Tahtoisin jakaa ajatuksia suhteestani ja ylipaataan suhteista ja kokemuksista. Jos jollekin tulee mieleen jokunen neuvo, olen kiitollinen! Olen palstalla uusi, vaikka jo muutamia paivia olen kurkkinut muiden kirjoituksia.
Seurustelen espanjalaisen miehen kanssa kolmatta vuotta. Olemme kolmekymppisia molemmat. Han on syntynyt Pohjois-Espanjassa ja viettanyt nuoruutensa Brittein saarilla. Kerron taman siksi, jotta emme maarittelisi hanta kuumaveriseksi flamencokitaristi etelasta :) Pohjoinen on erilainen Espanjassakin, ja britit ovat tunnettuja....noh, yleistaakseni raa’asti, ei-espanjalaisesta jarjestelmallisyydestaan.
Olemme molemmat laadultamme rauhallisia, vaisun intohimoisia, emmeka nayta tunteitamme suuren suuresti kotonakaan. Mina olen kuitenkin romanttisempi ja pidan enemman pienista huomionosoituksista ja suukotuksista. Joskus ajattelen, etta eihan kukkasen kotiin tuomisesta suurta vaivaa olisi...
Erotiikka...on olematonta, ja ajoittain karsin siita paljonkin. Hanta ei haluta seksi. Olen yrittanyt sanoa, etta onhan erotiikka muutakin, mutta tuntuu etta pelkka hyvailykaan ei haluta!!! Tosin asiasta mainittuani, han kylla yrittaa vahan aikaa (lievassa humalatilassa enemman). Tuntuu kurjalta marista ja vaatia jotain niin intiimia, mihin toinen ei selvasti pysty! Mutta....Tata on jo jatkunut yli vuosi.
Ja kolmas valituksen aiheeni on vastapainona hanen reilut halunsa juosta baareissa kavereiden kanssa ja meidan yhteisen ajan puute. Hanen tyonsa on stressaavaa ja vaativaa, joten toisaalta ymmarran hanen keinonsa rentoutua. Toisaalta han on ehka haluton aikuistumaan viela. Kyseessa ei voi olla minun pettaminen, ainakaan jarjestelmallisesti, silla koko kaupunki taitaa tietaa, etta nain ollen vaisu intohimoni rajahtaisi tahtitaivaisiin.
Muuten (toivottavasti joku viela minua uskoo) meilla on mukavaa. En epaile hetkeakaan omaa rakkauttani haneen, enka hanen rakkauttaan minuun. Olemme kuin ”partners of crime”, huumorimme on samankaltainen ja nauramme paljon. Pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta, han on vahan sulkeutuneempi. Naistakin valitukseni aiheista olen siis jauhanut kuin mylly. Meilla on ollut riitoja ja pahaa oloa sen takia.
Joku toisessa ketjussa ylisti miestaan sanomalla, etta talle oleminen mies isolla ammalla tarkoittaa sita, etta vaimo voi paeta pahaa maailmaa turvallisin mielin oman miehen syliin. Siihen kiteytyy jotain, mita huomasin meilta puuttuvan. Stabiiliutta. Ollaan, mutta vahan epavarmasti, silla en tieda pystynko toista vuotta karsimaan fyysisen rakkauden puutteesta ja voimaan henkisesti pahoin siita, etta han on mieluummin viikonloppuna kavereiden kuin minun seurassani.
Onko teilla kokemusta vastaavasta, tai edes yhdesta osa-alueesta?
Seurustelen espanjalaisen miehen kanssa kolmatta vuotta. Olemme kolmekymppisia molemmat. Han on syntynyt Pohjois-Espanjassa ja viettanyt nuoruutensa Brittein saarilla. Kerron taman siksi, jotta emme maarittelisi hanta kuumaveriseksi flamencokitaristi etelasta :) Pohjoinen on erilainen Espanjassakin, ja britit ovat tunnettuja....noh, yleistaakseni raa’asti, ei-espanjalaisesta jarjestelmallisyydestaan.
Olemme molemmat laadultamme rauhallisia, vaisun intohimoisia, emmeka nayta tunteitamme suuren suuresti kotonakaan. Mina olen kuitenkin romanttisempi ja pidan enemman pienista huomionosoituksista ja suukotuksista. Joskus ajattelen, etta eihan kukkasen kotiin tuomisesta suurta vaivaa olisi...
Erotiikka...on olematonta, ja ajoittain karsin siita paljonkin. Hanta ei haluta seksi. Olen yrittanyt sanoa, etta onhan erotiikka muutakin, mutta tuntuu etta pelkka hyvailykaan ei haluta!!! Tosin asiasta mainittuani, han kylla yrittaa vahan aikaa (lievassa humalatilassa enemman). Tuntuu kurjalta marista ja vaatia jotain niin intiimia, mihin toinen ei selvasti pysty! Mutta....Tata on jo jatkunut yli vuosi.
Ja kolmas valituksen aiheeni on vastapainona hanen reilut halunsa juosta baareissa kavereiden kanssa ja meidan yhteisen ajan puute. Hanen tyonsa on stressaavaa ja vaativaa, joten toisaalta ymmarran hanen keinonsa rentoutua. Toisaalta han on ehka haluton aikuistumaan viela. Kyseessa ei voi olla minun pettaminen, ainakaan jarjestelmallisesti, silla koko kaupunki taitaa tietaa, etta nain ollen vaisu intohimoni rajahtaisi tahtitaivaisiin.
