Suomalaisilla tuntuu nykyisin olevan ylivoimaista erottaa toisistaan sanat koettaa ja koittaa sekä niiden merkitykset. ”Koitan parantaa tapani,” taitaa yksi kirjoittaja lausahtaa taas tänään tälläkin palstalla.
Tuntuu siltä, että monetkin mieltävät koettaa-verbin olevan koittaa-verbin vanhahtava muoto ja välttelevät sitä tästä syystä. Väärin – sanoillahan on tykkänään eri merkitykset!
Milloinkahan kielenhuoltajatkin turhautuvat ja hyväksyvät koittaa-sanan merkityksessä 'koettaa'?
Sittenpä menevät uusiksi eräät johdannaissanatkin. Koetinkivestä tulee koitinkivi ja sitä rataa.
Tuota päivää en kuitenkaan haluaisi nähdä, Minulle oe-diftongi on aivan käypää kamaa edelleen.
Tuntuu siltä, että monetkin mieltävät koettaa-verbin olevan koittaa-verbin vanhahtava muoto ja välttelevät sitä tästä syystä. Väärin – sanoillahan on tykkänään eri merkitykset!
Milloinkahan kielenhuoltajatkin turhautuvat ja hyväksyvät koittaa-sanan merkityksessä 'koettaa'?
Sittenpä menevät uusiksi eräät johdannaissanatkin. Koetinkivestä tulee koitinkivi ja sitä rataa.
Tuota päivää en kuitenkaan haluaisi nähdä, Minulle oe-diftongi on aivan käypää kamaa edelleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospahan koittaisi sellainen ilta, että minut koitettaisiin panna koitukselle!
Kuulutko niihin, jolla ei ole mitään suomen kielessä ennen heidän syntymäänsä tapahtuneita muutoksia vastaan, mutta jotka vastustavat henkeen ja vereen kaikkia elinaikanaan tapahtuvia muutoksia?
Olen hyväksynyt vaikka kuinka monta muutosta suomen kielessä ja käytän muuttuneita muotoja luontevasti itsekin.
Aivan kuinka höhliä tahansa ei muutosten kuitenkaan tarvitse olla. Ei jotain sanaa pitäisi noin vain repäistä omasta luontevasta yhteydestään ja ryhtyä käyttämään aivan erimerkityksisen sanan tilalla!
Koetan sopeutua kielen muutoksiin, mutta sanojen koettaa|koittaa välillä kulkee sentään raja minullakin – niin jyrkkä, ettei sitä voi vinoviivalla / ilmaista.