Jos siellä on ketään ammattilaista niin voisitko ystävällisesti
lukea tämän.
Kertoisit mitä minun tulisi tehdä että pääsen tämän kaiken yli.
Kaikesta on kohta kolme vuotta aikaa. Mitä enemmän kaikkea kokemaani ajattelen sitä vihaisemmaksi tulen itselleni siitä, että annoin kaiken tapahtua.
Tämä kaikki kokemani on myös vaikuttanut
parisuhteeseeni jota yritän korjata kaiken tapahtuneen jälkeen. Se on vaikeaa koska en enää tunne itseäni. Ja olen niin täynnä vihaa.
Olen käynyt myös psykologilla mutta en ole saanut asioihin mitään selvyyttä. Hän vain sanoo että minua on kohdeltu huonosti.
Tässä tarinani:
Kaikki alkoi siitä kun tapasin erään miehen. Olimme samassa työpaikassa jossa romanssi sitten lähti etenemään. Rakastuin häneen päätäpahkaa hän oli mielestäni aivan vastustamaton. Hän osasi hurmata minut täysin hyvällä käytösellään ja rakkaudenosoituksillaan. Hän halusi olla
kanssani jatkuvasti töissä ja vapaa-aikana. Jos emme voineet nähdä olimme yhteydessä esim. mesen kautta.
Halusimme kuitenkin pitää asian työkavereilta salassa ja se onnistuikin helposti, koska työpisteemme oli omissa tiloissa erillään muista.
Erosin silloisesta miehestäni lähes heti, vaikka
olimme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Tämä uusi mies vaati eroa eikä antanut minulle harkinta-aikaa vaan väitti etten rakasta häntä jos en eroa. Tietenkin noudatin tätä vaatimusta,
koskapa olin niin rakastunut enkä halunnut loukata hänentunteitaan. Minulle ero oli kuitenkin raskas ja myös ex-mieheni rukoili minua jäämään ja hidastamaan tahtia jotta olisin aivan varma. Mutta uusi rakastettuni ei antanut armoa hän heittäytyi ehdottomaksi eikä tuntenut
mitään sympatioita siitä vaikka ex-mieheni oli ollut myös paras ystäväni, en saanut olla hänen kanssaan enään missään tekemisissä.
Uusi rakkaus lupasi minulle kaikkea mistä olin ainahaaveillut. Välillä hän kuitenkin vaikutti täysin tunteettomalta ja silloin selitin sen itselleni väsymyksenä tai että kenties olin käyttäytynyt jotenkin väärin, en vain
tiennyt miten. En saanut olla hetkeäkään omissa oloissani en edes vessassa. Minun piti koko ajan olla läsnä. Jos katsoin häntä silmiin rakastuneena hän kysyi hämmästyneenä
miksi tuijotin, että oliko jokin vialla. Jos ähdin hänen katseen alta pois hän kysyi heti missä olin käynyt tai huuteli perääni vaikka en ollut kuin viereisessä huoneessa.
Hän vakuutteli aina että kaikki ihan normaalia parisuhteessa joskus hän jopa epäili osaanko edes rakastaa.
Seksi oli alusta asti jotenkin outoa. Eka kerran jälkeen olin aivan mustelmilla ja kipeä, koska se kesti monta tuntia. Joka oli hänen mielestään taas aivan normaalia ja suotavaakin.Ainakin hänen aikaisemmat tyttöystävät olivat pitäneet
siitä kun hän ei tullut heti. Hän selitti myös olleensa jännitynyt ja väsynyt, joten ajattelin että okei.
Mutta seuraavalla kerralla oli sama juttu. Nyt hän
sitten kertoi syyksi sen etten minä nauttinut seksistä kun en saanut orgasmia joten hänkään ei voinut tulla.
Olin tästä todella pahoillani ja syytin itseäni.
Ongelma olikin ollut minussa. Hänen ex- tyttöystävänsä oli saanut monta vaginaorgasmia peräjälkeen ja seksi hänen kanssaan oli ollut parasta tähän asti, nainen oli todella nauttinut seksistä hänen kanssaan. Oli myös ollut
kuulemma yksi sellainenkin joka ei ollut nauttinut seksistä ollenkaan ja pihtaillut useita kuukausia kunnes he olivat lopulta eronneet. Pystyin kyllä saamaan glitorisorgasmin
jos halusin mutta en ollut koskaan pitänyt omaa orgasmiani niin tärkeänä enkä, koska nautin muutenkin seksistä ja pidin siitä muutenkin todella paljon. Hän ei pitänyt siitä
kun en saanut kuin glitorisorgasmin, koska se ei ollut verrattavissa vaginaorgasmiin joka oli hänestä aidompi.
