en nyt tiedä, kuuluuko tämä tänne, mutta mun pitäisi pohtia ehdottomia sääntöjä ja niiden toimivuutta. tarkoitetaanko näillä säännöillä nyt lakeja vai ihan kirjoittamattomiakin sääntöjä, kuten rehellisyyttä ja luotettavuutta? onko ehdottomat säännöt niitä, joita kaikkien on pakko noudattaa, että siitä linjasta ei lipsuta?
voisiko joku avata mulle vähän tätä aihetta, niin pääsisin hyvin alkuun? kyseessä on lukion kotitehtävä.
ja haluaisin kuulla myös jotain puolustuksia sille, että ehdottomia sääntöjä ei voida noudattaa kunnolla. koulussa nimittäin laitetaan väittelyt käyntiin ehdottomista säännöistä, mä oon sillä puolella, että ne ei ole toimivia. mulle tulee tosta vaan mieleen, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen ihmisen omalla vastuulla on noudattaa sääntöjä, joten jokainen tekee niin kuin tekee; toiset noudattaa, toiset ei. kaipaisin lisää vinkkejä, miksei säännöt toimi kunnolla :)
kiitos, kiitos.
voisiko joku avata mulle vähän tätä aihetta, niin pääsisin hyvin alkuun? kyseessä on lukion kotitehtävä.
ja haluaisin kuulla myös jotain puolustuksia sille, että ehdottomia sääntöjä ei voida noudattaa kunnolla. koulussa nimittäin laitetaan väittelyt käyntiin ehdottomista säännöistä, mä oon sillä puolella, että ne ei ole toimivia. mulle tulee tosta vaan mieleen, että jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen ihmisen omalla vastuulla on noudattaa sääntöjä, joten jokainen tekee niin kuin tekee; toiset noudattaa, toiset ei. kaipaisin lisää vinkkejä, miksei säännöt toimi kunnolla :)
kiitos, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehdolla tarkoitetaan tässä asiayhteydessä luultavimmin valintaa, että on olemassa jokin joukko vaihtoehtoja, jotka toteuttavat ehdon tai sitten eivät toteuta sitä.
Sääntö on velvoittava sopimus, joita kontrolloidaan usein erilaisilla sanktioilla, jos niitä ei noudateta. Logiikassa taas ei ole auktoriteetteja, vain ennalta asetetut aksioomat [1], joita ei voi kyseenalaistaa ilman, että kaikki mikä niiden päälle on asetettu ei kyseenalaistuisi samalla.
Ehdoton sääntö voisi siis tarkoittaa sellaista ehtoa, jossa ei ole kuin yksi valinta, kyllä tai ei. Eli mitään välimuotoja ei valinnalle ole, on olemassa vain oikea ja väärä valinta.
Sääntöjä on monenlaisia, mutta kaikista fiksuinta on ajatella ihmisen mielessä olevat säännöt joukkona sääntöjä, jotka ovat aina jossain suhteessa toisiinsa. Jotkut säännöt ovat enemmän sisäisiä (moraali jne.) kun toiset taas ulkoisia (lait, arvot, kulttuuri jne.).
Joskus kun joku ihminen antaa toiselle ihmisille käskyjä, jotka ovat ehdottomia sääntöjä siinä mielessä, että käskytettävä noudattaa käskyjä, koska uskoo auktoriteetin oikeuteen käskeä häntä. Jos annetut säännöt eivät mene perille tarpeeksi selvästi tai niitä on vaikea noudattaa, niin silloin kyseinen käskynalainen voi epäonnistua tehtävässänsä.
Yleensä auktoriteetit ovat kiinnostuneita kokonaisuudesta, ei yksittäisitä tapauksista. Sodan voi voittaa, vaikka häviäisi kaikki taistelut. Siksi johtajalle järjetönkin käsky voi hukkua kokonaisuuden joukkoon.
Nietzschen suomennoksissa käytetään käsitettä distanssin paatos. Sillä kuvataan sitä etäisyyttä, joka on aatelisella ja hänen alaimaisillansa. Aatelinen ei lainkaan ajattele asioita alamaistensa näkökulmasta, koska heidän välillänsä vallitsee totaalinen muuri, koska aateliset ja alamiset eivät juurikaan ole vuorovaikutuksessa toisensa kanssa, sillä alamaiset ottavat vain käskyjä vastaan.
Aatelinen on oikeastikin fiksu ja oppinut ja alaimainen ei todellakana kykenisi mitenkään ymmärtämään niitä hienoja käsitteitä, joilla aatelinen hahmottaa maailmaa. Silti alamaisen on vaikea ymmärtää, kun hänen itsensä kohdalle osuu jokin vääryys, jonka aatelinen tekee, koska aatelinen ei välitä alamaistensa kärsimyksistä, koska ne ovat teoriassa heidän osansa hierarkiassa.
Arvot ovat ehdottomia sääntöjä, on olemassa joukko arvoja, joita voi joko noudattaa tai sitten ei. Jos niitä ei noudata, niin sitten ei elä niiden arvojen mukaan. Arvoja voisi yrittää ymmärtää puuna, josta erilaiset valinnat punoutuvat ja muodostavat ketjun kaiken alkuun, eli alkuarvoihin.
Käytännössä todellisuus on jatkuvassa muutoksessa, mutta sitten on pysyvämpiä asioita, jotka eivät muutu tuhannessakaan vuodessa. Siksi ehdottomia sääntöjä kannattaakin asettaa vain sellaisille asioille, joidenka uskoo olevan ikuisia ja muuttumattomia. Niitä puolustaessaan täytyy olla valmis vaikka kuolemaan. Sillä askel ehdottomuuteen voi olla askel olemattomuuteen.
[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Aksiooma
ehdottomat säännöt ovat lähinnä kirjoittamattomia sääntöjä, periaatteita. Periaatteita, jotka vaativat luottamista yhteiseen ja 'pitävään' moraaliin.
Ystävän tai sisaruksen exää tai nykyistä ei panna. Siinä 'yksi'. Ja nämä siis tietenkin kovin raflaavia joskin päteviä esimerkkejä. Poislukien toisenlaiset kannat :)
Tällaisessa 'sopimuksessa' tössittäessä on vitsit vähissä. Puolustus ei tällaisessa tapauksessa pure, koska sovittu moraalinen käyttäytyminen perustuu keskialueella olemiseen. muita (sitoutuneita) ei voi edellyttää hyökkäämään. Tössijän on tehtävä omat johtopäätöksensä.
Ihmisen heikkous on yleisin syy tällaistenKIN sääntöjen rikkomisen syy.
Ole hyvä.
ehdottomat säännöt löytyvät Maslowin tarvehierarkian
alaosasta
-sinun pitää syömän,muuten kuolet
-20 asteen pakkasella ulkona oltava vaatteet päällä
jne.
määritetyillä alueellaan