Koetko olevasi yksinäinen vaikka ympärilläsi olevat ihmiset puhuvat suuna päänä?
Minunhan pitäisi olla onnellinen, onhan minulla vakituinen työpaikka, taattu toimeentulo, hyvät karaokekaverit ja kissa. Miksi olen yksinäinen?
Minähän olen parkettien partaveitsi tai loppuiltojen viettelijätär, miksi aamulla vieraista kämpistä poistuessani olen niin yksinäinen?
Niin, oletko yksinäinen, rakas ystäväni ja miksi?
Minunhan pitäisi olla onnellinen, onhan minulla vakituinen työpaikka, taattu toimeentulo, hyvät karaokekaverit ja kissa. Miksi olen yksinäinen?
Minähän olen parkettien partaveitsi tai loppuiltojen viettelijätär, miksi aamulla vieraista kämpistä poistuessani olen niin yksinäinen?
Niin, oletko yksinäinen, rakas ystäväni ja miksi?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siksi koska kukaan ei ole uhrannut omaa elämäänsä mun takia. Riittääkö vastaukseks?
Mitä tekemistä uhrautumisella ja rakkaudella on tekemistä keskenään? Läheisriippuvuus ja uhrautuminen jo sentään ovat samaa sukua.
m-t:ltä vai oliko se t-m? Sehän siitä kerran paasas.
Kaverit ovat huvenneet säälittäviin lukumääriin kieltämättä. Toisaalta nuo lapset ovat sitten hyvinkin vastapainona sille.
Tämä viikko oli ypö kun olivat mummolassa toisella puolella suomea :-P
Ja en ole poistunut ties kuinka moneen aikaan vieraista kämpistäkään, sen nyt luulisi lähinnä alleviivaavan tätä sosiaalista köyhyyttä.
yksinäinen. Miksi? Koska olen valinnut niin. Miksi? Koska toisin ei voi...
vaan miksi toisin ei voi?
mielikuvituksessa eläisin.
Pidättäydyn yleisesti ymmärrettävällä tasolla, silloin minulla on jotain annettavaa, jotain josta suuremmat kokonaisuudet voivat viisastua, ei vain ainut yliymmärtäväinen yliviisaastunut luulevainen itseitsensä viisastuttanut, jumalhahmoksi itsensä saattanut.
............
Hieman mietittyäni huomasin, että olen tuntenut itseni yksinäiseksi vuosituhannen vaihteessa. Lähtiessäni toteuttamaan suurta haavettani ja muuttaessani ulkomaille. Ei niitä hyviä kavereita ulkomaalainen 30:n niin vain saanutkaan. Mutta pikkuhiljaa kärsivällisyys ja sosiaalisuus palkittiin.
Tuttu tunne toisinaan, yleensä pidän itseni kiireisenä.
Liian usein muuttanut ja liian kauas; osin tietysti tietoisesti haluten kauas. Onneksi on sisarukset (olen sitä mieltä, että parasta mitä vanhemmat voi antaa lapsilleen, on sisarus/sisarukset).
Nyt olen työssä, jossa minulla ei varsinaisesti ole työkavereita, ja huomasin, että työkaverit itseasiassa on aika tärkeitä ihmiselle.
P.S. Lässytyksensietokyky alhainen. Meinasin olla vastaamatta. (Alkuviestin viimeinen lause menee yli hilseen tyylinä.)
itseni yksinäiseksi. Joskus olen yksinäisempi ollessani porukassa kuin yksin, joskus toisin päin. Kaikilla on varmasti joskus yksinäisyyden tunteita, varsinkin jos ei löydy samanhenkistä seuraa.
Yksinäisyys tulee joskus oikein kunnon ryöppynä. Se ei johdu siitä, että olisin yksin. Mulla on paljonkin ihmisiä ympärilläni, vaan se yksinäisyys johtuu siitä, että koen olevani täysin yksin ajatusteni kanssa, tunteesta etten saa jaettua ajatuksiani kenenkään kanssa.
Yksinäisyysden tunne on juuri sitä, että olet yksin vaikka sinua ympäröisi tuhatpäinen hälisevä joukko.
Miten muuten itse koet yksinäisyytesi? HYväksytkö sen, protestoitko vai kenties pelkäät sitä tunnetta?
Kyllä mä hyväksyn täysin sen, että yksinäisyys on yksi tunne, jota väistämättä kokee elämässään. Pelkään sitä kuitenkin jollain tasolla, enkä viihdy lainkaan yksinäisyydessä.
Kestän kyllä olla yksin, mutta yksinolohan ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys.
Yksin voit toki olla silti et koe olevasi yksinäinen.
