Hesarissa oli tänään mielestäni täysin oikeaan osuva kommentti matematiikan opetuksesta.
Lukion pitkä matematiikka on tosiaan ahdettu aivan liian lyhyelle ajalle, sanokoot eräs palstalainen mitä tahansa :-).
Mitä tulee yliopiston matematiikan opettajalinjaan. Totuushan on sellainen, että sinne 'ajautuvat' ne, joilla matemaattinen osaaminen on kyseenalaista. Tietysti kaikki eivät ole näitä 'ajautuneita', mutta heitä kyllä oikeasti on. Ja nämä sitten vajavaisilla taidoillaan opettavat pitkää matematiikkaa - huh-huh.
Lukion pitkä matematiikka on tosiaan ahdettu aivan liian lyhyelle ajalle, sanokoot eräs palstalainen mitä tahansa :-).
Mitä tulee yliopiston matematiikan opettajalinjaan. Totuushan on sellainen, että sinne 'ajautuvat' ne, joilla matemaattinen osaaminen on kyseenalaista. Tietysti kaikki eivät ole näitä 'ajautuneita', mutta heitä kyllä oikeasti on. Ja nämä sitten vajavaisilla taidoillaan opettavat pitkää matematiikkaa - huh-huh.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse opiskelen samalla opettajaksi, ja voi kyllä sanoa että lukion pitkä matematiikka on todella helppo kokonaisuus!
Algebraa, trigonometriaa, sarjateoriaa ja johdatusta analyysiin... Piece of cake!
Opettajan linjalla todellakin on sellaisia tapauksia, jotka eivät yrityselämässä pärjäisi matemaattisilla osaamisillaan. :/
Osa porukasta tekee uskomattomasti töitä kurssien eteen ja sitten räpeltää vaivoin läpi tenteistä kolmannella kerralla! Mutta onneksi yläaste- ja lukiotason matematiikka on sen verta helppoa että he kykenevät työhönsä.
Joillekin on, joillekin ei :-)
Provosoin tarkoituksella herättääkseni keskustelua asiasta, jolla on myös totuuspohjaa.
Opettaminen sinänsä on todella tärkeä asia. Opettajan ei (mielestäni) kuitenkaan tarvitse olla mikään 'guru'; se, että osaa opettaa on tärkeintä.
Fakta kuitenkin on se, että matematiikkaa pääse helposti opiskelemaan ja helpoin tie valmistumiseen on opettajalinja.
Tähän muuten törmää yliopistossa kovin usein. On paljon luennoitsijoita, jotka ovat todella loistavia omalla alueellaan, mutta ovat aivan kamalia opettamaan. Omat kokemukseni parista matikanopettajastani kyllä valitettavasti tukevat tätä asiaa. Ongelma kokonaisuudessa ei toki rajoitu pelkästään matematiikan- tai luonnontieteiden opettajiin.
[Provovaroitus]
Olen kuullut myös argumentointia, että luonnontieteiden puolella olisi suoraansanottuna huonoimmat opettajat. Tämä kasvatustieteen opettajan suusta :) Olen myös kuullut, että olisi tehty jotain kartoitusta siitä, että luonnontieteiden (vai oliko ihan matematiikan) opiskelijoilla olisi ollut kartoituksessa eniten henkisiä ongelmia opiskeluaikana. Tämäkin siis viitaten opetuksen tasoon. En muista ihan tarkalleen miten se juttu meni.
[/provovaroitus]
Yleisestikin asian laskeminen kuulijan tasolle on tärkeää. Se voi olla vaikeampaa kovin abstraktin asian tiimoilta, mutta joka tapauksessa tärkeää. Tässä kohtaa en haluaisi kommentointia kuulijoiden motivaatiosta, älykkyydestä tai mahdollisuudesta lukea itse kirjoja, koska se ei ollut pointtini. Opettajaksi tulisi hakeutua sellaisten, ketä oikeasti kiinnostaa opettaa. Ne kuulijat ovat ihmisiä, jotka tulisi ottaa huomioon. Sekä ryhmänä, että yksilöinä. Kaiken sen ulkoisen paineen ulkopuolella, mitä opettajille usein tulee tämä on kovin vaikeaa.
Mitäs tälle ketjulle tapahtui? Lähtikö homma niin pahasti lapasesta?