Ajatuksiani.......

Olen siis 14-vuotias tyttö. Yhtä-äkkiä huomasin olevani täysin sekaisin. Olen ruvennut miettimään maailman näkemystäni. Miksi aikuiset neuvovat käyttäytymään lakien mukaan, kun samaan aikaan luemme heidän tekemiä rikoksiaan? Miksi ihmiset ihailevat laulajaa/urheilijaa, eivätkä ystäväänsä joka on voinut pelastaa heidät "Murheistaan."? Onko se itsestäänselvyys eikä siitä tarvitse mainita? Kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan, nuorista jotka pelaavat tappopelejä, vai aikuisista jotka keksivät niitä? Miksi CP-vammaista kiusataan asiasta johon hän ei ole itse voinut vaikuttaa? Sama asia jos haukkuisimme toisiamme silmien värin perusteella. yrittääkö ihminen löytää toisten huonot puolet jotta tuntisi parempaa itsetuntoa? Välillä tuntuu että ketään ei kiinnosta ajatukseni/juttuni, samalla tuntuu että koskaan ei saa olla rauhassa.Miksi ihminen ei huomaa onneaan vaan etsii asiat jotka ovat huonosti? Pyrkiikö ihminen aina negatiivisuuteen itsesuojeluvaistonsa takia? MIKSI? siksikö koska olen murrosikäinen? Miksi tuntuu silti ettei muut ikätoverini tajua minua? Noniin kiitos jos joku jaksaa lukea.
4307
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ajatuksia siis. Silmien väristä kiusaamiseenkin liitty se, että ruskeasilmäisillä on noussut p***a päähän. Mutta itse mietin, että olisiko maailmassa hyvä elää, jos kaikki asiat, jotka eivät ole välttämättömiä, poistettaisiin tai lopetettaisiin? Jos ammateista annettaisiin palkkaa sen välttämättömyyden ja tärkeyden perusteella? Jos ei ajateltaisi aina vain omaa nahkaansa, vaan myös koko maatamme?
Vaikeita asioita, ihminen ei koskaan tule ymmärtämään kuitenkaan niitä...

Äänestä

Ylen johtaja Mikael Jugner totesi: "Älykkyyteen pätee sama kuin pituuteen. Ei ole mitään hyötyä olla älykkyydeltään reilusti yli kaksi metrinen".
Olet ikäiseksi hyvin ajattelevainen.
Toisten ihmettely ja uteliaisuus herää aikaisemmin kuin toisten. Murrosikä ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla; toisten mielessä liikkuu vain vastakkainen sukupuoli tai muu hauskanpito.
Ehdotan sinullekin samaa. Yritä pitää hauskaa niin kauan kuin vielä saat koska olet sen ikäinen että yhteiskuntanormit sallivat sen sinulle - lopulta tulee vaan sanottavaa.
Mitä aikuisiin tulee niin moni ei ikinä kehity kovinkaan valveutuneiksi. Olisi helppoa todeta että he eivät välitä. Tosiasia on kuitenkin karumpi; kaikki eivät jaksa ajatella kovinkaan monimutkaisesti.
Vinkkinä voin todeta että kannattaa pitää syvälliset asiat omassa päässä, mikäli haluaa sosiaalisen elämän - ihmiset eivät keskimäärin jaksa kuunnella. Valitettavasti.
Sen oppii yleensä kantapään kautta...
Esim. kirjoittamalla ajatuksia jonkinlaiseen ajatuspäiväkirjaan pääset purkamaan tuntojasi.
Toivottavasti lyödät elämääsi samanhenkisiä ihmisiä...

Äänestä

Itse olen 15 vuotias tyttö.
Kannattaa ajatella! Ensiksi haluaisin sanoa, että älä koskaan luovu aivoistasi tunteaksesi olevasi "samalla aaltopituudella" muiden kanssa. Siitä koituu vain harmia, sillä et voi pakottaa itseäsi olemaan tyhmempi kuin olet. Tosin tietysti omien voimien mukaan, kukaan ei pakota sinua ajattelemaan. On suuri ilo että nuoret ja lapset ajattelevat vaikka heidän ei ikänsä puolesta tarvitsisi. Ymmärrän, ettei ihmiseltä saa vaatia liikaa, sellaista, mihin hän ei kykene, mutta on myös väärin yrittää "suojella" nuorta maailman murheilta ja epäoikeudenmukaisuuksilta vaikka hän olisi jo valmis näitä asiaoita käsittelemään. Murrosiässä ihmiset kehittyvät eri aikaan, joten en ihmettele että muut eivät ymmärrä sinua. Itse en keskustele muiden kanssa syvällisiä, paitsi tyttöystäväni kanssa. Joitakin ajatuksiani kirjoitan äidinkielen aineisiin (todettu kannattavaksi), mutta eipä tosiaan kannata muille ihmisille liikaa tyrkyttää omia ajatuksiaan, ellei siihen löydy sopiva sauma. Useimpia ei tosiaankaan kiinnosta, kuten edellisessä viesissä todettiinkin.
Pysy kuitenkin loogisena, ja muista, ettet välttämättä ole ottanut kaikkea huomioon ajatuksissasi. Ota selvää kaikesta, mikä kiinnostaa ja mieti, miksi haluat maailman menoa pohtia. Perustele itsellesi kaikki hyvin ja ole kriittinen omien ajatustesi suhteen.

