Sanokaahan oma mielipiteenne asiaan: Meillä meni mieheni kanssa pitkään huonosti, ns. riita päällä koko ajan, eikä puhuttu asioita selviksi. Mies vaan juoksi baareissa, minä yksin kotona. Välillä heräsin aamulla ja miestä ei edes näkynyt reisuuiltaan vielä kotiin, minulle ei koskaan mitään ilmoittanut ettei tule yöksi kotiin ja aina oli joku tekosyy ja minä olin huolesta sekaisin. Tein monta aloitetta että olisi puhuttu, mutta mies vaan lähti silloinkin mielummin kavereiden kanssa ryypiskelemään ja oli tosi välinpitämätön, vaikka se tilanne johtui paljolti juuri hänen välinpitämättömyydestä ja siitä ettei osaa puhua. Jokaisella kulkee raja jossain ja itse olin jo henkisesti niin loppu, ettei hänkään varmaan sitä tajunnut. Istuin kotona yksin kaikki illat. Itkien ja mietin pääni puhki, että mitä pitäisi tehdä kun toinen on täysin välinpitämätön ja että onko se ero ratkaisu tähän tilanteeseen kun toinen ei väitä. Se jatkuva torjuminen ja hylkääminen-- myrkkyä mielelle/sielulle. Sen monennen kerran kun ehdotin, että puhutaan asiat selviksi jne. ja mies vaan sanoi, että hän lähtee nyt kavereiden kanssa viihteelle ja painui ovesta pihalle, niin se oli viimeinen pisara. Sanoin että minun puolesta suhde on ohi jos asiat ei muutu ja turha tulla jälkeenpäin katumapäälle, ei toista voi kohdella näin.
Asuttiin siis yhdessä. Meni pari viikkoa ja ei oikeastaan juuri puhuttu toisillemme, kuin että pitää käydä kaupassa jne. sitten yhtenä aamuna mies nukkui sohvalla ja heräsin. Oli tosi outo tunne ja miten hän oli käyttäytynyt. Oli vaan pakko. Katsoin hänen puhelintaan, viestit. Oliko mitään joltain tuntemattomalta. Kuvittelin sitä pahinta ja halusin varmistaa ettei siitä ole kyse. Vannoin itselleni vain, ettei mies osaa käsitellä/puhua asioista ja ei ole pahanteossa reissuillaan, että ehkä näin sulattelee asioita? Ei ollut sanonut sanaakaan siitä kun sanoin haluavani eroa. Ehkä hänellä ei sitä vastaankaan mitään ollut, kun kohtelikin minua niin ettei välitä enää. Puhelimessa oli viestejä toiselta naiselta, aika intiimejäkin.. Meinasi sydän pysähtyä ja oli oikeasti vaikea hengittää, olin niin järkyttynyt, kun en olisi koskaan uskonut. Sitten vihdoin puhuttiin ja hän sanoi että oli ihastunut toiseen naiseen. Ja että kuinka hyvältä tuntuu kun joku tykkää. Onko se siis niin, että kun mies tekee väärin ja siksi et palvokkaan häntä, niin etsitään joku joka ei häntä tunne vielä, niin tottakai se on helppo tykätä ja ihastua, kun osaa olla myös tosi ihana. Ihan eri asiahan se on sitten asua yhdessä, ei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista parisuhteessa.
Nyt on mennyt puoli vuotta erosta ja mies sano että ikävöi minua kaikin tavoin ja on vietetty yhdessä aikaa ja öitä. Hyvältä se tuntuu, mutta mihin tämä johtaa? Olen kysynyt mieheltä, että mitä hän haluaa minusta? Ei selvää vastausta saa koskaan. Onko tää vaan vanhojen muistelua? Olen harkinnut että voisin antaa vielä mahdollisuuden, mutta taas kun miettii kaikkia asioita, niin en tiedä haluanko enää. Ehkä luulen rakastavani häntä, mutta oikeastaan vaan välitän hänestä tosi paljon. Hän romutti täysin luottamukseni häneen. En tiedä voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta, oliko koskaan?