Voi sitä ihmistä, joka on joko seurassa tai yksiksensä ja kokee olevansa yksinäinen, hyljätty, vailla yhteyttä, vailla rakkautta. Tämä olomuoto ihmisellä on sama kuin helvetti, minut on tuomittu olotilaan, jossa minä joudun olemaan yksin, ilman ainutakaan ystävää, ilman lohduttajaa. Siinä on helvetti kun joudun olemaan yksin.
ihan yksin ja ilman ystävää :)
Kaikkeen yksinäisyyteesi en vain voi auttaa...
sitä se punkku teettää, unohtaa ystävänsäkin:)
Ihanaa, että olet olemassa!
elä sie minnuu unoha :(
Mutta nyt laitetaan punkun piikkiin ;)
Pitempiaikainen yksinäisyyden tunne voi olla todella raastava. Elämä tuntuu tosi raskaalta, jos kokee olevansa yksin kaiken kanssa. Siitä olotilasta pitäisi vain jotenkin löytää tiensä ulos, usein se tapahtuu kun huomaakin että joku aidosti sittenkin välittää.
Mutta kuten Firerose jo totesi, ethän sinä ole yksin :)
Ota etäisyyttä alkoholiin, pyri nauttimaan sitä vain kohtuudella. Liiallinen alkoholimäärä yksinäisyyteen tekee olon entistä yksinäisemmäksi. Jos rasitteenasi on koko elämäsi aikaiset yksinäisyyteen johtaneet tapahtumat, toiveitten ja unelmien romuttuminen, on aivan varmaa, että alkoholin nauttiminen pahentaa tilannetta entisestään.
Mitäkö sitten tilalle? Jos sinulla ei ole ystäviä, etsi niitä vaikka netin välityksellä. Tarkkavainen kirjoittaja voi sieltä löytää sielunveljen tai -sisaren, joiden kemiat kohtaavat, heistä voi tulla jopa sydänystäviä, jotka eivät leiki kissa ja hiiri leikkiä keskenään. On hyvä omistaa ystävä, jolle voi purkaa tuntojaan.
Pyri näkemään iloa elämän pienistä asioista. Pysähdy kuuntelemaan hiljaisuutta, jotain pientä käsittämättömän upeaa luonnontaideteosta, anna aikaa itsellesi.
Mieti mistä harrastuksesta tykkäät, ala harrastamaan sitä entistä enemmän, saat nautintoa ja tyydytystä uhraamastasi ajasta oman hyvinvointisi eteen.
Siinä alkupaloja yksinäisyyden poistoon.
Niin onhan mulla tuliruusuni, terävä huomio;)
koin suhteen loppu maininkeissa olevani yksin sairastuin masennukseen emäntä pahoin piteli henkisesti ero tuli 06 lapset joita on kolme poikaa jäivät hänelle luulin että kyllä tästä jotenkin selvitään olin väärässä hän kuoli 08 siitäkö vasta kierre alkoi hänen sukulaisensa olivat mun huoltajuutta vastan sillä seuraamuksella ettäjn 12 13v pojat enivät hänen tätilleen ja aina kun menen syntymäpäiville olen siellä kuin ilmaa ketää ei juttele edes tulee niin ahdistunut olo etten viivy siellä kauvaa poikia näen satunnaisesti ehkä kerran kuussa noin 20min liitossa ollessani tein kaikki kotityöt eikä kiitoksen sanaa löytynyt siitä kämpästä t antero
Mistäs moisen aloituksen kaivelitkaan esille? Onkohan minun tekemäni? En tosin muista. Keksitkö koko juttusi vaiko oikeesti tuon olet elänyt? Jos tosissasi olit, niin osanotooni. Kyllä sinä selviät. Selvisinhän minäkin:)
Taito se on sekin. Osata olla yksin ihmisten keskellä. En koe yksinäinäsyyttä missään olosuhteissa, onhan minulla itseni, oli ihmisiä ympärillä tai ei.
olevani yksinäinen, vaikka ympärillä jotain ihmisiä olisikin. Mutta jos ei ole sellaista ihmistä jonka kanssa on ihan täysin samalla aaltopituudella, niin silloin tuntuu yksinäiseltä. Monien kanssa kyllä tulee tunne ettei yhtään ymmärretä toisiamme ja ahdistaa ajatuskin, miten voi olla niin kaukana toisesta vaikka toinen on siinä vieressä.
Onneksi on muutama ihminen, joiden kanssa on tai on ollut hyvä olla, niin tietää et semmosiakin on vaikkakin harvassa.
mutta joskus mä koin olevani todella yksin. Kukaan ei ymmärtänyt mua, ainakin niin musta tuntui ja vaikka kuinka moni sanoi, että olen heille hyvä ystävä niin en voinut millään sanoa samaa takaisin.. Musta tuntui, etten saanut mitään itselleni niistä ihmisistä joiden kanssa joskus olin ja vietin aikaa.. Lieneekö syynä ollut jonkinmoinen muuri jonka taakse kätkeydyin tai jotain muuta semmosta.
Mutta nyt on asiat niin toisin, ollut jo pitkään. Onneksi onkin :)