Sitten tuosta negatiivisten asioiden etsimisestä. Se on ongelma johon minäkin törmään usein myös omalla kohdallani. Voisin sanoa että ihminen yrittää jatkuvasti kehittyä ja kehittää muita. Joskus siitä kuitenkin muodostuu itsetarkoitus, mikä taas johtaa kaikkeen muuhun kuin terveeseen kehitykseen! Kannattaa siis pitää mielessä miksi negatiiviselta tuntuva asia on negatiivinen ja mitä se merkitsee itselleen ja muille. Niin pystyt kehittymään ja kehittämään asioita kuitenkaan unohtamatta sitä, millä tavalla pysyt tyytyväisenä elämääsi.

Äänestä

Yritän vastata yksi kerrallaan noihin:

Lakien mukaan kannattaa käyttäytyä, koska siten miljoonapäiset ihmismassat voivat elää rauhallisesti mutta tiiviisti. Omaisuudesta, ansioista, maineesta, uskomuksista jne. päivittäin syntyvät erimielisyydet kaikkialla jäävät vain pieniksi kiistoiksi eivätkä laajene sodiksi kuin hyvin harvoin.

Voimme lukea rikoksista, koska medioiden välityksellä meille kerrotaan siten mikä on kiellettyä ja mitä sen tekemisestä seuraa. Luemme rikoksista myös, koska ihmiset ovat kiinnostuneita niistä ja lehdet haluavat saada paljon rahaa=myydä paljon lehtiä=kirjoittaa juttuja joiden takia lehtiä ostetaan.

Kuuluisan ihmisen ihailu näkyy päällepäin koska kaikki tuntevat julkkiksen eli siitä on helppo jutella. Ystäviä ihaillaan yksityisesti ja usein enemmän muttei se näy muille. Ystävä ei useinkaan ole julkkis ja ääneen ihailu tuottaisi vain kysymyksiä: "kukas se on?".

Tappopelit kuvastavat nykyihmisen edelleen puolivilliä luontoa. Väkivalta on ratkaisu ja sitä ratkaisua käytetään ympäri maailmaa hyvin paljon. Siitä huolimatta, että sen käyttäminen horjuttaa ihmismassojen rauhaa. Miksi Bush voi sallia tuhansien tappamisen ja meidän presidentti Halonen silti hymyilee iloisesti häntä kätellessään?

CP-vammaisia kiusataan koska ihmiset ovat laumaeläimiä. Esim. luontodokumentteja seuraamalla voit nähdä miten laumaeläimet käyttäytyvät. Laumat hylkivät heikkoja tai eriskummallisia yksilöitä. Laumat myös lujittavat keskinäisiä siteitään hylkimällä erilaisuutta. Toimimme edelleen osittain eläimen vaistoilla ja sen näkee esim. käytöksestä.

Lapsilla se käytös on vähemmän peiteltyä ja siksi peruskoulut ovat julmia paikkoja erilaisille. Aikuiset osaavat piilottaa eläimellisen käytöksensä mutta silti esim.: johtajat ovat useimmiten miehiä ja he usein palkkaavat sihteereikseen kauniita naisia.

Monia ihmisiä ei kiinnosta tällaiset asiat, koska joko
A) He ovat liian eläimiä (btw, tämän sanomista ei katsota hyvällä).
B) He ovat todenneet etteivät voi näille asioille mitään.
C) He ovat itsekkäitä ja mikään vääryys ei haittaa jos se ei tapahdu itselle tai läheiselle.
D) He välttävät negatiivisia ajatuksia.

Ihmiset eivät huomaa onneaan koska se on jo saavutettu ja on tarve siirtyä seuraavaan korjattavaan epäkohtaan. Tämä tarve on sisäinen ja onneen pysähtyminen = tylsistyminen ja saman toistoa.

Emme ole lopulta tyytyväisiä mihinkään vaan nykyihminen voi raivostua kävelyyn nähden 100 kertaista päivävauhtia kulkevan, toisten rakentaman ja hänelle antaman menopelinsä (auto) ohjaimissa jos hän joutuu 2min odottamattomaan viivästykseen.

Siitä huolimatta että tuon menopelin pieninkin yksityiskohta voi olla hänen käsityskykynsä ulottumattomissa ja että se on futuristinen, säänkestävä, tuulta nopeampi, pientä kylää kirjaimellisesti vahvempi

Silti jos se on huonompi kuin naapurin vastaava -> ihmistä ärsyttää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


14-vuotiastyttönen.. kirjoitti:

Olen siis 14-vuotias tyttö. Yhtä-äkkiä huomasin olevani täysin sekaisin. Olen ruvennut miettimään maailman näkemystäni. Miksi aikuiset neuvovat käyttäytymään lakien mukaan, kun samaan aikaan luemme heidän tekemiä rikoksiaan? Miksi ihmiset ihailevat laulajaa/urheilijaa, eivätkä ystäväänsä joka on voinut pelastaa heidät "Murheistaan."? Onko se itsestäänselvyys eikä siitä tarvitse mainita? Kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan, nuorista jotka pelaavat tappopelejä, vai aikuisista jotka keksivät niitä? Miksi CP-vammaista kiusataan asiasta johon hän ei ole itse voinut vaikuttaa? Sama asia jos haukkuisimme toisiamme silmien värin perusteella. yrittääkö ihminen löytää toisten huonot puolet jotta tuntisi parempaa itsetuntoa? Välillä tuntuu että ketään ei kiinnosta ajatukseni/juttuni, samalla tuntuu että koskaan ei saa olla rauhassa.Miksi ihminen ei huomaa onneaan vaan etsii asiat jotka ovat huonosti? Pyrkiikö ihminen aina negatiivisuuteen itsesuojeluvaistonsa takia? MIKSI? siksikö koska olen murrosikäinen? Miksi tuntuu silti ettei muut ikätoverini tajua minua? Noniin kiitos jos joku jaksaa lukea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu