Katsoin Myytin murtajia joitakin viikkoja sitten. He rakensivat parapoloidipeiliä siten, että laittoivat kipsivalun pyörimään, kunnes se kovettui paraboloidin muotoiseksi.
Peili ei käytännön syistä ollu kovin hyvä, kun heijastava pinta oli alumiinifoliota. Idea kuitenkin oli mielestäni nerokas, joskin vanha. Hämärästi muistan, että tuota pyörimiskikkaa ovat ihan tähtitieteilijätkin käyttäneet valaessaan suuria peilejä.
En tiedä, onko kysymys oikeassa osastossa, mutta eikö melko hyviä peilejä voisi tuolla tavalla valmistaa melkein kotikonstein. Muistaakseni ikkunoita on joskus saatu tasaiseksi valamalla lasia sulan lyijyn päälle. Sama varmaan toimisi paraboloidipeilille, jos laittaisi valun pyörimään.
En aio ihan kokeilla, koska kiehuvan lyijyn kanssa leikkiminen ei taida olla terveellistä, eikä sopivia työkaluja olisikaan sulan lasin ja lyijyn käsittelyyn. Jäisi se lasin hopeointikin tekemättä.
No se varsinainen kysymys sitten onkin, että käytetäänkö tuota kikkaa oikeasti missään, vai onko tuo vain fysikaalisesti mielenkiintoinen kuriositeetti?
Jotenkin hienoa, että noin yksinkertaisesti saadaan aikaan muoto, jolla on tarkka polttopiste.
Peili ei käytännön syistä ollu kovin hyvä, kun heijastava pinta oli alumiinifoliota. Idea kuitenkin oli mielestäni nerokas, joskin vanha. Hämärästi muistan, että tuota pyörimiskikkaa ovat ihan tähtitieteilijätkin käyttäneet valaessaan suuria peilejä.
En tiedä, onko kysymys oikeassa osastossa, mutta eikö melko hyviä peilejä voisi tuolla tavalla valmistaa melkein kotikonstein. Muistaakseni ikkunoita on joskus saatu tasaiseksi valamalla lasia sulan lyijyn päälle. Sama varmaan toimisi paraboloidipeilille, jos laittaisi valun pyörimään.
En aio ihan kokeilla, koska kiehuvan lyijyn kanssa leikkiminen ei taida olla terveellistä, eikä sopivia työkaluja olisikaan sulan lasin ja lyijyn käsittelyyn. Jäisi se lasin hopeointikin tekemättä.
No se varsinainen kysymys sitten onkin, että käytetäänkö tuota kikkaa oikeasti missään, vai onko tuo vain fysikaalisesti mielenkiintoinen kuriositeetti?
Jotenkin hienoa, että noin yksinkertaisesti saadaan aikaan muoto, jolla on tarkka polttopiste.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta erikoisin systeemi on käyttää pyörivää elohopea-allasta peilinä. Taitaa olla kaksi toimivaa systeemiä tällä hetkellä.
Varmaankin melkoisen hyvin suljettu tuo systeemi, ettei pääse likaantumaan tai höyrystä elohopeaa ilmaan.
Arvaan, että sovelluksessa tarvitaan peilin säädettävyyttä. Polttopistettä saa tuollaisella säädettyä pyörimisnopeutta säätelemällä.
Suuria tähtikaukoputkien peilejä on valmisttettu kyseisellä menetelmällä. Homma on vaativa, näennäisestä helppoudesta huolimatta.. Suuret lasi, tai sen seokset vaatiivat pitkät jäähdytys ajat, joten uuni, muotti ja "pystysorvi" kaikkien on oikeastaan pyörittävä valun ajan.. ja sitten noin vuoden vielä kunnes lasi on jäähtynyt jännitteettömäksi. Nykyiset isot kaukoputket joissa on jopa 8m halkaisijaltaan olevat peilit, on koottu useammasta peilistä, kun pieniä peilejä on helpompi valmistaa ja rakenne on kevyempi. Ei tarvitse enää peilin olla metriä paksu.. Tietokone säätää peilejä ja itsekutakin peiliä oikeaan muotoon monia kertoja sekunnissa. Aijemmin ei tekniikka toiminut, jolloin oli käytettävä yhdesta lasista valmistettua peiliä.
Niin olinkin muistelevinani, että tuota on käytetty joskus oikeiden isojen peilien valmistukseen. En tosin arvannut, että se ihan noin työlästä on...
Pojat vähän liioittelivat; mitään tuollaista ei tarvita. Pelkkä tynnyrin pohja riittä...
Sitten vaan hiomaan.