Tänään tuli telkusta todella syvällinen elokuva: Tunnit. Näin hieman elokuvan loppua ja mieleeni tuli kysymys ajan luonteesta.
Eli, koska tietyssä mielessä jokainen hetki on aina läsnä, onko niin, että jos ihmisellä on elämässään yksikin hyvä hetki, hänen elämänsä on täysin onnellinen? Vai onko niin, että elämä on joko onnellinen, tai onneton?
Koska aikaa ei siis tietyssä mielessä ole, niin jos on joskus ollut onnellinen, niin eikö koko elämä ole tällöin onnellinen?
Onko onnettomuus siis pelkästään onnellisuuden kieltämistä akuutisti? :)
En ole varma osasinko tätä nyt esittää.
Eli, koska tietyssä mielessä jokainen hetki on aina läsnä, onko niin, että jos ihmisellä on elämässään yksikin hyvä hetki, hänen elämänsä on täysin onnellinen? Vai onko niin, että elämä on joko onnellinen, tai onneton?
Koska aikaa ei siis tietyssä mielessä ole, niin jos on joskus ollut onnellinen, niin eikö koko elämä ole tällöin onnellinen?
Onko onnettomuus siis pelkästään onnellisuuden kieltämistä akuutisti? :)
En ole varma osasinko tätä nyt esittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarkoitatko, että nykyhetki on illuusio siinä, missä historia ja tulevaisuus? Ja sen kautta jokainen hetki on saman arvoinen ja periaatteessa ihminen elää jokaisessa hetkessä?
Augustinushan taisi sanoa, että "Jos kysyt minulta, että tiedänkö ajan, vastaan kyllä, mutta jos pyydät kertomaan mitä se on, niin en pysty selittämään."
Jotain tollasta...
Taitaa löytyä kirjasta tunnustukset ja siinä hän käy muutenkin kivasti ja älykkäästi ajan luonnetta, ja ihmisen suhdetta siihen, läpi.
Vastapainoksi voisi kysyä, että jos on yksikin kauhean musertava hetki elämässä, niin eikö silloin pitäisi olla koko ajan surullinen. Aika on ehkä meille paras keino sulattaa maailmaa pala kerrallaan ja unohtaa huonot ja muistaa hyvät asiat.
Ehkä aika on meille enemmän hyväksi, onnellisuuden kannalta katsottuna.
Miete:
Jos aikaa ei olisi meidän pitäisi olla joka paikassa yhtäaikaa, tai sitten ei missään.