Pekkarinen ja Heinäluoma ovat tarjonneet tukea ammattimiehelle ja eläkeläiselle Härmälälle. Kaveria ei siis jätä oppositiotoverikaan, vaan osoittaa aseveljellisen tukensa. Toimiiko Häkämies siis taitamattomasti yrittäessään vapauttaa Kaj-Erik Relanderin kaltaisen ammattimiehen eläkkeelle myös niin Outokummusta kuin Rautaruukistakin?
Härmälälle annettu tuki on uskoa - lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy - valtion omistajapolitiikkaan nykyisellään. Stora Enson tekeminen kahden mantereen kasvuyritykseksi 5 500 000 000 euron tappioin oli osa omistajapolitiikkaa niin kuin Soneran UMTS-lupa Saksassa. Onnistuessaan Stora Enson kasvustrategia olisi jalostanut Suomen valtion ja KELA:n omistaja-arvoa ja siivujen myynnistä olisi saatu valtion kanssaan muhkea lisä omistuksen juuri merkittävästi laimentumatta.
Vanhanen ja Katainen sekä Häkämies ovat joutuneet asettamaan maineensa vaakalaudalle nykyisen omistajapolitiikan puolesta. Omistajapolitiikan ovat kuitenkin muotoilleet kauppa- ja teollisuusministerit Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen Antti Kalliomäestä toisen hallituksen Erkki Tuomiojaan, Sinikka Mönkäreeseen sekä seuraajiin.
On vaikea kehua vaalipiireissä omistajapolitiikan valtiolle tuottamaa omistaja-arvoa, millä rahoitetaan TEKES:n ja Sitran sekä muiden innovaatio-ohjelmia myymällä entistä pienempiä siivuja valtionyhtiöistä pois entistä kalliimmalla, jolloin käteistä sataa laariin, vaikkei valtionomistus juuri laimene - ja miltei samaan hengenvetoon panna omistajapolitiikan armottomuus lähes pelkästään Wallenbergien ja muiden yksityisten niskoille suurimman vähemmistöosakkaan voimattomuutta todistaen. Stadilaiselle tulee mieleen Maukka Perusjätkän Säpinää:"Jätä mulle jämät. Et sä mua hämää. Kannattaa olla puhdas. Mut tee ootte vaan..."
Innovaatio-ohjelmista ei useinkaan muodostu nopeasti uusia kasvutoimialoja. Suuri osa omistajapolitiikan omistaja-arvosta jaetaan pois veronalennuksina. TEKES on muuttunut avoimemmaksi aikaisempaa suurempien varojensa ja ohjelmiensa vuoksi, mutta Sitran imago alkaa muistuttaa lähinnä Elinkeinoelämän valtuuskuntaa, jonka paras käyttöpäivä meni kylmänsodan päätyttyä. Hyvää työtä toki myös siellä tehdään, mutta hyötysuhteesta ei ole yleistä mielipidettä juuri siksi, että huomio näyttää kohdistuneen pääasiassa Pekka Kuusen sosiaalipolitiikan justeeraamiseen ja puolustuspoliittisiin linjauksiin.
Bjarne Kallis on Verkkouutisten mukaan kehoittanut ostaa kymmenen Stora Enson osaketta ja mennä yhtiökokoukseen esittämään asiainsa. Se järjestetään 26.3.2008. On mielenkiintoista osakkaana nähdä, mitä Suomen valtio ja kansaneläkelaitos siellä lausuvat - muuta kuin lämpimät kiitoksensa tuloskunnon parantamisesta.
Kemijärven Massaliikkeellä on oma paikallinen näkökulmansa teollisuuspoliittikkojen toimista, mutta Suomessa on vielä monta sellutehdasta ja paperitehdasta uhan alla. Euroopan unionissa paperin tarjontaa pyritään supistamaan, vaikka Venäjällä sitä ja selluloosan valmistusta pyritään lisäämään. UPM-Kymmene ja m-Real (Metsäliitto) Metsä-Botniana pyrkivät lisäämään selluntuotantoa Uruguayssa, mikä on herättänyt myös itsetuntoisen Argentiinankin. Venäjä ja EU toimivat siis vastakkaisiin suuntiin ja EU:n metsäyhtiöt itsekin Etelä-Amerikassa: sellua lisää. Puun halpa-arvoisin käyttötarkoitus on polttaminen. Puun toiseksi arvokkain tarkoitus on ollut sahaaminen ja arvokkain paperin- ja kartongin valmistus, ellei kyse ole massiivihuonekaluista, mihin toki kaikki puu ei kelpaa.