Olin tästä salaa kateellinen tälle ex:lle koska en voinut olla yhtä hyvä.
Siitä syystä hän ei useimmitenkaan lauennut ollenkaan vaan lopetti seksin kesken kun olin jo aivan poikki ja oli sen jälkeenhyvin vihainen minulle enkä uskaltanut vaatia enempää.
Hän jopa väitti etten halunnut hänestä muuta
kuin seksiä ja että en oikeasti edes rakastanut häntä.
Yritin siten jatkossa olla hienotunteisempi väärinkäsitysten välttämiseksi. Ehkä hän oli oikeassa.
Seurustelu oli muutenkin jotenkin hankalaa. Minun piti auttaa häntä joka asiassa, koska jos en auttanut en rakastanut häntä tarpeeksi ja hän muuttui kylmäksi. Monesti sain kuulla kuinka
huono olin. Hän väitti etten koskaan auttanut häntä. Minun piti lainata hänelle aina tarvittaessa rahaa, hän kyllä maksoi takaisin. Tuotava hänelle kaupasta tavaroita, koska minulla
oli auto, tottakai, jne. Halusin auttaa aina kuin voi.
Yleensä hän istui tietokoneella. Yölläkin tietokoneen piti olla auki, koska hän ei muuten saanut unenpäästä kiinni. Aluksi en meinannut osata nukkua kun tietokone pörisi vieressä
mutta kyllä siihenkin tottui ja kun oli tarpeeksi väsynyt uni lopulta saapui.
Hän kiusoitteli minua näyttelemällä kuvia netissä naisista jotka olivat ottaneet häneen yhteyttä ja
halusivat tavata ja kenties mennä naimisiin.
En halunnut näyttää että olin mustasukkainen vaikka sisälläni kiehui.
siitä huolimatta hän kontolloi minua. Hän ei antanut minun kaupassa tai missään
katsoa ketään miehiä mitä en normaalisti tehnytkään. Jos huomaamattani satuin vilkaisemaan johonkin mieheenpäin hän heti kysyi kuka se oli. Lopetin myös minulle mieluisan lenkkeilyn, koska en halunnut aiheuttaa hänelle turhia luuloja.
Hän antoi minun mennä mutta odotti kuitenkin kotona kuin vihaisena kun olin lähtenyt. Hän ei itse ollut ollenkaan urheilullinen.
Hän piti myös edelleen yhteyttä ex-tyttöystäänsä,
koska hän oli omien sanojensa mukaan tämän "omalääkärinsä" ja ex-tyttöystävällä oli jokin krooninen vatsaongelma jota piti
hoitaa. Minusta tämä osoitti empatiaa häneltä.
Tyttöystävä kuitenkin yritti usein ottaa häneen mesen kautta yhteyttä muutenkin, mutta näin että hän torjui tämän joka kerta kylmästi jos olin läsnä.
Riitelimme rajusti melkein joka päivä yleensä vika oli minussa kun en tehnyt kuten hän käski ja joskus en edes tiennyt miksi hän oli kuin myrskyn merkki. Aivankuin hän olisi nauttinut
riitelystä. Hän oli yleensä harvoi hyvällä tuulella aina jotenkin kärsivä ja minä yritin parhaani mukaan ilahduttaa.
Ajattelin joskus etten yksinkertaisesti pysty olemaan hänelle kyllin hyvä vaikka kuinka yritin. Jos olin iloinen hän kysyi miksi naureskelin aivankuin olisin jotenkin loukannut häntä.
En saanut olla onnellinen en ainakaan näyttää sitä. Jos olin surullinen hän ei lohduttanut, hän ei vaan jotenkin ymmärtänyt minua. Jos yritin saada tukea häneltä hän vain vähätteli murheitani ettei niitä muka ollutkaan.
Sitten hän kylmän viileästi eräänä päivänä ilmoitti töissä, että meidän juttu oli ohi ja hän aikoi palata ex-tyttöystävänsä luokse jonka hän oli monta kertaa ensin tylysti torjunut.