Mielestäni mies petti minua, hänen mielestään ei, koska "jätin" hänet. Eikö 4 vuoden yhdessäolon jälkeen puhuta asiat kasvokkain ja erota. Eikä niin että kun toinen ei enää tiedä muuta ratkaisua ja haluaa eroa ( siis en halunnut, mutta miehen käytöksen takia siis halusin kun en kestänyt sitä enää, en muuten) niin asia on muka sillä selvä ilman että mies sanoo juuta tai jaata. Ja heti menee toisen syliin kun se toinen on ihastunut. En tiedä valehteliko mies siitä, kun sanoi etteivät he olleet sängyssä, mutta mitähän sekin tarkoittaa, elöi mitä tapahtui ja mitä ei. mistä voin tietää? Silloin hän sanoi ettei sillä ole mitään väliä ENÄÄ. Hän sanoi myös ettei tiedä rakastaako minua ja kaiken sen puhumisen jälkeen olin tyrmistynyt, että olenko tosiaan vaan luullut että hän tuntee samoin kuin minä. Minulle hän oli ensimmäinen tosirakkaus. Tuntui pahalta ettei hän ehkä ollutkaan oskaan tuntenut samoin? Nyt myöhemmin hän puhuu ihan siihen malliin kuin haluaisi taas olla kanssani. Hän myös melkein itki ja sanoi ettei halua kadottaa minua elämästään, ja että kyllä rakastaa minua oikeasti. Kerroin hänelle että olen ehkä lähdössä ulkomaille, nyt kun on mahdollisuus, eikä mikään estä. Hän aneli etten lähtisi..
Mitä mieltä olette kaikesta? Onko meillä tulevaisuutta? Muuttuuko hän ollenkaan? Haluaako hän oikeasti elämän kanssani vai ahtoo vaan olla kanssani eikä osaa päästää irti. Onko kellään koemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten asiat menivät jne.jne. Vastauksia, mielepiteitä kaipailen! Ratkaisua tähän tilanteeseen. Unohdanko hänet? Jos teen niin, niin kadunko myöhemmin etä teinkin väärän päätöksen?
Asuttiin siis yhdessä. Meni pari viikkoa ja ei oikeastaan juuri puhuttu toisillemme, kuin että pitää käydä kaupassa jne. sitten yhtenä aamuna mies nukkui sohvalla ja heräsin. Oli tosi outo tunne ja miten hän oli käyttäytynyt. Oli vaan pakko. Katsoin hänen puhelintaan, viestit. Oliko mitään joltain tuntemattomalta. Kuvittelin sitä pahinta ja halusin varmistaa ettei siitä ole kyse. Vannoin itselleni vain, ettei mies osaa käsitellä/puhua asioista ja ei ole pahanteossa reissuillaan, että ehkä näin sulattelee asioita? Ei ollut sanonut sanaakaan siitä kun sanoin haluavani eroa. Ehkä hänellä ei sitä vastaankaan mitään ollut, kun kohtelikin minua niin ettei välitä enää. Puhelimessa oli viestejä toiselta naiselta, aika intiimejäkin.. Meinasi sydän pysähtyä ja oli oikeasti vaikea hengittää, olin niin järkyttynyt, kun en olisi koskaan uskonut. Sitten vihdoin puhuttiin ja hän sanoi että oli ihastunut toiseen naiseen. Ja että kuinka hyvältä tuntuu kun joku tykkää. Onko se siis niin, että kun mies tekee väärin ja siksi et palvokkaan häntä, niin etsitään joku joka ei häntä tunne vielä, niin tottakai se on helppo tykätä ja ihastua, kun osaa olla myös tosi ihana. Ihan eri asiahan se on sitten asua yhdessä, ei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista parisuhteessa.
Nyt on mennyt puoli vuotta erosta ja mies sano että ikävöi minua kaikin tavoin ja on vietetty yhdessä aikaa ja öitä. Hyvältä se tuntuu, mutta mihin tämä johtaa? Olen kysynyt mieheltä, että mitä hän haluaa minusta? Ei selvää vastausta saa koskaan. Onko tää vaan vanhojen muistelua? Olen harkinnut että voisin antaa vielä mahdollisuuden, mutta taas kun miettii kaikkia asioita, niin en tiedä haluanko enää. Ehkä luulen rakastavani häntä, mutta oikeastaan vaan välitän hänestä tosi paljon. Hän romutti täysin luottamukseni häneen. En tiedä voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta, oliko koskaan?
