen, vaikka sitten se 5 km pari kertaa viikossa. Yllättäen kohta taas kulkee se kymppikin, joka tosin on aika pitkä matka aivan aloittelijalle, tyypistä riipuen tosin...: Juoksussa on parasta se, kun oppii tuntemaan kehoaan ja kuntoaan. Viikot ovat aina erilaisia.
Pitäiskö tässä kuitenkin rukata syömisiään johonkin suuntaan. Kulutus kuitenkin on kasvussa. Jotenkin tuntuu, että se on yksi syyllinen. Ei ole voimia juosta. Ei vaan tunnu hyvältä.
Viitisen vuotta sitten 25-vuotiaana homma toimi. Aloitti vaan kymppien juoksemisen.
Aloita vaikka puolen tunnin lenkeistä! Ei ole pakko porhaltaa sitä kymppiä heti. Siitä on sitten hyvä kasvattaa matkaa vähitellen. Äläkä juokse täysillä, vaan PPPP (pitää pystyä puhumaan) on hyvä nyrkkisääntö.
Ruokavalioon on paha sanoa mitään, kun et siitä erityisemmin kertonut. Ylenängeten ei kuitenkaan sitä pastaakaan kannata syödä ja edelleenkin monipuolinen kotiruoka vihanneksineen on hyvää.
Ja lopuksi, vaikka joskus tuntuisikin raskaalta, kannattaa hissutella menemään. Olotila saattaa parantua. Tosin väkisillä ei kannata jauhaa eli jos ei hetken kuluttua helpota, jätä leikki kesken. Itellä oli aikoinaan semmosta ongelmaa, että lopetin heti, kun vähänkään oli huonompi hetki. Kesti kauan, että pääsin siitä henkisesta esteestä yli.
Kymppi on ollut aina sopiva matka. Ihmettelin vaan, kun se ensimmäinen lenkki meni niin hyvin. Ja siitä tuli elinvoimainen olo. Nyt sitten ihan räpellystä. Lepopäiviäkin tuossa on ollut välissä. Kai tää menee itsetutkiskelun puolelle.
Olis hauska löytää sellainen ideaali, että olis nestetasapainot sun muut kohdillaan. Eli jos jollain on viikko-ohjelma, olis mielenkiintoista kuulla.
Mä jotenkin veikkaan, että tässä on enemmänkin sen "huoltopuolen" ongelmia.
PPPP on ollut hallussa jo vuosia. Enkä oikein koskan saa itseäni edes puuskuttamaan. Silti vetelen lenkkiporukoista ohi. Syke on siinä 140. Perstuntuma, kun mittarista meni patteri.
Itselläni samat oireet, jos nestetasapaino on vähänkin riittämätön. Tästä johtuen itselläni ei kulje juoksu aamulla ollenkaan, kun en tietenkään ole yöllä juonut nesteitä. Juoksupäivänä juon työpäivän mittaan noin 2,5 l nesteitä pikkuhiljaa päivän aikana, pääosin vettä. Sitten lenkin jälkeen juon noin ½ l kivennäisvettä pikkuhiljaa, ei kerralla höräisten. Mulla auttaa tällaiset temput.
Pystyisitkö kokeilemaan juoksua illalla tai iltapäivällä? Jos tosiaan lähdet lenkille heti aamusta etkä syö mitään, niin tulee mieleen, että väsähtämisesi johtuu ihan energianpuutteesta.
Vaikka olisi edellisenä päivänä tankannut kunnolla, niin energiasta ei paljoa ole jäljellä enää aamulla. Jotkuthan käyttävät tuota tyhjin mahoin aamujuoksua "laihtuakseen", mutta jos aiot kehittää kuntoasi (et laihtua niinkään), niin kyllä kroppa mielellään polttoainetta kaipaisi. Varsinkin jos olet pistellyt 10km tuntiin, eli ihan mukavaa vauhtia.
Jospa et olekaan aamulla parhaimmillasi? Tankkaa kunnolla ja vedä lenkkisi muutaman tunnin päästä, niin uskoisin että johan piisaa voimaa. Onnea yrityksillesi!
Voisit ehkä käydä tarkistuttamassa veriarvosi, joskin anemia on miehillä aika harvinaista. Minulla raudanpuutos aiheutti nimenomaan kertomasi kaltaisia "oireita", eli täydellinen voimattomuus eikä niinkään hengästymistä tai lihasväsymystä tms. Oli kuin olisi juossut paksussa tervassa.
Itselläni (olen 45v nainen) juoksukunto lähti jyrkkään laskuun parisen vuotta sitten, lopulta jopa kilsan lenkki oli tuskaa vaikka aikaisemmin olin juossut kympin alle 50 min ja maratonin 4 tunnin pintaan (keski-ikäiselle naiselle ihan ok). Lopulta tajusin mennä lääkäriin, ja minulla todettiin vakava anemia, hemoglobiini alle 90(!). Parin viikon rautakuurin jälkeen veriarvot lähti tasaiseen nousuun ja juoksukunto alkoi parantua. (Minulle tehtiin sittemmin kohdunpoisto joten runsaita verenvuotoja ei enää ole, ja nyt pystyn taas juoksemaan ihan niin kuin takavuosinakin).
