-
v a l e h t e l u,
coping-keino, jolla pyritään pettämään muita tai säästämään itseä häpeältä yms. Valehtelu on tietoista, eikä sitä pidä sekoittaa supressioon, kieltämiseen, negaatioon tai torjuntaan. Valehtelu kuuluu osana normaaliin lapsuudenkehitykseen: Sen kautta lapsi itsenäistyy ja saa etäisyyttä vanhempiinsa, kun kaikesta ei tarvitse tehdä tiliä. Osa kroonisista valehtelijoista on lapsekkaita huomionkipeitä; pieni osa on kaksoiselämän viettäjiä (esim. monta perhettä). Välillä valehtelu voi olla kieltämisen sävyttämää toiveajattelua tai päiväunelmointia. Psykopatologiassa valehtelun piiriin kuuluu mm. Münchhausenin oireyhtymä.
.
v a l e h t e l u,
coping-keino, jolla pyritään pettämään muita tai säästämään itseä häpeältä yms. Valehtelu on tietoista, eikä sitä pidä sekoittaa supressioon, kieltämiseen, negaatioon tai torjuntaan. Valehtelu kuuluu osana normaaliin lapsuudenkehitykseen: Sen kautta lapsi itsenäistyy ja saa etäisyyttä vanhempiinsa, kun kaikesta ei tarvitse tehdä tiliä. Osa kroonisista valehtelijoista on lapsekkaita huomionkipeitä; pieni osa on kaksoiselämän viettäjiä (esim. monta perhettä). Välillä valehtelu voi olla kieltämisen sävyttämää toiveajattelua tai päiväunelmointia. Psykopatologiassa valehtelun piiriin kuuluu mm. Münchhausenin oireyhtymä.
.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Nukutko koskaan kun olet aina täällä. Aamulla yöllä illalla ja päivällä. Oletko kenties nettiriippuvainen. Apua siihen on saatavissa.
-
En mielelläni vastaa "noin" tuntemattomille.
Mieti peli/nettiriippuvuuttasi vakavasti.
-
esim. sellaista, että joku tekee väitöskirjaa ja käy välillä rentoutumassa täällä tai hesari-netissä? Toisena työnäni teen kirjoja.
Viittaatko ao. testiin, joka oli palstalla. Aika hyvä oli.
Olet alvariinsa täällä netissä ja etenkin tällä palstalla. Älä viitsi höpsiä, ei sinua kuitenkaan kukaan usko.
-
ainakaan vielä (ehkä en koskaan).
Kuvailit itseäsi. Miksi?
-
Je ne compair pas.
Silloin se on ranskaksi "Je ne comprends pas".
Oli pakko huomauttaa, sori.
-
käyttö jäänyt vähiin. Korjaukset tervetulleita, ja muutenkin vieraat kielet voisivat olla hauskoja, kuten The-Puulla italia!
Aamulla tuli radiosta Kirsi Virtasen ohjelma, joka kertoi, miten miesten tyyli toimia liikenteessä on (tilastollisesti) vaarallinen. Muistaakseni 85 % kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista oli miesten aiheuttamia. Minulla on sukulaisia, joita tapaan melko harvoin ja jotka ovat ammattikuljettajia ja miehiä (tietenkin). He kertovat, miten ilkeitä poliisit ovat, kun punnitsevat rekkoja ja tarkastavat ajopiirtureita ja miten piirtureita "huijataan" ja vääristellään, jotta ne näyttäisivät "oikein". Minua inhottaa heidän puheensa ja toimintansa. Lakihan on jonkinlainen minimi, jonka tarkoitus on antaa turvallisuutta ja selkeät toimintasäännöt esimerkiksi liikenteeseen. He tavallaan valehtelevat itselleen, tekevät väärin (tietoisesti), mutta valittavat, miten ilkeitä poliisit ovat (noudattaessaan lakia).
-
Samaa mieltä. Kontrollin tulisi olla vielä "ilkeämpää".
Muinoin poliisi sanoi yhdelle rehelliselle ylinopeutta ajaneelle: "Saatte ilmoittaa tulonne vielä kerran." Ilmeni, että poliisin sakotus-skaala ei riittänyt tälle huipputuloiselle.