Mielestäni mies petti minua, hänen mielestään ei, koska "jätin" hänet. Eikö 4 vuoden yhdessäolon jälkeen puhuta asiat kasvokkain ja erota. Eikä niin että kun toinen ei enää tiedä muuta ratkaisua ja haluaa eroa ( siis en halunnut, mutta miehen käytöksen takia siis halusin kun en kestänyt sitä enää, en muuten) niin asia on muka sillä selvä ilman että mies sanoo juuta tai jaata. Ja heti menee toisen syliin kun se toinen on ihastunut. En tiedä valehteliko mies siitä, kun sanoi etteivät he olleet sängyssä, mutta mitähän sekin tarkoittaa, elöi mitä tapahtui ja mitä ei. mistä voin tietää? Silloin hän sanoi ettei sillä ole mitään väliä ENÄÄ. Hän sanoi myös ettei tiedä rakastaako minua ja kaiken sen puhumisen jälkeen olin tyrmistynyt, että olenko tosiaan vaan luullut että hän tuntee samoin kuin minä. Minulle hän oli ensimmäinen tosirakkaus. Tuntui pahalta ettei hän ehkä ollutkaan oskaan tuntenut samoin? Nyt myöhemmin hän puhuu ihan siihen malliin kuin haluaisi taas olla kanssani. Hän myös melkein itki ja sanoi ettei halua kadottaa minua elämästään, ja että kyllä rakastaa minua oikeasti. Kerroin hänelle että olen ehkä lähdössä ulkomaille, nyt kun on mahdollisuus, eikä mikään estä. Hän aneli etten lähtisi..
Mitä mieltä olette kaikesta? Onko meillä tulevaisuutta? Muuttuuko hän ollenkaan? Haluaako hän oikeasti elämän kanssani vai ahtoo vaan olla kanssani eikä osaa päästää irti. Onko kellään koemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten asiat menivät jne.jne. Vastauksia, mielepiteitä kaipailen! Ratkaisua tähän tilanteeseen. Unohdanko hänet? Jos teen niin, niin kadunko myöhemmin etä teinkin väärän päätöksen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hän vaikuttaa epätasaiselta luonteelta. Älä anna hänen manipuloida itseäsi. Jatka elämääsi ja toteuta haaveesi ulkomaille muutosta. Kun saat uusia kokemuksia ja aika kuluu, tuskin kadut päätöstäsi.
Minusta kanssa mies manipuloi sua.. Jos olisi nöyränä tulossa mutta kun joutuu selittelemään tekemisiää
sanoo heti et ei rakastakaan ap.. kirjoittajaa..
kyllä ampuisin avaruuteen tollasen vedättäjän..
..tuo "en halua kadottaa sinua elämästäni". Miehelläni oli sivusuhde vuosia.En tajunnut sitä mistään. Jäi vahingossa kiinni. Nyt kaipaa, katuu, ikävöi, on oppinut jne. Kun kysyn, mitä hän väleiltämme toivoo, vastauksena on "en tiedä". Tuntuu aikalailla pompottelulta. Ja olen samaa mieltä, parisuhteessa mieltä vaivaavat asiat on puhuttava. Ja ensin erotaan kunnolla, sitten vasta etsitään muita. Reilua ja toista kunnioittavaa. Neuvoa en osaa, sori. Mutta näitä tapauksia siis riittää, et ole ainoa...
