Kuntoilijat yrittävät epätoivoisesti pitkittää vääjäämättömän kohtalonsa, ikääntymisen, toteutumista. En voi olla säälimättä niitä, jotka käyvät tuntitolkulla hikoilemassa kuntosaleilla ja liikuntahalleilla joka viikko. Ihmisen keho rappeutuu joka tapauksessa. Urheilijakaan ei tervettä päivää näe. Turhaa työtä siis.
Näin sanon minä,
Antiurheilija
Näin sanon minä,
Antiurheilija
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin. MUTTA mielummin olen hyväkuntoinen ja runkoinen vanhanakin kuin rupsahtanut, huonoryhtinen LÄSKI. kun ei liiku ja ikää alkaa kertyä niin myös aineenvaihdunta hidastuu aj niitä kiloja alkaa huomaamattakin kertyä. Mielummin siis pidän huolen että niitä ei tule ja liikun kuin annan itseni näyttää siltä miltä suurin osa niistä 50 tantoista näyttää joilla maha roikkuu ja ryhti on huono.. Antaa mennä siis vaan ;)
No aloitusviesti nyt on selvää provoa, mutta voihan tätä miettiä.
Kai ulkonäön ohella tärkeää kuitenkin on, että jaksaa vanhanakin elää täyttä elämää?
Minä en ainakaan halua olla kuuskymppisenä niin huonokuntoinen, että joutuisin vain kyykkimään neljän seinän sisällä.
Sitä paitsi kuntoilijoita on monenlaisia. Moni pitää kuntoaan yllä vain kulkemalla jalan töihin ja käymällä silloin tällöin lenkillä. Toinen taas mieluummin bodaa kuntosalilla tai juoksee aerobiceissa.
Toiset tykkäävät käyttää aikansa tietokoneella istumiseen tai tv:n katsomiseen, toiset taas käyttävät aikansa liikkumiseen. Vaikka vanhana rupsahtaa niin kun liikkuu ja urheilee niin rupsahdus tapahtuu hitaammin. Elämä on paljon palkitsevampaa kun jaksaa tehdä asioita. Eikä lenkillä käyntikään vaadi päivästä kuin sen tunnin verran.