Niin, miten on, auttaako kontrolli? Voi olla, että keksitään vain lisää kiertoteitä. Venäjällä ja USA:ssa on "linnassa" väkeä kai kymmenkertaisesti enemmän kuin Suomessa asukasmäärään suhteutettuna. Joskus kuuntelin radiosta Markku Yli-Mäyryn (muistaakseni) puhetta. Hän on pitkän linjan vankilateologi ja psykoterapeutti. Siitä sai toisen käsityksen. Vankilaan joutuneet ovat usein entisiä kaltoinkohdeltuja lapsia eivätkä he rangaistuksilla tahdo parantua, vaan muulla hoidolla.
On tietysti eri asia olla vähän lakia rikkova kuin paljon rikkova. Olen nähnyt läheltä, miten nuoresta tulee huumeiden vanki, miten loistava tulevaisuus on jäänyt taakse, miten mielessä on vain yksi ajatus ja päämäärä, lisää huumetta. Naapurina näin tuon lapsen kasvun ja kehityksen, mutta en tajunnut hänen yksinäisyyttään ja suurta sisäistä tuskaansa, en tajunnut, että olisin ehkä voinut tehdä jotain hänen hyväkseen, olisin voinut rakastaa enemmän ja avoimemmin, sanoa, että tule meille, kun kotona ei ollut ketään.
-
Kontrolli toimii, jos niin halutaan ja jos siihen satsataan. Päätökset ovat usein poliittisia; ei haluta puuttua.
Jos saisin isot sakot, voisin pelästyä. Mutta olen turtunut ihminen, tunteeni eivät ole käytössäni, vaan syväjäädytettyinä, kuten terapeuttini sanoi. Kun turtunut ihminen saa isot sakot, ei sekään häntä enää hetkauta, mikään ei enää hetkauta. Rahallakaan ei ole merkitystä, tai rahan menettämisellä. Olen ajatellut, miten reagoisin, jos mieheni tai joku lapsistamme sairastuisi tai kuolisi äkillisesti, mahtaisinko reagoida siihenkään kuin järjelläni. Tiedätkö, miten tunteet palautetaan ja miten kauan se kestää?
-
Asia on kuitenkin aina yksilöllinen. Ja vaikka voi tuntua väärältäkin, kaikenlaisella "jäätymisellä" on myös sopeuttava vaikutus. "Sulattaminen" voi kuohuttaa ihmistä niin, että hänestä ainakin jonkin aikaa voi tuntua vielä pahemmalta.
Niin, jäätyminen on mielen suojautumiskeino, kun ei muutakaan keinoa ole. Se suojelee joltain vielä pahemmalta, sen olen ymmärtänyt. Naurattaa vain jokin tarpeeksi suuri mielettömyys, mutta ei tavallinen hauskuus. Jotkut "kertakäyttönimimerkit" ovat hauskuttaneet itseään tällä palstalla, ovat itse niin kirjoittaneet. Minua eivät nuo jutut naurata, en ymmärrä niitä.
Joskus on tullut jokin "oikea tunne", ja se on tullut kuin jysähdys, kuin suunnaton hyökyaalto, jolle ei voi mitään, joka "vie mennessään" eikä päästä irti. Terapeuttini sanoi, että on ikään kuin tunteen paine tai kertymä, joka ryöppyää ulos. Ei ole kohtuutta noiden äärimuotojen välillä. Olet oikeassa, "sulattaminen" ei ole mikään leikin asia. Kiitoksia! (Mahtaakohan tämä liittyä psykologiaan?)
Kiitokset teille tästä ketjusta. Myötätuntoni heräsi. On kai tuntokin tunne.
Nettiriippuvuus on sairaus siinä missä peliriippuvuuskin. Jos et ymmärrä hakeutua kiireesti hoitoon niin pahalta näyttää. Olet sairaan nettiriippuvainen henkilö, tunnusta se jo.
Kirjoittelet monilla eri nimimerkeillä, vastailet itsellesi. Onko sekään oikein rehellistä. Tulee mieleen valehtelun maku.