Jos Suomen ylimääräisen selluteollisuuden omistaisivat venäläiset ja Venäjälle vuosia sitten toimimaan menneet eteläafrikkalaiset ja yhdysvaltalaiset, olisi niiden raaka-aine turvattu Suomen ulkopuolelta: tehtaat valmistaisivat joustavalla työehtosopimuksella venäläisestä puusta selluloosaa Venäjälle, jolloin kyseessä ei olisi puun vienti vientitullein pois, vaan ainoastaan jalostaminen Euroopan unionissa pidemmälle.
Tämä olisi ehkä kuitenkin liian kauhistuttava ajatus Jouko Ahoselle ja Paperityöväenliitolle. Mieleen tulee Gottfried Wilhelm Freiherr von Leibnitzin ajatus siitä, että elämme kulloinkin parhaassa mahdollisessa maailmassa. Se sopinee tosiasiassa myös Hakaniemen etujoukolle.
Ken tätä epäilee, saanee uskonvahvistusta Ludwig Wittgensteinilta: kun ei voi puhua, pitää vaieta. Kemijärvi ja Summa eivät liene sisämarkkinan viimeisiä sankarivainajia. Selludemokraattinen keskustelu hakee tasapainoa. Ehkä kannattaisi tutustua myös siihen, mitä asiasta on aikaisemmin jo lausuttu. Kauppa- ja teollisuusministeriö ehti tuotteistamaan sen jo aikaa sitten http://www.valtionomistajapolitiikka.fi . Valtion omistajapolitiikka on maan virallista politiikkaa ja sen sisällöstä kannattanee keskustella.
Härmälälle annettu tuki on uskoa - lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy - valtion omistajapolitiikkaan nykyisellään. Stora Enson tekeminen kahden mantereen kasvuyritykseksi 5 500 000 000 euron tappioin oli osa omistajapolitiikkaa niin kuin Soneran UMTS-lupa Saksassa. Onnistuessaan Stora Enson kasvustrategia olisi jalostanut Suomen valtion ja KELA:n omistaja-arvoa ja siivujen myynnistä olisi saatu valtion kanssaan muhkea lisä omistuksen juuri merkittävästi laimentumatta.
Vanhanen ja Katainen sekä Häkämies ovat joutuneet asettamaan maineensa vaakalaudalle nykyisen omistajapolitiikan puolesta. Omistajapolitiikan ovat kuitenkin muotoilleet kauppa- ja teollisuusministerit Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen Antti Kalliomäestä toisen hallituksen Erkki Tuomiojaan, Sinikka Mönkäreeseen sekä seuraajiin.
On vaikea kehua vaalipiireissä omistajapolitiikan valtiolle tuottamaa omistaja-arvoa, millä rahoitetaan TEKES:n ja Sitran sekä muiden innovaatio-ohjelmia myymällä entistä pienempiä siivuja valtionyhtiöistä pois entistä kalliimmalla, jolloin käteistä sataa laariin, vaikkei valtionomistus juuri laimene - ja miltei samaan hengenvetoon panna omistajapolitiikan armottomuus lähes pelkästään Wallenbergien ja muiden yksityisten niskoille suurimman vähemmistöosakkaan voimattomuutta todistaen. Stadilaiselle tulee mieleen Maukka Perusjätkän Säpinää:"Jätä mulle jämät. Et sä mua hämää. Kannattaa olla puhdas. Mut tee ootte vaan..."
Innovaatio-ohjelmista ei useinkaan muodostu nopeasti uusia kasvutoimialoja. Suuri osa omistajapolitiikan omistaja-arvosta jaetaan pois veronalennuksina. TEKES on muuttunut avoimemmaksi aikaisempaa suurempien varojensa ja ohjelmiensa vuoksi, mutta Sitran imago alkaa muistuttaa lähinnä Elinkeinoelämän valtuuskuntaa, jonka paras käyttöpäivä meni kylmänsodan päätyttyä. Hyvää työtä toki myös siellä tehdään, mutta hyötysuhteesta ei ole yleistä mielipidettä juuri siksi, että huomio näyttää kohdistuneen pääasiassa Pekka Kuusen sosiaalipolitiikan justeeraamiseen ja puolustuspoliittisiin linjauksiin.
