Olen lapsuuden / nuoruuden viettänyt pedofiilin hellässä huomassa.
Vieläkään en osaa puhua mistään asioista ( olen yli 30.v )
Pakenen kaikkea, mikä liittyy ihmisen ruumiiseen. Koen etten ole vieläkään aikuinen vaan se pieni tyttö pimeässä.
Olen käynyt terapiassa, mutta koska en saa suustani ulos sanoa, niin ei tulostakaan ole silloin olemassa...
Vieläkään en osaa puhua mistään asioista ( olen yli 30.v )
Pakenen kaikkea, mikä liittyy ihmisen ruumiiseen. Koen etten ole vieläkään aikuinen vaan se pieni tyttö pimeässä.
Olen käynyt terapiassa, mutta koska en saa suustani ulos sanoa, niin ei tulostakaan ole silloin olemassa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
No mutta, nyt kuitenkin tiedostat ongelmasi joten anna mennä vaan. Psykiatri tai psykologi ei voi pakottaa suutasi auki joten ihmisellä itsellä on merkittävä rooli paranemisen kannalta.
Sano suoraan miltä tuntuu. Osaat kuitenkin ne pukea sanoiksi kuten viestissäsikin luki?
Muista että paraneminen lähtee itsestä.
ja aivan sama kenelle puhuu. itse puhuisin mieluummin papille kuin terapeutille. mutta todellakin, paraneminen lähtee itsestäsi ja en usko, että asian jatkuva vatvominen terapiassa ketään parantaa. oma asennemuutos ja päätös, että hyvä elämä voi olla vaikka olisi huono menneisyys. jokainen päivä on uusi.
Erimieltä...itse lähdin terapiaan juuri tuollaisella asenteella. Aluksi olin vahvasti mieltä, että terapeutti on täysi urpo(paljon koulua/vähän älyä). Ajan kuluessa kuitenkin aloin paremmin ja paremmin ymmärtää terapiaa.
Minulla on myös vaikeuksia puhumisessa, mutta terapeutti osasi hienosti käsitellä ongelmaani.
Pääasia ei ole pelkkä vatvominen vaan enemmänkin miten vatvoa asiaa.
Terapeutin työtä on monta tapaa tehdä, joten sopivan terapeutin löytämin on vaikeaa...itse luotin suosituksiin.