-
nauramaan.
Olisivat näppisi edes hetken pois näppäimistöltä. Tunnusta jo nettiriippuvuutesi. Ole kuin mies.
Psykopatologia istuu koneellaan aamusta iltaa ja yöhön ja on sitten muka niin asiantuntijaa kaikissa asioissa että... Kannattaisi tosiaankin miettiä vähän omaakin psyykettään, paitsi jos on niin välinpitämätön elämälle että ei välitä niin siitä sitten vaan. Mitäs kenenkään mielenterveys minulle kuuluu. Voi olla että on parempikin kaikelle kansalle että pysyttelee vaan näytön äärellä.
-
Psykopatologia istuu koneellaan aamusta iltaa ja yöhön ja on sitten muka niin asiantuntijaa kaikissa asioissa että... Kannattaisi tosiaankin miettiä vähän omaakin psyykettään, paitsi jos on niin välinpitämätön elämälle että ei välitä niin siitä sitten vaan. Mitäs kenenkään mielenterveys minulle kuuluu. Voi olla että on parempikin kaikelle kansalle että pysyttelee vaan näytön äärellä."
"Olet oikeassa. Tuo asia ei kuulu sinulle olleenkaan, eikä sinun kuuluisi edes kommentoida asiaa täällä.
Kirjoituksissa. Ottaa vielä valehtelun aiheeksi, ja heti perään kun joku kysyy faktaa niin, jo alkaa mielikuvitus lentämään ja puolustus mekanismit ovat täysillä. Ja seraava heitto on että ketju poistuu huks fluks.
"coping-keino, jolla pyritään pettämään muita tai säästämään itseä häpeältä yms."
Säästämään *muita* mielipahalta tai häpeältä!
tulisi suhtautua?
Eli mikä olisi psykologisesti oikea suhtautumistapa?
Olla huomaamatta vai ankara rangaistus valehtelusta?
-
Opettaja kysyy luokkalaisilta, että miten eilen koti-iltaa vietitte, Ville?
Ville miettii ankarasti: Oli aikalailla ryypätty, ja äitikin oli stripannut olohuoneen pöydällä.
Sanoo opettajalle: Ensin syötiin kaikki yhdessä ja keskusteltiin päivän tapahtumista. Sitten isä auttoi meitä läksyjen teossa. Kahdeksan jälkeen menimme sänkyyn, ja äiti luki meille muutaman sadun.
___________
Tässä Ville valehteli. Hyi Ville. Totuus ei pala tulessakaan.
vastata kysymykseen?
...
pätevä vastaus tuo oli.
Mistä johtuu ns, patologinen valehtelu?
Liittyykö se siihen, että lapsena on esimerkiksi hyötynyt valehtelusta, tai päinvastoin?
Vai onko niin, että asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään?
Kai se riippuu millaisia valheita tarjoillaan, kun minun lapseni olivat pieniä yritin pitää puheita totuuden tärkeydestä elämässä ja ne sai pyytää anteeksi kun olivat valehdelleet. Yksi yritti keksiä juttuja kun oli joutunut väärään porukkaan etten saisi selville, toinen yritti olla se kunnollinen aina ja kolmas vertaili aina muihin joilla oli tavaroita mitä hän halusi niin että kyllä muksut aina yrittää sehän kuuluu siihen oman identiteetin kasvuun. Vielä tänään tiedän koska saan valkoisen valheen omilta lapsiltani ja olen nielevinäni sen siis olen olevani juuri niin tyhmä kun ne luulevat minun olevan. Kun heidän lapsensa kasvavat niin he ovat saman ongelman edessä. Realistinen vanhempi näkee koska omat lapset valehtelevat, mutta on niitäkin jotka eivät sitä näe. Nämä vanhemmat sanovat että heidän lapsensa eivät valehtele.
Tuttavani käyttää valehtelua tehostamaan projektiivista identifikaatiota. Toki valehtelee myös tavoin, mitä kuvailit, mutta tuo välillä rankkakin valehtelu p-i:n yhteydessä luo herkästi psykoottisen ilmapiirin ja toisinaan päitäkin putoilee.