Hiirenpää joutui potilaan lautaselle sairaalassa:
Joensuussa sijaitsevan Pohjois-Karjalan keskussairaalan potilas sai keskiviikkona eteensä aterian, josta löytyi hiiren pää, Kirjoittaa Ilta-Sanomat.
Kilpailuetujen tavoittelu on johtanut nk. omien brändien esiintuloon, jotka ovat perinteisiä tuotteita halvempia.
Lähtökohtaisesti se missä tingitään on tuotannon alkupäässä. Tuotanto on hätäistä, kyseenalaisissa tiloissa ja laitteilla tehty. Yhtenä päivänä, tai saman päivän aikana laite pakkaa ihmisille tarkoitettua, sitten teollisuuteen rehua tai vastaavaa.
Lisä aineet varastoidaan miten varastoidaan. Sitten käy miten käy ja tietyt erät vedetään markkinoilta - esim. kun purkin sisältö alkaa pullistelemaan (käymään).
Laitokset ostavat myös halvalla tarkistamatta tuotannon alkupäätä, olosuhteita jossa ne valmistetaan.
Itse olen saanut esim. 2006 joulupöytään tarkoitetuissa herneissä ison mittarimadon, noin tikkuaskin pituisen. Sen jälkeen en ole ostanut liikkeiden omia brändejä.
Tällainen omien tuotteiden brändääminen tuotteeseen kuin tuotteeseen tarjoaa halvemman vaihtoehdon.
Perinteiset valmistajat, esim. Heinz ja Felix ovat laskeneet hintansa niin alas mitä laadun ja sisällön takaamiseksi voidaan tehdä. Se ei kauppaketjuille ole riittänyt.
Tuottajat tietävät tuotannon - kauppiaat kaupankäynnin. Miten on kun kauppias alkaa tekemään omaa tuotantoa?
Tässä nimenomaisessa tapauksessa he etsivät tuottajia - jotka sitten tekevät valmiin tuotteen kauppiaan reseptien ja ohjeiden mukaan. Yleensä tuo resepti pelkistyy hintaan minkä he ovat valmiit maksamaan.
Se on pohjaton suo, lentohiekka josta ei pääse pois. Ainoa tapa puuttua asiaan on lainsäädännöllisesti.
Kone joka tuottaa pussitettavia pakkauksia hyödynnetään eri tuotteiden valmistuksessa.
Uuden tuote-erän käynnistyksessä ei laitteita puhdisteta riittävästi joten edellisen tuote-erän jäämiä siirtyy uuteen erään.
Ne voivat olla ihmisten ravinnoksi tarkoitettuja tai sitten myös eläimille tai teollisuuteen.
Eri raaka-aine sekoitukset kuten pavut, vihannekset (ketsuppi), eri kastikkeet jne sisältävät säilöntäaineita, väriaineita, makuun liittyviä aineita. Niiden säilytyksessä on puutteita. Itse tuotantotilojen hygeniassa on puutteita kuten henkilöstön saniteettitiloissa.
Lukuisat lisäaineet tulevat eri osista maailmaa, alikehittyneistä maista joissa käytetään surutta torjunta-aineita ja kasvua lisääviä aineita. Alkutuotanto tapahtuu alkeellisissa tiloissa, kotieläinten keskuudessa, paljaan taivaan alla ja pakataan miten pakataan eri astioihin jotka sitten kerätään suurempiin kokonaisuuksiin ja kuljetetaan suurempaan laitokseen jossa ne taas kootaan ja matka jatkuu lopulta halpaa ruokaa ostavien suuhun esim Suomessa K ja S ketjujen kauppaan.
Alkupään tehtaat valmistavat surutta sekoituksia samoilla koneilla jotka on tarkoitettu niin ihmisravinnoksi kuten eläimille, tai teollisuuden eri alueille.