Tämä entinen oli kuulemma monta kertaa parempi kuin minä olin ollut; parempi sängyssä, kiltimpi, auttavainen, paremmin koulutettu jne. Kaikki oli loppu, toisaalta olin helpottunut vaikka yhä
vielä rakastin häntä. Hän ei enään kuulemma rakastanut minua.
Olin jo kyllä aavistanut eronmerkkejä ilmassa mutta yritin silti kaikkeni jotta olisimme tulleet paremmin toimeen.
Kesällä tämä ex-uusi tyttöystävä istui sitten koko kesän hänen vieressään kun hän teki töitä tietokoneella ja auttoi töissä tai
niin hän oli ainakin pomolle selittänyt miksi tämän tyttöystävän piti olla hänen kanssaan töissä.
Jouduin sivusta seuraamaan sitä kuhertelua selkäni takana ja olin todella loukkaantunut. Mutten voinut tehdä mitään.
Hän jopa uhkaili minua, että olisin hankaluuksissa jos puuttuisin hänen asioihinsa joten annoin asian olla.
Äskettäin kuulin että hän oli eronnut tästäkin naisesta ja hänellä oli joku uusi parempi tuttavuus jonka kanssa oli seurustellut
vajaa puoli vuotta ja häät oilsivat kuun lopulla ja esikoinen tulossa.
Yhä vielä töissä teen häneltä rästiin jääneitä töitä koskapa hänen täytyi lähteä tämän naisen luokse eikä näinollen voinut suorittaa töissä tehtäviään loppuun. Nainen oli kuulemma vaatinut häntä luokseen.
Nyt siis olen "häntä koipien" välissä palannut takaisin exän luo jonka jätin tämän miehen vuosi. En enään osaa nauttia seksistä, koska
en tunne enää olevani tarpeeksi hyvä kun en saa vaginaorgasmia.
Mieheni kyllä ymmärtää ja jaksaa odottaa. Hänelle en kuitenkaan voi kertoa tästä menneestä suhteesta joka vei minulta lähes
kaiken elämänhalun, koska hän vieläkin mustasukkainen tälle miehelle.
En tiedä miten me päästään tämän kaiken yli jotta voidaan taas olla onnellisia kuin ennen kaikkea.
Kiitos jos jaksoitte lukea.
lukea tämän.
Kertoisit mitä minun tulisi tehdä että pääsen tämän kaiken yli.
Kaikesta on kohta kolme vuotta aikaa. Mitä enemmän kaikkea kokemaani ajattelen sitä vihaisemmaksi tulen itselleni siitä, että annoin kaiken tapahtua.
Tämä kaikki kokemani on myös vaikuttanut
parisuhteeseeni jota yritän korjata kaiken tapahtuneen jälkeen. Se on vaikeaa koska en enää tunne itseäni. Ja olen niin täynnä vihaa.
Olen käynyt myös psykologilla mutta en ole saanut asioihin mitään selvyyttä. Hän vain sanoo että minua on kohdeltu huonosti.
Tässä tarinani:
Kaikki alkoi siitä kun tapasin erään miehen. Olimme samassa työpaikassa jossa romanssi sitten lähti etenemään. Rakastuin häneen päätäpahkaa hän oli mielestäni aivan vastustamaton. Hän osasi hurmata minut täysin hyvällä käytösellään ja rakkaudenosoituksillaan. Hän halusi olla
kanssani jatkuvasti töissä ja vapaa-aikana. Jos emme voineet nähdä olimme yhteydessä esim. mesen kautta.
Halusimme kuitenkin pitää asian työkavereilta salassa ja se onnistuikin helposti, koska työpisteemme oli omissa tiloissa erillään muista.
Erosin silloisesta miehestäni lähes heti, vaikka
olimme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Tämä uusi mies vaati eroa eikä antanut minulle harkinta-aikaa vaan väitti etten rakasta häntä jos en eroa. Tietenkin noudatin tätä vaatimusta,
koskapa olin niin rakastunut enkä halunnut loukata hänentunteitaan. Minulle ero oli kuitenkin raskas ja myös ex-mieheni rukoili minua jäämään ja hidastamaan tahtia jotta olisin aivan varma. Mutta uusi rakastettuni ei antanut armoa hän heittäytyi ehdottomaksi eikä tuntenut
mitään sympatioita siitä vaikka ex-mieheni oli ollut myös paras ystäväni, en saanut olla hänen kanssaan enään missään tekemisissä.
