tyttöystävän epäterveelliset elämäntavat ärsyttävät

mutta jos sulla on tois erilaiset elämäntavat (liikut paljon ym.), niin kyllä melkein kannattaa miettiä eroa, koska tilanne kärjistyy luultavasti vielä enemmän tulevaisuudessa. vaikka saattaakin joidekin mielestä kuulostaa rankalta, niin kyllä elämäntapojen ja mieltymysten tulisi olla suurinpiirtein samalla tasolla suhteen molemmilla osapuolilla.

Elämäntapoja on tosi vaikee muuttaa. Sillon kun ei oo liikkunu pitkiin aikoihin tai ikinä aktiivisesti, liikunta ei tunnu kivalta eikä ymmärrä, miten joku hullu voi siitä nauttia. Jos sä tai tyttös kaverit sais hänet koittamaan jotain rentoo ja hauskaa lajia (en tiä, ehkä joku afrikkalainen tanssi tms.) vaikka parin kuukauden ajan, vois tyttöystävä huomata, että siitä oikeesti tulee parempi olo.

Tiedätkö vastausta ei tiedä muut kuin sä.

Selvästi suhde on kohtalaisen alkumetreillä (alkuihastus ohi mutta suhde ei vielä rutinoitunut). On tärkeää kantaa huolta siitä ihmisestä jonka kanssa mahdollisesti elää loppuelämänsä. Myös elämäntapojen on syytä olla riittävän lähellä. Yhdistäviä tekijöitä on hyvä olla kun elämä kolhii.

Mutta. Nyt alkaa se vaikea osa. Eli kommunikaatio. Sanallinen ja sanaton. Viestitkö hänelle haluavasi elää hyvän elämän yhdessä hänen kanssaan vai viestitkö että sinua inhottaa nähdä silmissäsi tuollaista läskikasaa. Oma paino ja omat elämän tavat ovat ihmiselle herkkä asia. Herkuttelussa on kyse usein tukeutumisesta. Haetaan keinotekoista hyvänolon tunnetta jostain (tämä voi joillain olla myös liikunta). Pahaolo peittyy hetkeksi. Mutta elämänkumppanilleen ei voi alkaa psykologiksi (varsinkaan jos olisi sen alan koulutus). Se on erittäin alentavaa.

Keinoina tuollaiseen on hakea yhteistä hyvää tekemistä. Jos kaveri ei viihdy hikilenkeillä ei ole mitään järkeä sellaisille pakottaa. Mutta voi olla että kaupungilla kävely vaikka puluja ruokkimassa (voi nyt minä yllytän rikokseen) voi olla mukavaa. Jokatapauksessa olisi hyvä etsiä sellaista mielekästä tekemistä jossa molemmat viihtyvät. Makeat häviävät mielestä ja suhde parantuu. Luontoretkeily saattaisi olla myös mukavaa. Ratsastus? Toisen hiipuneen harrastuksen voisi auttaa alkuun. Puutarhanhoito voisi olla hyvä (kaupungin palsta hakuun). Mitä vain mikä saa ovesta ulos.

Niinpä, sitten jos sanot ääneen toistamiseen että voisit kyllä alkaa liikkua vähän enemmän, niin alkaa syyllistäminen, SINÄ ET PIDÄ MINUSTA SELLAISENA KUN OLEN, ja sit tulee itku vinku ja mitään ei tule tapahtumaan. Ymmärrän täysin, aivan uskomattoman ärsyttävää ja selkärangatonta.

Se vaistoaa että haluat BARBIN ja kostaa jo etukäteen!

Minusta olisi ainakin saatanan ärsyttävää jos nainen ei viitsisi huolehita ulkonäöstään. Itse käyn salilla ja lenkillä monta kertaa viikossa ja edellytän kyllä samaa naiseltakin, mitään lihovaa sohvaperunaa en viitsisi katsella kauaa.

Hoikkia kauniita naisia riittää kyllä! Miksi pitäisi kärsiä sohvaperunan kanssa kun voisi nauttia elämästä? Itse pidän kropastani huolen enkä todellakaan huolisi mitään pullukkaa!

..olisiko mahdollista hankkia koiraa? Meillä kanssa niin, että mulla oli ylipainoa, liikunta ei kiinnostanut, köllöttelin vaan päivät pitkät sohvalla ja söin. Ja koska olin ylipainoinen, tunsin itseni rumaksi, en halunnut poistua enää vapaaehtoisesti kotoota. Olin siis todella masentunut.

Sitten hommasimme mieheni kanssa koiranpennun, joka veikin elämäni mennessään. Nyt olen lähes 20 kiloa hoikempi, äskenkin palasimme puolentoista tunnin lenkiltä. Minulle on tärkeintä, että koirani saa onnellisen ja liikunnallisen elämän, ja siinä samassa tuli onni ja liikunta minunkin elämään :)

Mutta jollei se ole mahdollista, kerro tytöllesi mahdollisista eroaikeistasi. Kyllä hänen täytyisi edes vähän ryhdistäytyä vuoksesi.

Mieheni on sellainen kuntoiluhöperö, käy salilla joka toinen päivä ja tekee kotona vatsalihaksia.

Itse en harrasta minkäänlaista liikuntaa, onneksi en ole vielä paisunut noin lihavaksi.. Liikkumattomuuteeni on syynsä, mukava liikunta maksaa eikä minulla ole opiskelijana varaa. Hölkkäämään en lähde, se on jotain aivan kamalaa, kun vielä on rasitusastma. Kävely ei taas ole tarpeeksi rankkaa.

Mies ei ole vielä valittanut, mutta jos vaatii että ryhdyn anorektikoksi tms, äijä saa lapikasta!

Ymmärrän, että sinua ärsyttää tilanteenne.
Tuli vaan mieleeni, että jos rakastat naistasi ja silti jätät hänet huonojen elämäntapojen vuoksi. Entä, jos hän sillä aikaa erossa ollessasi laihtuisikin ja aloittaisi uudet elämäntavat yms... Yrittäisit häntä tietenkin takaisin, jos kerran ylipaino oli ainoa syy hänen jättämiseen. Ei hän välttämättä ottaisi sinua takaisin, koska olisit jättänyt hänet nöyryyttävästi. Sanon vaan, että kyllä vituttaisi silloin.

kuuluu, että mitä sitten? Ei kai se sinua estä elämästä terveellisesti? Ethän sinä voi mennä sanomaan miten jonkun toisen pitää elää. Jos noin ärsyttää, niin mistähän syystä olet hänen kanssaan, rakkaudesta et ainakaan. Miten voi olla noin pikkusieluisia miehiä? Ehkä hän ei vain viitsi sinun takiasi, sinä kun et ole sen arvoinen?