Katselin tässä erästä lehteä, jossa oli kuva aurinkokunnastamme planeettoineen. Rakennetaan myös sellaisia kolmiuloteisia laitteita, jossa näpäärästi planeetat kiertävät aurinkoa kun jostain vivusta vääntää tai nappia painaa. Jäin pohtimaan, että mitenkäs noi mittasuhteet, taitavat olla päin persettä.
Ajatellaan, että matkustaisimme aurinkokunnan pyörimistasosta kohtisuoraan poispäin niin kauas, että kun katsoisimme taaksemme näkökenttäämmme mahtuisi juuri ja juuri aurinkokuntamme ulommaisin planeetta. Mutta emmekö tällöin näkisi vain auringon pisteenä, eikä planeettoja ollenkaan. Aurinko pisteenä muiden tähtien joukossa, mutta ei planeettoja, vaikka näkökentässämme on aurinkokunta kokonaisuudessaan. Onko siis niin, että emme ikinä koskaan voi pystyä näkemään aurinkokuntaamme planeettoineen kokonaisuutena?
Onko myös niin, että aurinkokuntaa ei voi havaita edes piirroksesta kokonaan yhtäaikaa? Kysymys ei ole etteikö niin suurta maalausta voisi tehdä, vaan siitä, että kun pinin ihmisen silmän erottama piste näkyisi, niin matka seuraavalle pisteelle olisi niin pitkä ettemme voisi erottaa niitä yhtäaikaa.
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin ottaa tuolta kaukaa kuva todella pitkällä valotusajalla, mutta sitten siihen tulisi mukaan hirveästi muita tähtiä jne.
No, ehkä hieman huonosti selitetty, mutta onko näin, että kukaan ei tule koskaan näkemään aurinkokuntaa planeettoineen yhtenä kokonaisuutena yhtäaikaa?
Ajatellaan, että matkustaisimme aurinkokunnan pyörimistasosta kohtisuoraan poispäin niin kauas, että kun katsoisimme taaksemme näkökenttäämmme mahtuisi juuri ja juuri aurinkokuntamme ulommaisin planeetta. Mutta emmekö tällöin näkisi vain auringon pisteenä, eikä planeettoja ollenkaan. Aurinko pisteenä muiden tähtien joukossa, mutta ei planeettoja, vaikka näkökentässämme on aurinkokunta kokonaisuudessaan. Onko siis niin, että emme ikinä koskaan voi pystyä näkemään aurinkokuntaamme planeettoineen kokonaisuutena?
Onko myös niin, että aurinkokuntaa ei voi havaita edes piirroksesta kokonaan yhtäaikaa? Kysymys ei ole etteikö niin suurta maalausta voisi tehdä, vaan siitä, että kun pinin ihmisen silmän erottama piste näkyisi, niin matka seuraavalle pisteelle olisi niin pitkä ettemme voisi erottaa niitä yhtäaikaa.
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin ottaa tuolta kaukaa kuva todella pitkällä valotusajalla, mutta sitten siihen tulisi mukaan hirveästi muita tähtiä jne.
No, ehkä hieman huonosti selitetty, mutta onko näin, että kukaan ei tule koskaan näkemään aurinkokuntaa planeettoineen yhtenä kokonaisuutena yhtäaikaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
etäisyydeltä katsottuna merkuriuksen ja neptunuksen paljain silmin millään kiertoaikakellonlyömällä?
hiinä ja hiinä eli epäilen vahvasti. mutta asiantuntijat vastatkoon. pluton poismeno tosin helpottaa luuraamistehtävää.
Pluto on osa aurinkokuntaa, ja niin on Sedna, Eris, Kuiperin vyöhyke ja Ortin pilvi.
Eli ei todellakaan ole mahdollista nähdä aurinkokuntaamme kokonaisuudessa, emme edes ole vielä vuonna 2008 löytäneet ja katoittaneet koko aurinkokuntaa.
Se että IAU pudottaaa Pluton planeettojen luettelosta ei tee siitä aurinkokunnan ulkopuolista objektia.
oli kuitenkin kysyä, että voiko noita planeettoja (oli siinä Pluto tai ei) nähdä yhtäaikaa yhdellä kertaa, mutta ei taida onnistua sekään. Eiedes paperilla, eikä siinä mikään mikroskooppikaan auta kun silmän erotuskyky ei pysty erottamaan kahta pistettä (planeettaa) sellaselta etäisyydeltä, että planeettojen mitta/etäisyysuhteet vastaisivat oikeita kokoja/etäisyyksiä. Lienee siis tyytyminen katsomaan vain vääristeltyihin mittasuhteisiin perustuviin hahmotelmiin aurinkokunnastamme.