Ministeri Väyrynen näyttää kadoneen julkisuudesta täysin. Ympäristökysymyksiin paneutuneelta talousministeriltä odottaisi kantaa kestävän selluntuotannon puolesta.
Vuonna 1995 painetun teoksen (Goldsmith, James: Ansa, s. 10) esipuheessa Väyrynen kirjoitti:
"Niinpä sanoin ja kirjoitin, että nyt tarvitaan aivan uudenlaista politiikkaa - jopa uusi yhteiskuntajärjestelmä: sosialismin romahdettua on alkanut kapitalistisen yhteiskunnan kriisi, jota ei voida ratkaista muutoin kuin luomalla aivan uudenlainen yhteiskunta. Tässä palasin kahden vuosikymmenen takaisiin ajatuksiini, joissa olin käsitellyt puolueiden suhtautumista yhteiskuntajärjestelmiin ja korostanut, että Keskusta on myös ei-kapitalistinen puolue - ei siis ainoastaan ei-sosialistinen.
Ennen kuin olin lukenut Goldsmithin kirjan en kuitenkaan ollut 'uskaltanut' ottaa sitä ratkaisevaa askelta, että toteaisin maailmankaupan yleisen suuntauksen olevan virheellinen. Nyt minulla tämä rohkeus on."
Sanoista tekoihin, ellei rohkeus ole aseman myötä mennyttä.
Kemijärven kohdalla ei ole kysymys Härmälän virheiden paikkaamisesta, vaan uuden virheen tekemisestä. Se selluntuotanto, jota yhtiö on viimeaikoina käynnistänyt, ei ole kestävällä pohjalla. Se tulee lakkaamaan noin 10 vuoden sisällä, mikäli ymäristön kannalta parempia ratkaisuja ei löydetä. Sijoittajien kaikkivaltaisuuden sijaan tulee törmäys realiteetteihin.
Puoli Suomea, sekä eteläisen Suomen enemmistö, on saanut tarpeekseen Vanhasen harjoittamasta diktatuurista, joka ulottuu tiedotusvälineisiin ja tutkimukseen asti.
Ministeri Väyrynen on ollut aitiopaikalla seuraamassa, kuinka Suomi ajettiin pienen eliitiksi kutsutun vallankumouksellisten ryhmän toimesta ratkaisuihin, jonka seurauksena mm. Lappi on menettänyt puolet valtion työpaikoista ja saanut siirtomaavaltaa muistuttavan yhteiskuntarakenteen.
Julkisen sektorin jatkuvista leikkauksista huolimatta inflaatio kiihtyy, ja leikkausten seurauksena kansalaisten valtaosan hyvinvointi on laskenut, ja laskee edelleen.
Maan varallisuuseroista on tullut konkreettinen uhka demokratialle, kansalaisten pienituloisen enemmistön ollessa kyvytön rahoittamnaan poliittisia manöövereitä, jotka maksaisivat itsensä takaisin.
Talousministerinä Väyrysen on aika avata sanainen arkkunsa, ja valottaa maan lähihistoriaa.
Vuonna 1995 painetun teoksen (Goldsmith, James: Ansa, s. 10) esipuheessa Väyrynen kirjoitti:
"Niinpä sanoin ja kirjoitin, että nyt tarvitaan aivan uudenlaista politiikkaa - jopa uusi yhteiskuntajärjestelmä: sosialismin romahdettua on alkanut kapitalistisen yhteiskunnan kriisi, jota ei voida ratkaista muutoin kuin luomalla aivan uudenlainen yhteiskunta. Tässä palasin kahden vuosikymmenen takaisiin ajatuksiini, joissa olin käsitellyt puolueiden suhtautumista yhteiskuntajärjestelmiin ja korostanut, että Keskusta on myös ei-kapitalistinen puolue - ei siis ainoastaan ei-sosialistinen.
Ennen kuin olin lukenut Goldsmithin kirjan en kuitenkaan ollut 'uskaltanut' ottaa sitä ratkaisevaa askelta, että toteaisin maailmankaupan yleisen suuntauksen olevan virheellinen. Nyt minulla tämä rohkeus on."
Sanoista tekoihin, ellei rohkeus ole aseman myötä mennyttä.
Kemijärven kohdalla ei ole kysymys Härmälän virheiden paikkaamisesta, vaan uuden virheen tekemisestä. Se selluntuotanto, jota yhtiö on viimeaikoina käynnistänyt, ei ole kestävällä pohjalla. Se tulee lakkaamaan noin 10 vuoden sisällä, mikäli ymäristön kannalta parempia ratkaisuja ei löydetä. Sijoittajien kaikkivaltaisuuden sijaan tulee törmäys realiteetteihin.
Puoli Suomea, sekä eteläisen Suomen enemmistö, on saanut tarpeekseen Vanhasen harjoittamasta diktatuurista, joka ulottuu tiedotusvälineisiin ja tutkimukseen asti.
Ministeri Väyrynen on ollut aitiopaikalla seuraamassa, kuinka Suomi ajettiin pienen eliitiksi kutsutun vallankumouksellisten ryhmän toimesta ratkaisuihin, jonka seurauksena mm. Lappi on menettänyt puolet valtion työpaikoista ja saanut siirtomaavaltaa muistuttavan yhteiskuntarakenteen.
Julkisen sektorin jatkuvista leikkauksista huolimatta inflaatio kiihtyy, ja leikkausten seurauksena kansalaisten valtaosan hyvinvointi on laskenut, ja laskee edelleen.
Maan varallisuuseroista on tullut konkreettinen uhka demokratialle, kansalaisten pienituloisen enemmistön ollessa kyvytön rahoittamnaan poliittisia manöövereitä, jotka maksaisivat itsensä takaisin.
Talousministerinä Väyrysen on aika avata sanainen arkkunsa, ja valottaa maan lähihistoriaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Väyrynen ei ole talousministeri, koska Suomessa ei ole talousministeriä työ- ja elinkeinoministerin sekä valtiovarainministerin välissä niin kuin Venäjällä tai Saksassa.
Väyrynen on "ministeri ulkoasiainministeriössä" eli ulkomaankauppa- ja kehitys(apu)ministeri.
Ei sitä kiinnosta kuin vaalienajan äänet. Eipähän tuo osallistu Keminmaan kunnanvaltuuston kokouksiinkaan. On kuitenkin huomannut ettei ymmärrä kunnallispolitiikkaa! (-kaan)
????????
tarkoititko Paavoa? Tosi on ettei ole osallistunut valtuustotyöskentelyyn, ei ministeri-
nä eikä ennen sitä.