Mitä mieltä olet, onko ikään sidonnaiset kriisit todellisuutta? Paljonhan meinaan puhutaan kolmenkympin ja keski-iän kriisistä.
Saattahan se kyllä olla shokkihoitoa, jos parikymppisenä asetetut tavoitteet eivät aivan olekaan toteutuneet kolmenkympin ikään mennessä. Keski-iän kriisistä meikäläinen ei tiedä mitään, kun olen vielä niin nuori.
Mikä on sinun käsityksesi mahdollisista ikäkriisien syistä?
Saattahan se kyllä olla shokkihoitoa, jos parikymppisenä asetetut tavoitteet eivät aivan olekaan toteutuneet kolmenkympin ikään mennessä. Keski-iän kriisistä meikäläinen ei tiedä mitään, kun olen vielä niin nuori.
Mikä on sinun käsityksesi mahdollisista ikäkriisien syistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jossain elämäni vaiheessa olin menettää kontrollin itseeni. Kävin pyrkimässä psykiatrin pakeille, mutta hän oli vuosilomalla. En tiedä mikä aiheutti kriisini, mutta aika sen laukaisi. Kovasti ahdistunut kyllä olin.
Mulle taisi kaksikymppinen olla kovempi kriisi kuin kolmekymppinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna luulen että siihen vaikutti enemmän taustalla päätään nostellut depressio, kuin se varsinainen ikä. Kolmekymppisestä en voi sanoa että olis mitään ikäkriisiä ollut, sitä vaan ajatteli että vau. Mutta eipä ollut enää depressiota.
Mielestäni ihmisellä ei ole sisäistä kelloa joka aiheuttaa nämä joka kymmenes vuosi tulevat kriisit. Identiteettikriisi voisi enemmän olla esimerkki sellaisesta kriisistä joka on sidottu kelloon, mutta silloinkin se on yksilöllistä.
Vertaan siis asiaa kelloon katsomiseen. Joillekin esimerkiksi kello 20.00 merkitsee helpotusta, joillekin toisille se merkitsee paniikkia. Kaikki riippuu siitä että mitä tavoitteita itse asettaa omaan elämäänsä, ja siitä miten hyvin ollaan tavoitteessa.
Pohdintaa: Onko lukutaidottomilla alkuasukkailla ikäkriisejä? milloin ne tulevat heillä? Onko länsimaisella ihmisellä heiltä jotain opittavaa?
Ikäkriisin taustalla ovat tietoisuus tavoittamattomasta ja tavoitteet.
kinkkinen juttu. Olen keski-ikäinen ollut jo tovin. Nyt olen 42 ja tukka alkaa harmaantua. Siis näin nuorena! Se on aiheuttanut ikäkriisin, samoin se, että on vanhemman näköinen kuin tuntee itsensä. Mutta kolmekymppisenä oli just toi tavoite-juttu, ei ollut saavuttanut tavoitteita. Sitten saavutin ne tavoitteet yli kolmekymppisenä.
Isäni on seitsemänkymppinen ja hän kokee myös että ei ole niin vanha sisäisesti kuin korkea ikänsä. Yhteiskunta kohtelee myös kaltoin, ei saa hoitoa terveyskeskuksessa ts. ei lähetetä jatkohoitoon, vaikka tarvetta olisi. Saa huonompaa palvelua kaupoissa jne.
Omalla kohdallani myös koen, että nelikymppinen ei voi tehdä iän takia joitakin asioita. Se on absurdia, veikkaan että nää just kaksikymppiset nyt, tekee nelikymppisenä just sitä mitä lystää, eikä piittaa muiden mielipiteistä. Eikä siitä pitäisikään välittää.