Uusi rakkaus lupasi minulle kaikkea mistä olin ainahaaveillut. Välillä hän kuitenkin vaikutti täysin tunteettomalta ja silloin selitin sen itselleni väsymyksenä tai että kenties olin käyttäytynyt jotenkin väärin, en vain
tiennyt miten. En saanut olla hetkeäkään omissa oloissani en edes vessassa. Minun piti koko ajan olla läsnä. Jos katsoin häntä silmiin rakastuneena hän kysyi hämmästyneenä
miksi tuijotin, että oliko jokin vialla. Jos ähdin hänen katseen alta pois hän kysyi heti missä olin käynyt tai huuteli perääni vaikka en ollut kuin viereisessä huoneessa.
Hän vakuutteli aina että kaikki ihan normaalia parisuhteessa joskus hän jopa epäili osaanko edes rakastaa.
Seksi oli alusta asti jotenkin outoa. Eka kerran jälkeen olin aivan mustelmilla ja kipeä, koska se kesti monta tuntia. Joka oli hänen mielestään taas aivan normaalia ja suotavaakin.Ainakin hänen aikaisemmat tyttöystävät olivat pitäneet
siitä kun hän ei tullut heti. Hän selitti myös olleensa jännitynyt ja väsynyt, joten ajattelin että okei.
Mutta seuraavalla kerralla oli sama juttu. Nyt hän
sitten kertoi syyksi sen etten minä nauttinut seksistä kun en saanut orgasmia joten hänkään ei voinut tulla.
Olin tästä todella pahoillani ja syytin itseäni.
Ongelma olikin ollut minussa. Hänen ex- tyttöystävänsä oli saanut monta vaginaorgasmia peräjälkeen ja seksi hänen kanssaan oli ollut parasta tähän asti, nainen oli todella nauttinut seksistä hänen kanssaan. Oli myös ollut
kuulemma yksi sellainenkin joka ei ollut nauttinut seksistä ollenkaan ja pihtaillut useita kuukausia kunnes he olivat lopulta eronneet. Pystyin kyllä saamaan glitorisorgasmin
jos halusin mutta en ollut koskaan pitänyt omaa orgasmiani niin tärkeänä enkä, koska nautin muutenkin seksistä ja pidin siitä muutenkin todella paljon. Hän ei pitänyt siitä
kun en saanut kuin glitorisorgasmin, koska se ei ollut verrattavissa vaginaorgasmiin joka oli hänestä aidompi.
Olin tästä salaa kateellinen tälle ex:lle koska en voinut olla yhtä hyvä.
Siitä syystä hän ei useimmitenkaan lauennut ollenkaan vaan lopetti seksin kesken kun olin jo aivan poikki ja oli sen jälkeenhyvin vihainen minulle enkä uskaltanut vaatia enempää.
Hän jopa väitti etten halunnut hänestä muuta
kuin seksiä ja että en oikeasti edes rakastanut häntä.
Yritin siten jatkossa olla hienotunteisempi väärinkäsitysten välttämiseksi. Ehkä hän oli oikeassa.
Seurustelu oli muutenkin jotenkin hankalaa. Minun piti auttaa häntä joka asiassa, koska jos en auttanut en rakastanut häntä tarpeeksi ja hän muuttui kylmäksi. Monesti sain kuulla kuinka
huono olin. Hän väitti etten koskaan auttanut häntä. Minun piti lainata hänelle aina tarvittaessa rahaa, hän kyllä maksoi takaisin. Tuotava hänelle kaupasta tavaroita, koska minulla
oli auto, tottakai, jne. Halusin auttaa aina kuin voi.
Yleensä hän istui tietokoneella. Yölläkin tietokoneen piti olla auki, koska hän ei muuten saanut unenpäästä kiinni. Aluksi en meinannut osata nukkua kun tietokone pörisi vieressä
mutta kyllä siihenkin tottui ja kun oli tarpeeksi väsynyt uni lopulta saapui.
Hän kiusoitteli minua näyttelemällä kuvia netissä naisista jotka olivat ottaneet häneen yhteyttä ja
halusivat tavata ja kenties mennä naimisiin.
