Hiilihydraatit ja proteiinit samalla aterialla

Kiitos, nyt tiedän mihin tuo neuvo perustuu. Tähän mennessä minulla ei ole ollut ongelmia ruuansulatuksen kanssa vaikka syönkin neuvojasi vastaan, mutta jos niitä tulee niin ehkä noudatan sitä. En kylläkään syö lihaa, vaan juuri noita papuja ja soijaa.

Luonnossa on aika paljon papuja ja muita palkokasveja, jotka sisältävät kaikki paljon proteiineja ja hiilihydraatteja. Muiden luonnonainesryhmien sisällä se on aika harvinaista, mutta minusta sillä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet luonnossa, ei ole välttämättä tekemistä sen kanssa, mitä kannattaa syödä.

Blondikaattori kirjoitti:

Kiitos, nyt tiedän mihin tuo neuvo perustuu. Tähän mennessä minulla ei ole ollut ongelmia ruuansulatuksen kanssa vaikka syönkin neuvojasi vastaan, mutta jos niitä tulee niin ehkä noudatan sitä. En kylläkään syö lihaa, vaan juuri noita papuja ja soijaa.

Luonnossa on aika paljon papuja ja muita palkokasveja, jotka sisältävät kaikki paljon proteiineja ja hiilihydraatteja. Muiden luonnonainesryhmien sisällä se on aika harvinaista, mutta minusta sillä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet luonnossa, ei ole välttämättä tekemistä sen kanssa, mitä kannattaa syödä.

Lue lisää

kannattaa rakentaa ruokavalionsa:

"Ragnar Bergin happoemästeoriaan perehtyneitä ja sen kannattajina tunnetuimpia ovat edesmennyt Are Waerland, ja nykyisin ruotsalainen prof. Olov Lindahl, joka on työskennellyt useita vuosia yhdessä tri Bergin kanssa.
Ravitsemustiede opettaa, että ravintoaineita on kuudenlaisia: hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä vettä. Kun elimistön aineenvaihdunnassa käytetään energianlähteenä hiilihydraatteja, rasvoja tai proteiineja syntyy lopputuloksena vettä ja hiilioksidia.
Tutkimuksissaan Ragnar Berg osoitti lisäksi, että osa ruoka-aineista synnyttää aineenvaihdunnassa lopputuotteena happoja ja osaemäksiä.
päivittäinen ruoka voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1. happoa tuottaviin
2. emästä tuottaviin
3. happo-emästasapainon kannalta merkityksettömiin.


Normaalisti toimiakseen elimistö tarvitsee sekä happoja että emäksiä tuottavia ruokia, jotka ovat parhaimmillaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Valitettavasti nykyinen kansanravitsemus, jopa sairaaloiden ja sairaiden hoidossa käytetyt erikoisruokavaliot, koostuvat ruoasta, joka tuottaa elimistössä ensisijaisesti happamia aineenvaihdunnan loppuaineita.
Happoja muodostavat useimmat sekaruokavaliossa käytettävät ruoat, kuten kala, liha, munat, juusto ja palkokasvit sekä useimmat viljat.
Emäksiä muodostuu useimmista raaoista kasviksista, tuoremehuista, vihreistä lehtikasveista, perunasta, juurikasveista sekä marjoista ja hedelmistä.
Ymmärtääksemme mikä merkitys on happojen ja emästen välisellä tasapainolla, meidän tulee muistaa seuraava asia: hapot ja emäkset reagoivat keskenään tehden toinen toisensa neutraaliksi. Jotta elimistö voisi säilyttää happo-emästasapainon tulisi päivittäisessä ruoassa olla seitsemän kertaa enemmän emästä muodostavia kuin happoja muodostavia ruoka-aineita. Laktovegetaarista kasvisruokavaliota noudattavat voivat helposti muuttaa ruokavalionsa emäsvoittoiseksi vähentämällä viljatuotteiden ja palkokasvien syömistä. Sekaruoan syöjät, jotka haluavat siirtyä emäsvoittoiseen ruokaan joutuvat entistä tarkemmin noudattamaan Ragnar Bergin ohjeita: syötävä 5...7 kertaa enemmän kasviksia ja perunaa kuin lihaa, kalaa, leipää ja munia."

Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei ilmene mitään oireita useinkaan pitkään aikaan. Happoja kertyy verenkiertoon niin kauan kuin mahdollista. Itävaltalainen professori Ebbinger tuli tutkimuksillaan siihen tulokseen, että noin 35 vuoden iässä sekaruokaa syövän ihmisen elimistö on saavuttanut pisteen, jossa sen happamuus ei voi enää lisääntyä. Hän kutsui tätä tilaa "verireumaksi" useimpien aineenvaihduntasairauksien esiasteeksi. Nykypäivänähän lisääntyvät kaikenlaiset aineenvaihduntasairaudet voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa.
Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvat nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet. Sidekudoshan joutuu käsittelemään ne happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla. Elimistön synnyttämät happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. sairaus on lähes poikkeuksetta tuntematon vegetaristeilla. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden ym. aineenvaihdunnan sairauksien syy. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, niiden heilumiseen ja irtoamiseen sekä ikenien turpoamiseen.
Koska kaikki "normaaliruoka" on enemmän tai vähemmän happoylimäärää synnyttävää, ei ole vaikea ymmärtää, miksi sekaruokaa moititaan niin voimakkaasti ja emäsvoittoista ruokaa pidetään erinomaisena ja tervehdyttävänä. Käytännön vaikeus on kuitenkin saada koostetuksi emäsvoittoinen ruokavalio, joka tyydyttää kaikki ravitsemukselliset tarpeet ja neutraloi muodostuvat happamat aineet.