niin liian monta kertaa olemme valmiita antamaan anteeksi ja muistamaan mieluummin suhteen hyviä puolia, kun ajattelemaan huonoja.Tosiasia on, että miehesi on kohdellut sinua huonosti ja aiheuttanut todella pahaa mieltä.Mutta kuitenkin ajattelisin, että mikä syy hänellä on käyttäytyä kertomallasi tavalla?Ehkä hänenkään ei ole hyvä olla?Onko hänen elämänsä taipaleella pettymyksiä, valheita, jotakin lapsena koettua turvattomuutta tms.Voiko normaalissa tilanteessa oleva ihminen häipyä aina puhumatta mitään, koska kuitenkin tiedostaa, että se johtaa välirikkoon.Baaritiskillä harvoin asiat selviävät.Tosin olihan hänellä ihminen jonka kanssa hän halusi mennä, mutta miksi nyt olisi valmis palaamaan lähtöruutuun.Olisiko asia niin, että mieltä painavia asioita onkin syvällä sisimmässä, mutta miehesi on kykenemätön käsittelemään niitä.Ei ole olemassa täysin hyvää, eikä täysin pahaa ihmistä.Jokaisessa meissä on hyvät ja huonot puolet.Loppujen lopuksi päätös on sinun itsesi, mutta huonoa kohteluakaan ei jaksa pidemmän päälle.Koeta ottaa elämä enemmän järjellä kuin tunteella, ja siinä tilanteessa voisi yrittää elämää miehen ehdoilla: ts. sitä saa mitä tilaa.
Voimia sinulle.Pidä huoli että et sairastu itse ja jos sille tuntuu että et jaksa, niin yritä hakea vaikka apua.Nukahtamislääkettäkin voi kokeilla jos uni ei tule iltasella.Minullakin asiat tosi solmussa.Välitän myös miehestä joka lähti nuoren naisen perään, mutta ei ole pystynyt sanomaan minulle suoraan, ettei halua olla kanssani.Sanoo vain että toinen nainen on kaveri...Kai se aika on paras auttaja, ja jos jaksais aina luottaa siihen, että meidän kunkin elämän käsikirjoitus on laadittu jossakin ylhäällä pilvissä.Enkeleitä sinulle.
naisilta pääsääntöiseti on neuvona vaan se jättäminen...
Suosittelen, toteuta tavoiteesi ulkomaille muutosta.
On itsekästä pyytä toiselta isoja uhrauksia esim. muuttaa suunnitelmia ulkomaille muutosta. Etenkin, jos vastineeksi ei voi tarjota kuin epävarmaa suhdetta. Mitäs sitten, kun arki astuu kuvaan ja jos sama kuvio toistuukin vuoden parin päästä.
Voi tulla aika katkera mieli, jos on tullut luovutuksi omista tavoitteistaan tyhjän takia.
Jos oikeasti välittää toisesta niin silloin pitää pystyä toista kannustamaan ja tukemaan toisen tärkeissä tavoiteissa. Vaikka se olisi omia haluja ja toiveita vastaan. Toisen rajoittaminen omaksi edukseen ei koskaan johda hyvään tai mihinkään kestävään.
Suhde kestää välimatkankin, jos niin on tarkoitettu. Sitten näet löytyykö molemmilta uskoa suhteeseen ja onko kumppanilla / itsellä selkärankaa.
Voi sentään. Huokaisin ensin syvään. En lukenut aikaisempia kommentteja, vain sinun tekstisi, joten en tiedä mitä "neuvoja" olet saanut . Tuo kuulostaa niin tutulta. Itse sain avokkini kiinni petoksesta pari viikkoa sitten. Tosin olemme jo 30v. taivaltaneet yhteistä matkaa. Enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. Järki käskee muuttamaan omaan asuntoon, sydän rakastaa tätä kumppania jonka kanssa luulin kiikkastuolissa vanhuuden päiviä viettäväni.En osaa antaa selviä ohjeita, mutta jos itse olisin nuorempi, lähtisin ulkomaille, jos sellainen tilaisuus olisi. Vaikeaa on enää luottamusta takaisin saada jos se menee. Minäkin luin viestejä kännykästä ja sähköpostista sieltähän kaikki loppujen lopuksi selvisikin. Täysi tunnustus uskottomuudesta, mutta se oli osoitettu vieraalle naiselle ei minulle, jolle se olisi pitänyt kertoa. Se loukkaa näin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen vielä paljon enemmän.(Ainakin luulen niin). Toivon että saat asiasi järjestykseen ja tehtyä päätöksen, toisen on tässä asiassa paha neuvoa. Kyllä sen itse tuntee mikä on parasta.Halusin vain että tiedät, että et ole yksin meitä on satoja muita samassa jamassa ja yhtä kipeää se tekee kaikille.