En halunnut näyttää että olin mustasukkainen vaikka sisälläni kiehui.
siitä huolimatta hän kontolloi minua. Hän ei antanut minun kaupassa tai missään
katsoa ketään miehiä mitä en normaalisti tehnytkään. Jos huomaamattani satuin vilkaisemaan johonkin mieheenpäin hän heti kysyi kuka se oli. Lopetin myös minulle mieluisan lenkkeilyn, koska en halunnut aiheuttaa hänelle turhia luuloja.
Hän antoi minun mennä mutta odotti kuitenkin kotona kuin vihaisena kun olin lähtenyt. Hän ei itse ollut ollenkaan urheilullinen.
Hän piti myös edelleen yhteyttä ex-tyttöystäänsä,
koska hän oli omien sanojensa mukaan tämän "omalääkärinsä" ja ex-tyttöystävällä oli jokin krooninen vatsaongelma jota piti
hoitaa. Minusta tämä osoitti empatiaa häneltä.
Tyttöystävä kuitenkin yritti usein ottaa häneen mesen kautta yhteyttä muutenkin, mutta näin että hän torjui tämän joka kerta kylmästi jos olin läsnä.
Riitelimme rajusti melkein joka päivä yleensä vika oli minussa kun en tehnyt kuten hän käski ja joskus en edes tiennyt miksi hän oli kuin myrskyn merkki. Aivankuin hän olisi nauttinut
riitelystä. Hän oli yleensä harvoi hyvällä tuulella aina jotenkin kärsivä ja minä yritin parhaani mukaan ilahduttaa.
Ajattelin joskus etten yksinkertaisesti pysty olemaan hänelle kyllin hyvä vaikka kuinka yritin. Jos olin iloinen hän kysyi miksi naureskelin aivankuin olisin jotenkin loukannut häntä.
En saanut olla onnellinen en ainakaan näyttää sitä. Jos olin surullinen hän ei lohduttanut, hän ei vaan jotenkin ymmärtänyt minua. Jos yritin saada tukea häneltä hän vain vähätteli murheitani ettei niitä muka ollutkaan.
Sitten hän kylmän viileästi eräänä päivänä ilmoitti töissä, että meidän juttu oli ohi ja hän aikoi palata ex-tyttöystävänsä luokse jonka hän oli monta kertaa ensin tylysti torjunut.
Tämä entinen oli kuulemma monta kertaa parempi kuin minä olin ollut; parempi sängyssä, kiltimpi, auttavainen, paremmin koulutettu jne. Kaikki oli loppu, toisaalta olin helpottunut vaikka yhä
vielä rakastin häntä. Hän ei enään kuulemma rakastanut minua.
Olin jo kyllä aavistanut eronmerkkejä ilmassa mutta yritin silti kaikkeni jotta olisimme tulleet paremmin toimeen.
Kesällä tämä ex-uusi tyttöystävä istui sitten koko kesän hänen vieressään kun hän teki töitä tietokoneella ja auttoi töissä tai
niin hän oli ainakin pomolle selittänyt miksi tämän tyttöystävän piti olla hänen kanssaan töissä.
Jouduin sivusta seuraamaan sitä kuhertelua selkäni takana ja olin todella loukkaantunut. Mutten voinut tehdä mitään.
Hän jopa uhkaili minua, että olisin hankaluuksissa jos puuttuisin hänen asioihinsa joten annoin asian olla.
Äskettäin kuulin että hän oli eronnut tästäkin naisesta ja hänellä oli joku uusi parempi tuttavuus jonka kanssa oli seurustellut
vajaa puoli vuotta ja häät oilsivat kuun lopulla ja esikoinen tulossa.
Yhä vielä töissä teen häneltä rästiin jääneitä töitä koskapa hänen täytyi lähteä tämän naisen luokse eikä näinollen voinut suorittaa töissä tehtäviään loppuun. Nainen oli kuulemma vaatinut häntä luokseen.
Nyt siis olen "häntä koipien" välissä palannut takaisin exän luo jonka jätin tämän miehen vuosi. En enään osaa nauttia seksistä, koska
en tunne enää olevani tarpeeksi hyvä kun en saa vaginaorgasmia.
Mieheni kyllä ymmärtää ja jaksaa odottaa. Hänelle en kuitenkaan voi kertoa tästä menneestä suhteesta joka vei minulta lähes
kaiken elämänhalun, koska hän vieläkin mustasukkainen tälle miehelle.
En tiedä miten me päästään tämän kaiken yli jotta voidaan taas olla onnellisia kuin ennen kaikkea.