HUOM! Rautapillereitä ei missään nimessä pidä ruveta syömään ellei raudanpuutosta ole todettu, liika rauta voi olla erittäin vaarallista (lisääntynyt veritulppariski ym).
kun ei ole lahjoja niin niitä ei ole. Painu metsään poimimaan marjoja niin teet jotain hyödyllistä.
Ei kannata masentua,vaikka joku jo tuomitsee lahjattomaks!
Sitkeyttä se vaatii ja kannattaa tosiaan kokeilla mielummin tota iltapäivä/illalla lenkkeilyä. Aamulla ei todellakaan ihminen ole parhaillaan,jos on vasta heräilly.Lihaksisto ja kroppa on lepotilassa,eikä varsinkaan harjoittelematon elimistö ota vastaan mitään raskasta heti ylösnoustua.Päinvastoin tulee helposti noutaja jo alkumatkasta.
Ja ensimmäisen kuukauden aikana 2-3 kertaa viikossa riittää mainiosti ja korkeintaan toi 8-10 km. Mielummin 5-7km kuulostaa järkevämmälle.Ja venyttelyä pohkeille ja reisille,että lihaksisto alkaa tottua hommaan.Niin lahjatonta ei olekkaan,etteikö juoksu olis hyvä ja hyödyllinen liikuntamuoto!!
Ei kun suomalaiset ovat siitä ihmeellisiä etteivät ota selvää siitä missä lajeissa oisivat hyviä tai parempia kuin mitä harrastavat. El iskevät päätä mäntyyn kerta toisensa jälkeen ja sitten ihmetellään ettei homma maistu. Tosin olen itse urheilussa melko hyvä suht. monessa lajissa esim. uin hyvin kolmella tyylillä juoksen plus salia päälle. Mutta jos ei osaa oikeesti juosta ja paikat ei ota sitä treeniä ilman oireilua niin sitten juoksua eri vauhdeilla mutta määriä alaspäin ja jotain muuta lisäksi. Hiki liikuntaa pitäisi saada noin 5-7 h viikossa jotta taidot selvästi karttuisivat. Juoksukaan ei ole ihan yksinkertaista hommaa, jos sitä ruvetaan tarkemmin tutkimaan.
Kyllähän juokseminen on niitä yksinkertasimpia ja helpoimpia ja samalla tehokkaimpia lajeja toteuttaa.Varsinkin nykyajan kiireiset, hektisen elämänrytmin ja aikataulun mukaan elävät ihmiset ei aina jouda harrastamaan jotain mikä vaatii aikaa siirtymiseen itse harrastuspaikalle ja jopa varusteiden huoltamiseen.
Ei tarvi ku vedät virsut jalkaan, pipon päähän ja annat palaa. Homma alkaa kotiovelta, kalorit saa kyytiä ja naama väriä. Sen kun luukutat menemään.Ja pimeessä varsinki on hyvä alottaa: Kukaan ei nää, eikä tule arvostelemaan sun tyyliä, kuntoa eikä varusteita!On helppoo=
lajityypin edustaja :D Miksi muuten pitäisi olla jotenkin erityisen "hyvä" siinä mitä harrastaa? Minusta riittää se, että itse nauttii harrastuksestaan.
Mutta itse asiaan. Itse juoksin aikoinaan melko paljon ja ajattelin lisätä treenimäärää ottamalla säännölliset kevyet aamulenkit myös treeni"ohjelmaan", kun näin suositeltiin tekemään. Ei tullut mieleenkään tankata ennen lenkkiä mitään, koska ohjeistus tällaisenkin tiesi vääräksi (vatsa ei kestä). No, ei tullut lenkkeilystä oikein mitään, valtava huimaus aina päällä ja lopetin aamulenkit muutaman viikon räpellyksen jälkeen siihen.
Vasta vuosia myöhemmin sain päähän alkaa tekemään työmatkat juoksemalla. Nyt päätin syödä aamupuurot ennen jolkottelemaan lähtöä ja homma sujui kuin unelma, ei ollut huimauksesta tietoakaan eikä vatsakaan laittanut yhtään hanttiin. Kyllä alkoi mahtavasti aamut, kun ei juuri ollut muita seurana lenkillä kuin aamuvirkut linnut. Työvuoro alkoi klo 6 ja matkaan lähdin n. klo 5.
Eli energiavajeesta veikkaan aloittajan kärsivän, mutta voihan kyse olla yleisestä aamukankeudestakin ja jos haluaa mahdollisimman tehokkaasti treenata, niin tuskin silloin aamutreenit on paras tapa hommassa edetä. Nautiskelu on sitten oma lukunsa.
välillä kausia jollon ei innosta varmaaan kaikilla joskus, mutta kantsii sillon ottaa vaan vähemmän niin kyllä se sittte taas innostaa