Voimia ja jaksamista sinulle ja jos päätät ulkomaille lähteä potkaisen oikeen kunnon hevosenpotkun pyllyllesi.
Nainen jätä tilaisuutta käyttämättä jos pääset kokemaan elämää.Sinut on petetty ja nöyryytetty.Haluatko saman kokea uudestaan.????Ei muutA kuin ELÄMÄÄN.!Kun tulet takaisin "jos lähdet"näet asiat toiselta kantilta ja olet vahvempi ihmisenä.Et tarvitse tuollaista paskaa rinnalles.Noita riittää.Löydät arvoises ihmisen joka arvostaa sinua naisena ja vaimona!.Meitä miehiä on myös kunnollisia.Ja paljon.!!!!!!!
ihminen ei muutu! vaikka nyt puhuu mitä tahansa. Hetken voi olla mukava,mutta kyllä ne ihmisen paheet taas pintaan nousee.
ihan omaa elämää!
Muutin nuorempana myös ulkomaille enkä ole koskaan katunut! Maailma antaa ja näyttää sinulle niin paljon, että kun joku päivä tulet takaisin koto Suomeen tuollaiset pojat vain huvittavat sinua. Tulet tapaamaan uusia ihmisiä, uusia kulttuureita ja oppimaan paljon ihmisistä ja siitä miten naiset ja miehet toisiaan muualla kohtelevat. Itse lähdin vuodeksi ja sillä reissulla olin 8 vuotta :)
Lähtöäni ennen ehdin kokea aika samantyyppisen suhteen kuin sinullakin on ollut enkä ole koskaan katunut lähtöäni.
Vaikutat mukavalta ja fiksulta nuorelta naiselta ja varmasti pärjäät ihan missä päin maailmaa tahansa!
Tsemppiä!
Olen siinä tilanteessa itse, että kaikki kirjoittamasi on samaa tapahtumaa kuin mulla ollut jo jonkin aikaa. Nyt olen siinä tilanteessa, että olen löytänyt jo joitakin vihjeitä ihastuksesta muualla. Kännykkää en ole lähtenyt sörkkimään kun luulen, että sieltä löytyy melko varmasti nuo viestit ko. naiselta.
Tämä on aikalailla yhtä helvettiä ! Järki sanoo, että jätä nyt jo se äläkä koskaan enää katson hänen suuntaan.
Ikävä on häntä kova, hän on kuitenkin ollut ihana mies pitkään, mutta nämä oireet ovat olleet suhteessamme jo sen verran pitkään, että mulla on mennyt hermo.
Tästä ei tule mitään. Ihminenhän on manipuloiva ja epävakaa. Siksi suosittelen sinullekin, että älä tee toista virhettä ja ota sitä takaisin.
Itse koitan saada tunteeni ja kaipuuni sivuun, että saisin hänet lopullsesti jätettyä.
Voimia sinulle ja pidä pää kylmänä,täällä ollaan samassa veneessä ja reilun 8 vuoden seurustelun jälkeen ero tulossa.väkivaltaa manipulointia,ihmisenä väheksyntää,kaverit karkoitettu vierestä ja sinisilmäisenä vielä katsellut touhua,yksin kotona odotellen,nyt pahvilaatikot odottamassa uutta kotia !
Itse olen myös hankalassa tilanteessa,paljon olen anteeksi antanut ja ero nyt käsillä seurustelua reilut 8 vuotta ja mitta täysi,toivottavasti.Pelkään antavani anteeksi niin kuin olen aiemmin tehnyt.Ihmistä ei voi muuttaa sen olen huomannut,syyllisyys voi kaivaa exääsi mutta tapojaan ei muuta,älä pilaa elämääsi,sillä niin olen itse tehnyt neuvoista huolimatta.Pidä pää kylmänä uusia tuttavuuksia tulee!Katse tulevaisuuteen !
Mies tietää aivan tarkkaan miten lirkutella korvaasi asioita joita sina haluat kuulla; takaahan se paasyn housuihisi!