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa oli niin paljon asiaa että huomaa että olet solmussa. Pahin taitaa kuitenkin sikäli olla ohi, että pääsit eroon siitä hullusta, ja nyt sen takia tilanne laukeaa noin voimakkaana ahdistuksena. Muista kuitenkin että sinä "et antanut" minkään tapahtua - se tehtiin sinulle. Luonnevikaiset ovat varsinaisia hurmureita silloin kun se heille sopii, ja on ihan luonnollista uskoa hyvää ihmisistä, että hyviä asioita tapahtuu. Sinua vain kusetettiin rankemmasti, ja annat luonnevikaisen voittaa jos annat hänen tekemistensä ja sanomistensa pilata tulevaisuutesikin.
Ensinnäkin olet taas exäsi kanssa, mikä on hyvä juttu. Syyttääkö hän sinua? Jos ei, niin miksi itse syytät? Ja mitä tulee tuohon pelkoosi ettet ole tarpeeksi hyvä, se menee ohi, jos annat sen mennä ohi. Jos takerrut siihen niin se alkaa hallita ajatuksiasi, ja se taas on huono juttu. Eli päästä irti. Ajattele koko paska joksikin konkreettiseksi (esim .rutistettu paperitollo) ja sitten päästä se mielessäsi irti. (heitä paperitollo roskiin) Vaikka joutuisit sen tekemään tietoisesti joka päivä, niin jonain päivänä huomaat, miten typerältä tuntuu heitellä samaa paperitolloa roskiin joka päivä.
Ja toinen mitä voit tehdä, jos tuo tuntuu vaikealta. Laita allakkaasi joku tietty aika tai pari jokaiselle päivälle, jolloin keskityt asian vatvomiseen (5 min riittänee). Silloin saat syytellä itseäsi mielin määrin, mutta muulloin keskityt nykyisyyteen, ja tulevaisuuteen.
Ja jos haluat, voit vastapainoksi varata allakkaasi saman verran aikaa ihan hyvien juttujen pohtimiseen.
ihan selvästi tämä mies oli jotenkin sairas, narsisti tai muuta ja sinä olet hänen viaton uhrinsa!
kaikesta on aikaa jo kolme vuotta ja et ole vielä pääsyt asian yli.
minä sinuna harkitsisin vakavasti kunnon psykoterapiaa kaksi kertaa viikossa! omasta kokemuksesta voin sanoa että se auttaa. puhuminen luotettavalle, ammattilaiselle auttaa ja kun vielä tietää että se suhde jatkuu niin kauan kuin on tarve.
itse käyn yksityisellä psykoterapeutilla.
voimia sinulle!!
pitäneekö paikkansa?
niin siitä voi ainakin ottaa opiksi.
En osaa sanoa muuta kuin, että tuo on jätettävä taakse, kokemusten joukkoon ja lähdettävä jatkamaan elämää eteenpäin. Toivottavasti viisastuneena.
Ainakin mies oli kertomasi perusteella erittäin sadistinen ja taitava vetämään sinua sadistiseen fantasiaan.
Sadisti hyökkää kaikkiin mahdollisiin heikkoihin kohtiin, kuten seksiin ja yrittää tuhota toisen psyykkeen.
Kaikesta päätellen selvisit jutusta kuitenkin kolhuilla ja vaikutat melko hyvin näitä asioita käsitelleen, vaikka tokihan tuosta oli jo aikaa.
Sadistinen narsisti voi olla hurmaava. Jotkut saattavat toki herättää inhoakin. Tänään kuuntelin, kuinka naiset puhuivat ihastuneina tällaisesta narsistista.
Tuolta voi lueskella tarkempia ohjeita.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
"Ainakin mies oli kertomasi perusteella erittäin sadistinen ja taitava vetämään sinua sadistiseen fantasiaan.
Sadisti hyökkää kaikkiin mahdollisiin heikkoihin kohtiin, kuten seksiin ja yrittää tuhota toisen psyykkeen."
Ei miestä voi älykkyyden puutteesta ainakaan syyttää.
ALOITTAJALLE: Nyt kun näyttää siltä, että toimintasi menee ajattelun edelle, niin jatkossa osannet olla varovaisempi. Ajattele enemmän ja toimi vähemmän.
Kyseinen mies jatkaa toimintaansa - kunnes kohtaa voittajansa.