Näin on tapahtunut myös Suomessa jossa Suomalaisella tuottajalla (pakkaajalla) meni rehut sekaisin. Aivan muualle tarkoitetun erän tavaraa päätyi ihmisten syötäväksi, vaikka piti ohjautua eläimille. Se kostautui eräälle suurelle ketjulle siten että tuote-erät poistettiin markkinoilta. Mutta moni ehti tekemään puuronsa kyseisistä tuotteista.
Yhteiskuntamme viisaat ja huolehtivaiset viranomaiset kuten poliitikot valmistautuvat pandemiaan joka kehittyisi lintujen kautta.
Mielestäni heidän pitäisi puuttua siihen mitä Suomalaisille myydään halpa-brändien kautta.
Kuollut hiiri, sen höyrystäminen ja tarjoilu sairaalan potilaille ei ole kuvin onnistunut kuvio. Sellaisesta voi syntyä todellinen pandemia - vaikka rutto tai jotain pahempaa.
Jotkut alkutuotannon parissa työskentelevät ovat joutuneet kohtuuttomien vaatimusten eteen; lisäten kustannuksia. Niitä ovat esim. maitotilat, kanalat ja sikalat jne.
Kun tuote lähtee maailmalle kukaan ei enää välitä, eikä valvo mitä sille tapahtuu, mitä siihen lisätään ja miten sitä sekoitetaan.
Joensuussa sijaitsevan Pohjois-Karjalan keskussairaalan potilas sai keskiviikkona eteensä aterian, josta löytyi hiiren pää, Kirjoittaa Ilta-Sanomat.
Kilpailuetujen tavoittelu on johtanut nk. omien brändien esiintuloon, jotka ovat perinteisiä tuotteita halvempia.
Lähtökohtaisesti se missä tingitään on tuotannon alkupäässä. Tuotanto on hätäistä, kyseenalaisissa tiloissa ja laitteilla tehty. Yhtenä päivänä, tai saman päivän aikana laite pakkaa ihmisille tarkoitettua, sitten teollisuuteen rehua tai vastaavaa.
Lisä aineet varastoidaan miten varastoidaan. Sitten käy miten käy ja tietyt erät vedetään markkinoilta - esim. kun purkin sisältö alkaa pullistelemaan (käymään).
Laitokset ostavat myös halvalla tarkistamatta tuotannon alkupäätä, olosuhteita jossa ne valmistetaan.
Itse olen saanut esim. 2006 joulupöytään tarkoitetuissa herneissä ison mittarimadon, noin tikkuaskin pituisen. Sen jälkeen en ole ostanut liikkeiden omia brändejä.
Tällainen omien tuotteiden brändääminen tuotteeseen kuin tuotteeseen tarjoaa halvemman vaihtoehdon.
Perinteiset valmistajat, esim. Heinz ja Felix ovat laskeneet hintansa niin alas mitä laadun ja sisällön takaamiseksi voidaan tehdä. Se ei kauppaketjuille ole riittänyt.
Tuottajat tietävät tuotannon - kauppiaat kaupankäynnin. Miten on kun kauppias alkaa tekemään omaa tuotantoa?
Tässä nimenomaisessa tapauksessa he etsivät tuottajia - jotka sitten tekevät valmiin tuotteen kauppiaan reseptien ja ohjeiden mukaan. Yleensä tuo resepti pelkistyy hintaan minkä he ovat valmiit maksamaan.
Se on pohjaton suo, lentohiekka josta ei pääse pois. Ainoa tapa puuttua asiaan on lainsäädännöllisesti.
Kone joka tuottaa pussitettavia pakkauksia hyödynnetään eri tuotteiden valmistuksessa.
Uuden tuote-erän käynnistyksessä ei laitteita puhdisteta riittävästi joten edellisen tuote-erän jäämiä siirtyy uuteen erään.
Ne voivat olla ihmisten ravinnoksi tarkoitettuja tai sitten myös eläimille tai teollisuuteen.