Blondikaattori kirjoitti:

Kiitos, nyt tiedän mihin tuo neuvo perustuu. Tähän mennessä minulla ei ole ollut ongelmia ruuansulatuksen kanssa vaikka syönkin neuvojasi vastaan, mutta jos niitä tulee niin ehkä noudatan sitä. En kylläkään syö lihaa, vaan juuri noita papuja ja soijaa.

Luonnossa on aika paljon papuja ja muita palkokasveja, jotka sisältävät kaikki paljon proteiineja ja hiilihydraatteja. Muiden luonnonainesryhmien sisällä se on aika harvinaista, mutta minusta sillä, miten ravintoaineet ovat jakautuneet luonnossa, ei ole välttämättä tekemistä sen kanssa, mitä kannattaa syödä.

Lue lisää

EMÄSRYÖVÄRIT
Nykyinen ruokavalio sisältää aineksia, jotka ovat elimistön terveydelle suuri vaara. Emäsryöväreiksi kutsutaan sellaisia ruoka-aineita, joista itsestään varsinaisesti muodostu happoja, mutta, jotka kuitenkin vaikuttavat happamuutta lisäävästi ja elimistö joutuu turvautumaan omiin emäsvarastoihinsa. Näistä aineista vaarallisimpia ovat sokeri, valkoiset ydinvehnäjauhot, niistä valmistetut ruoat ja leivonnaiset sekä kovetetut ja raffinoidut ruokarasvat. Tässä selittyy myös se, että monien vegaanien elimistö on yhtä hapan kuin lihansyöjillä, koska he eivät syö riittävän täysipainoista ja käsittelemätöntä ruokaa. Laskennallisesti voidaan päätellä, että sokerista 97% vaikuttaa elimistön happamuutta lisäävästi. Todella uskomattomalta vaikuttavat sokerin kulutusluvut tänä päivänä verrattaessa niitä muutaman vuosikymmenen takaisiin lukuihin. Vuosisadan alussa käytettiin maassamme sokeria muutama gramma päivässä; nykyinen määrä on yli 100grammaa. Huomattava osa päivittäisestä energiantarpeestamme tulee siten tyydytetyksi puhtaalla sokerilla.'
Emästen kuluttajana vehnäjauhot ovat verrattavissa sokeriin. Sokeri ja valkoiset vehnäjauhot yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa happoylimäärän vaikutus ja haitallisuus kaksinkertaistuu. Yhtä haitallisia ovat kovetetut ja raffinoidut rasvat ja öljyt; margariinit ja tavalliset ruokaöljyt. Kyseiset kolme ruoka-ainetta muodostavat elimistöä ajatellen todellisen ryöväritrion.

Mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä?
Useimmat kasvikset muodostavat elimistössä emäksisiä aineenvaihduntatuotteita, sisältämistään hapoista huolimatta (hedelmähappoja - jotka hajoavat vedeksi ja hiilidioksidiksi), samoin marjat ja hedelmät. Tästä syystä saattaa olla hämmästyttävää, että erittäin happamalle maistuvat hedelmät kuten sitruunat, tuottavat emäksisen reaktion elimistössä. Runsaasti hedelmähappoja sisältävä ruoka saattaa kuitenkin olla liian voimakasta reumaatikoille. Heillä saattaa myös niiden hajottaminen ja aineenvaihdunta olla hidastunut, joten sitruunoiden ja appelsiinien nauttiminen on heidän rajoitettava.
Eräät kasvikset ovat poikkeuksellisesti happoja muodostavia. Näitä ovat mm. ruusukaali, parsa, herneet, pavut, linssi ja soija. Myös kaikista viljoista muodostuu happoja samalla tavalla kuin lihasta tai kalasta. Vilja (varsinkin täysjyvä) voivat vaikutukseltaan olla jopa voimakkaampia kuin liha. Viljavalmisteisiin on mahdollista "keinotekoisesti" emäksillä kivennäisaineilla saada aikaan emäsylimäärä.

"Hiilarit sulavat parhaiten emäksisessä, vähähapokkaassa vatsalukussa, kun taas proteiinit vaativat kovat hapot---- eli kun syöt samalla aterialla, kumpikaan ei sula kunnolla. "

Molemmat hajoavat ruuansulatuskanavan eri osissa. Hiilarit mahalaukussa/pohjukaissuolessa, proteiinit sen jälkeen.

väite mutta kirjoitti:

"Hiilarit sulavat parhaiten emäksisessä, vähähapokkaassa vatsalukussa, kun taas proteiinit vaativat kovat hapot---- eli kun syöt samalla aterialla, kumpikaan ei sula kunnolla. "

Molemmat hajoavat ruuansulatuskanavan eri osissa. Hiilarit mahalaukussa/pohjukaissuolessa, proteiinit sen jälkeen.

Lue lisää

ilman suolahappoa, ja tätä muodostuu vain vatsalaukussa. Ja kun syöt sekaruokaa (jossa paljon hiilihydraattia/sokeria), niin suolahappoa ei muodostu tarpeeksi.