Kertomasi mukaan on tehonnut vuosikausia ja sinä helposti höynäytettävänä aina menet lankaan.
Mies haluaa pitää "avohaaremia", halukkaista naisista ei koskaan ole pulaa. Siinähän sinä menet, joukon jatkona.
Olet huomannut tuon jo liian kauan, on vain ajan kysymys milloin saat todella tarpeeksesi ja jätät miehen omaan rauhaansa haaremineen.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tuossa tilanteessa on parempi erota. Omakin tuleva ex-mieheni oli joskus aikoinaan ihana ja rakastava mies, jota pidin elämänkumppaninani. Sitten, viisi vuotta sitten, hän muuttui juuri samanlaiseksi kuin omaakin miestäsi kuvasit. Ja syykin selvisi kun sitä epätoivoisena tivasin -toinen nainen. No, silloin hän lähti, mutta palasi kohta häntä koipien välissä takaisin. Annoin anteeksi, saimme ihanan lapsen - 'onnea' kesti pari vuotta - jälleen toinen nainen. Taas annoin katumisen jälkeen anteeksi, vaikka tunsin, ettei tämä ihminen ainakaan voi käyttäytymistään muuttaa. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen hän löysi toisen viime syksynä. Tunnen että olen ollut täysi hölmö, joka on heittänyt elämänsä hukkaan yhdentekevän ihmisen takia. Älä tee samoin - jätä mies, joka sinua pettää eikä tiedä rakastaako sinua. Se tuntuu pahalta, kuin hypyltä tuntemattomaan. Mutta usko pois, elämä kantaa ja löydät itsestäsi uskomatonta voimaa elää. Onnea ei voi saada toisesta ihmisestä, sen löytää vain itsestään ja tekemällä valintoja, jotka omassa sydämessä tuntuvat oikeilta.
Aloin tätä viestiä lukiessani miettimään, että olenko itse kirjoittanut tämän tänne... Tosin tarina on hieman erilainen, mutta meillä oli myös hyvin etäinen käytös, ei käyty enää edes saunassa yhdessä. mies istui yömyöhät koneella (koska naine asui muualla) tajusin kyllä jo alle viikossa, että nyt on jotain meneillään, kun kännykästä tuli yhtäkkiä pyhä ja päivisin oli pitkään poissa ja puhui kokoajan toista puhelua.. eli huristeli autolla ympäriinsä puhumassa puhelimeen. Kysyin suoraan, että onko joku toinen niin kielsi kaiken ja jäi yöllä mesettelystä kiinni ja väitti sattumanvaraiseksi tutuksi. Tässävaiheessa tiesin kyllä miten asia on, vaikkei millään kertonut mutta se hetki, kun luki puhelimesta sen viestin, joka alkoi moikka rakas.., sai sydämmen silti pysähtymään ja polvet pettämään alta... kävelin vaan ympäriinsä enkä todellakaan pystynyt pysähtymään tai ajattelemaan yhtään mitään... mies ei myöskään ollut muutakuin käynnyt kahvilla tämän naisen kanssa ja soitellut, tekstaillut ja mesettänyt.. ainakin niin edelleen väittää.. kertoi myös että oli halannut ja suudellut poskelle... jota edelleen uskon, sillä myöhemmin tämä akka pimahti ja alkoi ensin uhkailla itsemurhalla ja sitten uhkasi pilata mieheni elämän. laittoi myös minulle sähköpostia ja kysyin ennen mailin avausta vielä kerran mieheltäni, että kertoo kaiken, mitä on tapahtunut...siinävaiheessa tuskin olisi enää ollut varaa valehdella. nyt asiasta on pikkuhiljaa alettu päästä ohi. minä pistin ehdot, että joko hän tai minä, että jos edes jouluviestin hänelle laitat, niin minä lähden... ja minut valitsi ja nyt voin rehellisesti sanoa, että menee hyvin... tuntuu kuin olisimme vastarakastuneita ja mies sanoikin, että on tavallaan rakastunut minuun uudestaan päättäväisyyteni ym ansiosta. Ja voin kyllä kertoa, että edelleen huomaisin hänestä, jos tämä suhde alkaisi uudelleen...