Miehen ajatusmaailma on vääristynyt, mutta hänen karismansa aikaansaa sen, että pystyy vaikuttamaan helposti "uhriinsa", sitomaan hänet omaan tunnemaailmaansa. Kysymys ei ole välttämättä siitäkään, että uhri ei olisi itse älykäs, vaan siitä että hän herkästi vaistoaa toisen avun tarpeen. Kysymys on kuitenkin sen luokan ongelmaisesta, että soisi ei-ammattilaisten pysyvän heistä erossa.
Saattaa olla, että empatiakykysi on hyvin kehittynyt. Sitä nyt käytettiin väärin, mutta jatkossa olet viisaampi ja suuntaus on ylöspäin.
Löysitkö miehestä jotain samankaltaisuutta itseesi nähden? Kykenikö mies manipuloimaan näyttämään siltä kuin asia olisi niin?
Ilmeisesti miehellä on ollut vaikea lapsuus, mutta ei ole sinun ongelmasi sitä selvittää.
Sinun tehtäväsi on selvittää se, että kuka itse oikein olet. Keskity siis jatkossa itseesi.
Tarina jonka kerroin oli oikeestaan vaan pintaraapaisu, referaatti koko kokonaisuudesta. Minulla on vielä paljon muistoissa kipeitä tilanteita joissa jouduin loukatuksi tai muuten nöyryytetyksi, mutta joiden annoin tapahtua ja uskoin aina, että kaikki korjaantuu jos olen vielä parempi.
Näin aloin korjaamaan itseäni tähän uuteen suhteeseen sopivammaksi jotta hän olisi ollut minun kanssani onnellisempi. Hän sai minut luulemaan, että hän oli oikeassa. Minä tunsin olevani aina syyllinen kaikkiin ongelmiin ja riitoihin, koska hän ei koskaan myöntänyt omia virheitään.
Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi vaikka loukkasi minua usein verisesti useimmiten leikinvarjolla.
Olen kyllä oppinut tästä kaikesta suhtautumalla varauksella ihmisiin. Tiedän nyt ettei kaikki mitä sanotaan rakkaudeksi olekkaan sitä vaan toisen tunteiden hyväksikäyttämistä.
Minusta on vaan niin epäoikeudenmukaista että tällaisilla ihmisillä ei ole omaatuntoa/ eivät tunne syyllisyyttä, vaikka uhri tuntee pahaamieltä vielä useita vuosia heidän tekojensa vuoksi.
Kuka heitä rankaisee tästä kaikesta mitä he lähimmäisilleen tekevät, Jumalako?
on dialektinen. Pysäytä ruumiisi, niin ajatuksesikin rauhoittuvat käsiteltävään muotoon.
Keskität ajattelusi tuohon mieheen, vaikka sinun tulisi keskittää ajattelusi omaan itseesi.
Ehkä et ole kovin hyvin perillä itsestäsi ja olit siksikin miehelle otollinen kohde. Sinun täytyisi siis selvittää itsellesi, kuka olet.
Sinun asiasi ei ole häntä rangaista, tuhlaat aikaasi miettimällä häntä. Asetit miehen tarpeet omien tarpeidesi edelle ja nyt kärsit ratkaisustasi.
Ajattelusi on siinä mielessä häiriintynyt, että luovutit vallan omasta mielestäsi toiselle. Matkan varrella oman järkiminäsi toiminta hidastui, kun taas tunneminäsi risteili painellen edellä omia teitään.
Sinun on vain odotettava, että järkiminäsi asettuu tunneminäsi rinnalle eli anna itsellesi aikaa niiden kohtaamiseen.
Hertta-sarja voisi olla jutusta kiinnostunut. Jos lisäät mukaan enemmän pornoa, voi mennä läpi Jalluunkin. Provona liian pitkä. Koska ammattilaisia huudetaan apuun, sanoisin tarinaa kellastuneen aka psykopatologian käsialaksi.
-
Minulla ei ole mitään tekemistä ko. kirjoituksen kanssa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa ohjeita tai neuvoja antaa. Psykologisi on oikeassa, sinua on kohdeltu huonosti. Toivottavasti raskain vaihe toipumisessa on jo ohi.
Kiirehtiminen on pahimman luokan manipulaatiota.
Jatkossa siis toimit niin, että järki kulkee tunteiden rinnalla.