Kokeilkaa joskus opiskella opettamalla. Ainakin itselleni avautui monia asioita vetäessäni muinoin laskuharjoituksia. Myös kokeen korjaaminen opettaa.
Lisäksi jos joku kurssi tuntuu ihan mahdottomalta, saattaa 'ymmärrys' yllättää jopa vuosien jälkeen vieläpä ihan toisessa asiayhteydessä.
Opettelemalla kaavoja tms. ulkoa ne tuppaavat unohtumaan ajan mittaan. Myös maalaisjärkeä väheksytään liikaa.
Mitäpä muut ovat mieltä? Jotain korjattavaa? ;-)
Lisäksi jos joku kurssi tuntuu ihan mahdottomalta, saattaa 'ymmärrys' yllättää jopa vuosien jälkeen vieläpä ihan toisessa asiayhteydessä.
Opettelemalla kaavoja tms. ulkoa ne tuppaavat unohtumaan ajan mittaan. Myös maalaisjärkeä väheksytään liikaa.
Mitäpä muut ovat mieltä? Jotain korjattavaa? ;-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse vedän laskuharjoituksia parhaillaan ja olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Monien lauseiden todistukset avautuvat aivan toisella tavalla. Vaikka ne onkin joskus muinoin itselleen avannut, ovat ne kypsyneet päässä ja ne ymmärtää oikeastaan vasta myöhemmin kunnolla.
Opettaessa muille, on itsekin pakotettu syventymään aiheeseen perin pohjin. Onnistuneessa oppimistilanteessa sekä opettaja, että opetettava hyötyvät ja oppivat uutta. Opettaja vankentaa tietopohjaansa, kun joutuu käsittelemään asiaa, sekä mahdollisesti voi oppilaan kautta oppia uudenlaisia lähestymistapoja ajatella opetettavaa aihetta.
Jos on jäänyt jumiin jossakin tehtävässä, eikä millään meinaa päästä eteenpäin, on yksi hyväksi havaittu keino yrittää opettaa kaverille tehtävän ratkaisua siihen asti, kun on itse päässyt. Sitä yhtäkkiä opettaessa saattaa välähtää mieleen, miten tehtävässä pääsee eteenpäin.
Tässä minun "pohdintani" tästä aiheesta. :) Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?
... samantyyppisiä kokemuksia. Opetin 1-2 vuotta alempana oleville matikkaa jo IB-lukiossa yhteiskuntapalvelu-osuutta varten ja tämä havaittiin tehokkaaksi molemmille osapuolille.
Se vielä, että vaikka pitääkin olla hyvä tietämys asioista opettaakseen, ei silti tarvitse aina olla erehtymätön. Luennoitsijani usein korjaavat virheitään jälkikäteenkin. Nämä tyypit ovat lähes poikkeuksetta niitä parempia luennoitsijoita. Hyvä ulosanti ja lähestyttävyys ovat tärkeimpiä.
"Jos on jäänyt jumiin jossakin tehtävässä, eikä millään meinaa päästä eteenpäin, on yksi hyväksi havaittu keino yrittää opettaa kaverille tehtävän ratkaisua siihen asti, kun on itse päässyt."
Mulla tuo ei toimi, sillä kaverit opiskelevat eri matikan osa-aluetta kuin minä. Luen itse matikankirjoja ja pyrin tekemään kaikki harjoitustehtävät. Siinä oppii hyvin, kun koittaa selvittää vaikeita laskareita.
Erityisesti peruskurssien ja aineopintokurssien opettaminen on oiva tapa kerrata asioita ja jos se on laskarien pitoa niin siitä saapi palkkaakin. Mutta sellaisia kursseja ei kannata opettaa joissa menestyi itse huonosti. Sillä siitä olisi haittaa myös opetettaville.
Opiskeluaikoina tuli useinkin sääli tuntiopettajia ja assareita, jotka vetivät harjoituksia nippanappa osaamisensa ylärajalla.
Jos jotain kysyttävää tuli esim. vähän tehtävän muutoksen, yleistämisen tms. suhteen, niin "selvitän ensi viikoksi". Yleensä kysymyksiin ei kyllä aikaa jäänytkään.
Harmitti meitä, jotka yhdessä neljän tehoporukalla olimme ahkeria kotitehtävien tekijöitä (mikä ei tarkoita, että olisimme jakaneet tehtävät!). Aika kultaa muistoja, ja jäihän muutamasta harkanpitäjästä hyviä vitsejakin.
Minun mielestäni harjoitusten pitäjän pitäisi kyllä selvästi yliosata kurssinsa! Onkohan tämäkin (opiskelijan) maalaisjärkeä, jota aliarvostetaan :-)?