olen niin väsynyt.olen sairaslomalla ollut jo tovin...aikuinen perheellinen äiti..tulen aina niin ahdistuneeksi kun käyn äitini tykönä joka aina aliarvioi meitä ja kasvatusta miten me sisareni kans kasvatetaan lapset.ja se on ainoa mikä luulee tietävänsä kaikki..se on töissä käyvä vielä ei likikään ole vielä eläkeiässä.on menettänyt vuosisitten nuorimmaisen yhtäkkiä ja me rakkaan pikkusisaremme...meidän elämä on tällä hetkellä semmoista kuin meille on määrätty.ja se et minut on määrätty sairaslomalle..jota äitini ei hyväksy yhtään ei kuulemma oo elämää kun ei oo töissä.ja käyn terapeutilla 2krt viikossa.ja sekin on sen mielestä väärin..se ei tajua että minun ei tarvi sen jalanjälkiä kulkea..ja minulle ei välttämättä sovi samat asiat kuin äitille..ja se osaa meille omalle perheelle puhua niin loukkaavasti että aina on niin hirveän paha olo kuin sieltä tulee..mutta en osaa olla käymättäkään.olin aiemmin ihan hyvällä päällä.mut kun taas sieltä tulin niin olen niin maassa..onko muilla samanlaisia vanhempia..tuntuukuin koko ajan pitäis kysyä jos jotain tekee niin ekana äidiltäni mikä on oikein ja mikä on väärin...kai se on katkera kun oma elämä ei ole ollut helppoa ja ei sois meillekkään sitä parempaa....
onko
tämä oikein
9406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On se!
...
Raukkamainen juoppo, kun et pysty edes seisomaan sanojesi takana!
...
joka asiasta kysellä äitis mielipidettä,kun kerran oot aikuinen.Älä kumminkaan katkaise
välejä äitis kanssa,ei oo hyvä jos tulee viha
välit teille,mutta kyllä sun pitää saada päättää
omasta elämästäs itse.
äitiäsi, minulla oli tuuri silloin kun lapset olivat pieniä kun äitini asui pohjoisessa ja minä etelässä niin nähtiin kaksi kertaa vuodessa jouluna ja kesälomilla ja se riitti.
negatiivista ajatuksista! Vain SINÄ olet se, joka pystyy oppimaan ja työstämään itseään ulos! Ei terapeutti voi auttaa, kuin vain ohjata sinut ulos! Jos sinä tiedät todelliset asianlaidat ja tiedät, ettet ole syyllinen ko. negatiivisiin olosuhteisiin. Niin SINÄ alat hokemaan ja kannustamaan itsesi ULOS! Vain sinä olet tärkeä ihmisenä. Pikkuhiljaa opit ajattelemaan, että pystyt hallitsemaan itsesi tietäen, että et anna itsellesi pahaa oloa tulla vierailujen jälkeen. Myöhemmin ajattelet, että sinua häiritsevät ihmiset ovat itsekin olosuhteitten uhreja. Sinä olet hyvä ihminen, joka pystyy mukautumaan oman tuntemuksen mukaan ilman pahaa oloa. Tsemppiä!
asun noin 15min matkan päässä.eli tosi lähellä.
On kolme vaihtoehtoa: mielistely (totteleminen, alistuminen), piiloutuminen (pakeneminen) ja puolustautuminen (riitely, vastaansanominen). Äitini on osittain samanlainen. Ei hän enää sekaannu lastenkasvatukseeni. Lapsia on jo ollut niin kauan ja hoidan heitä "omalla tavallani". Olen ottanut mallia eläimistä, en äidistäni. Olen yrittänyt hoitaa lapsiamme ainakin yhtä hyvin ja vaistonvaraisesti, kuten eläimet poikasiaan.
Äitini asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä ja käy meillä joka päivä, usein pari kolme kertaa. Eilen hän tuli varta vasten kysymään "hämäristä reissuistani". Sanoin, että minulla on "päässä vikaa", kun olen "hullua sukua" toisin kuin hän itse, joka ei ole hullua sukua (vaikka on itse paranoidinen ja masentunut). En sanonut, että käyn psykologilla ja psykiatrilla. Ei hän sanonut minulle siihen mitään. Olimme juuri syömässä. Tarjosin hänelle ruokaa, mutta ei hän alentunut syömään, ei ollut tullut "kerjäämään".
Niin, noista kolmesta voit sinäkin valita. Vuosikymmenet olin täysin alistunut yrittäen miellyttää vanhempiani onnistumatta siinä. Se oli yhtä mahdotonta kuin Grimmin saduissa lammen tyhjentäminen reiällisellä lusikalla. Minulla ei ollut sadun hyvää haltijaa auttamassa ja jälki on sen mukaista. Pidä sinäkin puoliasi, älä anna nujertaa itseäsi.