Muuten (toivottavasti joku viela minua uskoo) meilla on mukavaa. En epaile hetkeakaan omaa rakkauttani haneen, enka hanen rakkauttaan minuun. Olemme kuin ”partners of crime”, huumorimme on samankaltainen ja nauramme paljon. Pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta, han on vahan sulkeutuneempi. Naistakin valitukseni aiheista olen siis jauhanut kuin mylly. Meilla on ollut riitoja ja pahaa oloa sen takia.
Joku toisessa ketjussa ylisti miestaan sanomalla, etta talle oleminen mies isolla ammalla tarkoittaa sita, etta vaimo voi paeta pahaa maailmaa turvallisin mielin oman miehen syliin. Siihen kiteytyy jotain, mita huomasin meilta puuttuvan. Stabiiliutta. Ollaan, mutta vahan epavarmasti, silla en tieda pystynko toista vuotta karsimaan fyysisen rakkauden puutteesta ja voimaan henkisesti pahoin siita, etta han on mieluummin viikonloppuna kavereiden kuin minun seurassani.
Onko teilla kokemusta vastaavasta, tai edes yhdesta osa-alueesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
perusteella homoseksualismiin taipuvainen. Oletko tullut ajatelleeksi sitä ja oletteko keskustelleet siitä?
Kannattaa puhua asiat selviksi ja sen jälkeen päättää, mitä haluatte tulevaisuudessa tehdä. On olemassa onnellisia toveriavioliittojakin. Riippuu tietenkin täysin siitä, mitä asioita pidätte etusijalla elämässänne.
Tilanteenne ei varmastikaan johdu miehen etnisestä taustasta.
olla gay. Epäilemättä onkin, tai sitten hän vaan ei ajattele sinua romanttisessa mielessä eli ei rakasta sinua niin kuin haluaisit.Ajattelee sinua vain ystävänä. Miehet voivat hyvin elää noinkin saman katon alla sen enempää rakastamatta toista,mukavuussyistä vain. Ja sitten kun löytää jonkun joka tosiaan kolahtaa rakkausmielessä,niin sinä jäät kuin nalli kalliolle.
Mutta enemmän epäilen että hän on homoseksuaali tai ehkä hieman bi,mutta kuitenkin kiinnostunut enemmän miehistä.
Olin 10v naimisissa ranskalaisen miehen kanssa, myös hänelle oli laaja ystäväpiiri valtavan tärkeä. Kiukutti kun aina joko vanhemmat tai kaverit olivat ensisijalla, sitten vasta minä. Muutimme toiseen maahan ja ajattelin, että tästä se yhteinen elämä alkaa, niin eiköhän hänellä ollut alta aikayksikön uusi valtava ystäväpiiri!
Mieheni oli naimisiin meneessämme 28-vuotias, nyt jälkiviisaana ajatellen hän oli ihan liian nuori sitoutumaan. Siis heidän kulttuurissaan 28 on yleensä vielä teini ja asuu täyshoidossa "hotelli mammalla" ;-) Sitoutumiskammo sai hänet viettämään paljon aikaa kodin ulkopuolella vaikka olimme jo naimisissa. Mitenkähän usein odotin ruoka valmiina eikä miestä kuulu ei näy töistä kotiin! Silloin alkuaikoina ei ollut edes kännyköitä mihin soittaa.
Seksielämämme oli aika onnetonta. Mies ei ollut mitenkään hyvä niissä touhuissa, sen vahvisti hänen seuraava tyttöystävänsä sen jälkeen kun olimme pari vuotta aikaisemmin eronneet. Tässä muutama muu mietti onko miehesi homo, minäkin välillä epäilin miestäni homoksi sillä tällä oli muitakin mielestäni epämiehekkäitä piirteitä ja oli korostetusti homofobinen... Exäni on nyt uusissa naimisissa ja lapsi tulossa vanhoilla päivillään... en tosiaankaan usko että hän on homo, sen verran paljon naiset kiinnostavat tositarkoituksella.
Minulle tulee lähinnä mieleen että miehesi on sitoutumiskammoinen ja estoinen. Käyn noin pari-kolme kertaa vuodessa Barcelonassa työmatkalla ja mielestäni ainakin ne katalaanit ovat jotenkin estoista porukkaa. Minä en nyt keski-ikäisenä rouva-ihmisenä ole mikään eroottinen uhka, mutta silti miespuoliset kollegat tuntuvat olevan ystävällisen varautuneita. Espanjassa asuvat tuttavani puhuvat edellisen Francon sukupolven vaikuttaneen vielä tähän nykyiseen 30 sukupolveen taannuttavasti. Näiden lapset ovat sitten jo villimpää ja vapaampaa porukkaa. Että sitä kautta luonteeseen kyllä vaikuttaa kulttuuri ja kasvatus. Baarissa miehet yrittävät ottaa intensiivistä katsekontaktia vaikka olisivat jo naisseurassa. Epäilen kyllä, että karkuun lähtisivät pää kolmantena jalkana jos tosissani alkaisin siihen flirttailuun vastailla ;-)
Minusta tuntuu, että mitä enemmän yrität luotia suhdettanne mieleiseesi suuntaa niin sen kauemmaksi hän sinusta loittonee... Koita pitää luova tauko, jolloin keskityt lähinnä itsekkäästi omaan itseesi, uusiin harrastuksiin ja vähemmän parisuuhteesi pähkäilyyn. Voi olla että miehesi uskaltaa taas sinua lähestyä kunhan huomaa että et syöksy heti hellyydennälkäisenä kimppuun kun hän näyttää vähänkin vihreää valoa ;-)
Vaikka aluksi eparoin kirjoittaa palstalle, olen iloinen etta tein sen. Erityisesti haluaisin kiittaa viimeista vastaajaa. Tahdon ottaa vaarin neuvoistasi. Toivon miellyttavaa kevatta kaikille.