Eri raaka-aine sekoitukset kuten pavut, vihannekset (ketsuppi), eri kastikkeet jne sisältävät säilöntäaineita, väriaineita, makuun liittyviä aineita. Niiden säilytyksessä on puutteita. Itse tuotantotilojen hygeniassa on puutteita kuten henkilöstön saniteettitiloissa.
Lukuisat lisäaineet tulevat eri osista maailmaa, alikehittyneistä maista joissa käytetään surutta torjunta-aineita ja kasvua lisääviä aineita. Alkutuotanto tapahtuu alkeellisissa tiloissa, kotieläinten keskuudessa, paljaan taivaan alla ja pakataan miten pakataan eri astioihin jotka sitten kerätään suurempiin kokonaisuuksiin ja kuljetetaan suurempaan laitokseen jossa ne taas kootaan ja matka jatkuu lopulta halpaa ruokaa ostavien suuhun esim Suomessa K ja S ketjujen kauppaan.
Alkupään tehtaat valmistavat surutta sekoituksia samoilla koneilla jotka on tarkoitettu niin ihmisravinnoksi kuten eläimille, tai teollisuuden eri alueille.
Näin on tapahtunut myös Suomessa jossa Suomalaisella tuottajalla (pakkaajalla) meni rehut sekaisin. Aivan muualle tarkoitetun erän tavaraa päätyi ihmisten syötäväksi, vaikka piti ohjautua eläimille. Se kostautui eräälle suurelle ketjulle siten että tuote-erät poistettiin markkinoilta. Mutta moni ehti tekemään puuronsa kyseisistä tuotteista.
Yhteiskuntamme viisaat ja huolehtivaiset viranomaiset kuten poliitikot valmistautuvat pandemiaan joka kehittyisi lintujen kautta.
Mielestäni heidän pitäisi puuttua siihen mitä Suomalaisille myydään halpa-brändien kautta.
Kuollut hiiri, sen höyrystäminen ja tarjoilu sairaalan potilaille ei ole kuvin onnistunut kuvio. Sellaisesta voi syntyä todellinen pandemia - vaikka rutto tai jotain pahempaa.
Jotkut alkutuotannon parissa työskentelevät ovat joutuneet kohtuuttomien vaatimusten eteen; lisäten kustannuksia. Niitä ovat esim. maitotilat, kanalat ja sikalat jne.
Kun tuote lähtee maailmalle kukaan ei enää välitä, eikä valvo mitä sille tapahtuu, mitä siihen lisätään ja miten sitä sekoitetaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aikamoinen järkytys varmaan koko sairaalalle. Tämmöstä se on nykypäivänä, kun koneet hoitaa ihmisen työt. Vihannekset tulee ties mistä kaukaa suursäkkeinä, edulliseen hintaan.
Kait siellä ruokahuollossa joku ihminen sentään lautaselle annosteli ruoan, vai oliko kone senkin tekemässä. Olettaisin että hiirenpää olisi hernettä isompi ja eri värinenkin, siis silmällä havaittavissa.
Joskus ostan jotain kukkakaalipakastetta, mutta harvoin. Juuri sen takia, kun pussin kyljessä alkuperämaa on muu kuin Suomi. Kyllä kotimaisten tuotteidenkin suhteen saa olla tarkkana. Vaikka suht. puhtaita elintarvikkeita, mutta silti.
Tämä ruokatavaroiden lennättäminen ympäri maailmaa alkaa saada sellaisen vaikutuksen aikaiseksi, että eipä haluja ostella kaukomaiden ihmeruokia. Parasta syödä pottuja ja porkkanoita, niitä saa irtomyynnistä. Aasiasta tulee vaikka mitä "ötökkää" ja kotiutuvat tännekin, kun nyt on niin lämmintä talvella.
Kukas sen globaalisuuden perään niin kovasti hinkuikaan ja palaa halusta olla koko maailman äiti?
kuinkahan moni hiirenpää on tullut syödyksi...
parempi on aina ostaa ainekset kuin einekset, silloin tietää enemmän siitä mitä syö