Bjarne Kallis on Verkkouutisten mukaan kehoittanut ostaa kymmenen Stora Enson osaketta ja mennä yhtiökokoukseen esittämään asiainsa. Se järjestetään 26.3.2008. On mielenkiintoista osakkaana nähdä, mitä Suomen valtio ja kansaneläkelaitos siellä lausuvat - muuta kuin lämpimät kiitoksensa tuloskunnon parantamisesta.
Kemijärven Massaliikkeellä on oma paikallinen näkökulmansa teollisuuspoliittikkojen toimista, mutta Suomessa on vielä monta sellutehdasta ja paperitehdasta uhan alla. Euroopan unionissa paperin tarjontaa pyritään supistamaan, vaikka Venäjällä sitä ja selluloosan valmistusta pyritään lisäämään. UPM-Kymmene ja m-Real (Metsäliitto) Metsä-Botniana pyrkivät lisäämään selluntuotantoa Uruguayssa, mikä on herättänyt myös itsetuntoisen Argentiinankin. Venäjä ja EU toimivat siis vastakkaisiin suuntiin ja EU:n metsäyhtiöt itsekin Etelä-Amerikassa: sellua lisää. Puun halpa-arvoisin käyttötarkoitus on polttaminen. Puun toiseksi arvokkain tarkoitus on ollut sahaaminen ja arvokkain paperin- ja kartongin valmistus, ellei kyse ole massiivihuonekaluista, mihin toki kaikki puu ei kelpaa.
Jos Suomen ylimääräisen selluteollisuuden omistaisivat venäläiset ja Venäjälle vuosia sitten toimimaan menneet eteläafrikkalaiset ja yhdysvaltalaiset, olisi niiden raaka-aine turvattu Suomen ulkopuolelta: tehtaat valmistaisivat joustavalla työehtosopimuksella venäläisestä puusta selluloosaa Venäjälle, jolloin kyseessä ei olisi puun vienti vientitullein pois, vaan ainoastaan jalostaminen Euroopan unionissa pidemmälle.
Tämä olisi ehkä kuitenkin liian kauhistuttava ajatus Jouko Ahoselle ja Paperityöväenliitolle. Mieleen tulee Gottfried Wilhelm Freiherr von Leibnitzin ajatus siitä, että elämme kulloinkin parhaassa mahdollisessa maailmassa. Se sopinee tosiasiassa myös Hakaniemen etujoukolle.
Ken tätä epäilee, saanee uskonvahvistusta Ludwig Wittgensteinilta: kun ei voi puhua, pitää vaieta. Kemijärvi ja Summa eivät liene sisämarkkinan viimeisiä sankarivainajia. Selludemokraattinen keskustelu hakee tasapainoa. Ehkä kannattaisi tutustua myös siihen, mitä asiasta on aikaisemmin jo lausuttu. Kauppa- ja teollisuusministeriö ehti tuotteistamaan sen jo aikaa sitten http://www.valtionomistajapolitiikka.fi . Valtion omistajapolitiikka on maan virallista politiikkaa ja sen sisällöstä kannattanee keskustella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...että aina sanotaan hallitusten päätösten olevan mukanaolevien puolueiden yhdessäsopimia kompromisseja. Ylläolevassa tekstissä vapautetaan Lipposen hallituksessa toimineet kokoomuslaiset ministerit kuitenkin täysin vastuusta, minkä johdosta kirjoituksessa on puoluepoliittisen astian maku ja sellaisena se tulee ymmärtää. Jälkien peittelynä.
Nykyhallituksen kokoomusministereitä kyllä surkutellaan kohtalostaan, vaikka he eivät ole millään muotoa ilmaisseet olevansa tyytymättömiä nykyiseen omistajapolitiikkaan. Kuinka olisivatkaan, koska olihan kokoomuskin sitä aikanaan luomassa. Asia halutaan vain häivyttää puoluetaktisista syistä, vaaleja on tulossa.