ihminen ei tiedä

Meijän kirjassa sanotaan et avaruus ei lopu ikinä mut must se loppuu justiinsa kuun taa kato ku emmä käy muutenkaa siwaa pitemmäl ni tuski mä kuunkaa taa meen.

kaikkeen

Vastaus maailmankaikkeuden kokoon on: se ulottuu juuri tästä, juuri tähän samaan pisteeseen.
Avaruuden kaareutuminen toimii myös kolmiulotteisesti.

osajoukkoon.

Voimme elää mustassa aukossa ;)

Maailmankaikkeus saattaa mahtua hiekanjyvään; riippuu kuka, missä ja mistä tarkkailee.

Aikaa ei välttämättä ole, se voi olla aistiemme luoma illuusio.
Einstein kysyi: "Miten voimme tietää että tiedämme?"
Ilman aivojamme emme voi tietää mitään, joten voimmeko koskaan tietää jotain? Kas, siinä kysymys!

koska ulottuvuus tulee määritellyksi materian interaktion mekanismina, niin ei ensisijaisesti tarvita tilaa, vaan temmellyskenttä, jossa materian lain-alaisuudet voivat toteutua. Näistä lain-alaisuuksista muodostuu sitten se tila ja avaruus.

Vähä sama juttu kuin että LCD-monitorin taikka peilin takana ei olekkaan sitä maailmaa, josta se antaa kuvan... riittää kun se näyttää oikealle, elikkä sen visuaaliset lait heijastuvat oikein.

Peiliin katsojalle riittää, että se näyttää oikealle (kunhan ei yritä koskea peilin kuvaan). Massahiukkaselle vastaavasti riittää, kun sen ympäristö toimii tunnettujen fysiikan lakien puitteissa (kunhan pysyy normaaleissa olosuhteissa).

Eli riittää, kun ulottuvuus toteutuu havaitun materian puitteissa. Sen takana ei tarvitse olla mitään ulottuvuutta, koska sellainen on kuitenkin vain eräs ilmiö.

Vastaavia esimerkkejä:

Maapallo on litteä lähelle katsottaessa. Siitä tulee pallo vasta, kun menee tarpeeksi kauas katselemaan.

Avaruus vaikuttaa äärettömältä tilalta, mutta siitä tulee joukko keskenään kisailevia massahiukkasia riittävän kaukaa katsottuna...

(Tai jtn....)