Pilalle hemmoteltu ihmiset

Allekirjoitan täysin tämän Hermiitin pätkän:

"Hemmoteltu kakara taas oppii tekemään ainoastaan sitä mikä huvittaa ja on kivaa. Hemmoteltu kakara "perheen pää" ei kestä vastoinkäymisiä, eikä myöskään sitä että joku asettuu häntä vastaan."



Ja lisään, että juuri varakkuus tekee tuon mahdolliseksi. Köyhempien on opittava jakamaan ja ajattelemaan muitakin kuin itseään, rikkaat voivat käytännössä tehdä mitä huvittaa, ja tekevät sen yleensä heikommassa asemassa olevien yli kävelemisellä.

Jenkeissä on tehty tilastoa/tutkimusta isällisen rakkauden läsnäolosta - tyttölapset jotka ovat olleet vailla nimenomaan isällistä rakkautta eivät niin helpolla kestä vastoinkäymisiä elämässään. Äidin rakkaus on kuitenkin kaikesta huolimatta korvaamaton ja isällinen rakkaus ei sitä korvaa.

No tärkeintä ovat kuitenkin mielestäni rakkaudessa asetetut rajat, ja mielellään kannattaa pyrkiä selittämään lapselle miksi rajat ovat olemassa. Stressaavassa yhteiskunnassa ei vaan jää paljon aikaa lapsille (ainakin selitetään asian olevan niin). Lapsuuteen kuuluu erilaisten rajojen hakeminen ja jos niitä ei aseteta niin äärimmillään ne rajat löytyvät vankilan seinien sisäpuolelta aikuisena.

... kirjoitti:

Allekirjoitan täysin tämän Hermiitin pätkän:

"Hemmoteltu kakara taas oppii tekemään ainoastaan sitä mikä huvittaa ja on kivaa. Hemmoteltu kakara "perheen pää" ei kestä vastoinkäymisiä, eikä myöskään sitä että joku asettuu häntä vastaan."



Ja lisään, että juuri varakkuus tekee tuon mahdolliseksi. Köyhempien on opittava jakamaan ja ajattelemaan muitakin kuin itseään, rikkaat voivat käytännössä tehdä mitä huvittaa, ja tekevät sen yleensä heikommassa asemassa olevien yli kävelemisellä.

Olen itse suht. köyhä lapsi. Minun paras ystäväni on suoraan sanottuna pillalle hemmoteltu lapsi (ainoa rikkaassa perheessä) ! Joskus ärsyttää kun hän ei juuri hyväksy sitä, että joku sanoo jotakin mistä hän ei itse pidä vaan vaihtaa puheenaihetta. En halua välillemme riitaa, vaikka joskus on riideltykin, mutta ne riidat on selvitetty jo alle päivässä( hänen kanssaan on helppo sopia). Silti haluaisin yrittää auttaa häntä siitä eroon, mutten tiedä miten. Voisiko joku ystävällinen ihminen auttaa minua ? Käyn täällä päivittäin joten huomaan jos joku auttaa minua. =)

Itse asiassa olen havainnut ihan päinvastaisen kuvion. Yleensä se on niin, että pilalle hemmotellut äidin ja isin pikkukullanmurut ovat kateellisia huonompiosaisille jostain, ja siksi käyttäytyvät ilkeästi.

Kärijistettynä:
Esimerkki 1: "Huonompiosaisella" lapsella on yksi lelu, jolla leikkii jatkuvasti ja joka on ilmiselvästi tärkeä. Rikkaan kakara hukkuu leluihin, niitä on niin paljon että millään ei oikeastaan ole mitään arvoa, mutta hän kyllä bongaa että köyhemmän yksi lelu on jotenkin erikoinen: sillä on jos ei muuta, niin tunnearvoa (rikkaan kakaran leluilla ei ole sitäkään) - ja siitä pitää sitten kadehtia, mikä ilmenee vaikkapa kiusaamisena, tai sitten niin että lelu rikotaan tai varastetaan.

Esimerkki 2: Rikkaan kakara saa kerran viikossa kassillisen merkkivaatteita. Köyhempi joutuu paikkailemaan, tai muokkaamaan vanhoja, niistä tulee uniikkeja. Rikkaampi alkaa kadehtia sitä, ja repii merkkifarkkuihin reikiä tms. kivaa

..... kirjoitti:

Itse asiassa olen havainnut ihan päinvastaisen kuvion. Yleensä se on niin, että pilalle hemmotellut äidin ja isin pikkukullanmurut ovat kateellisia huonompiosaisille jostain, ja siksi käyttäytyvät ilkeästi.

Kärijistettynä:
Esimerkki 1: "Huonompiosaisella" lapsella on yksi lelu, jolla leikkii jatkuvasti ja joka on ilmiselvästi tärkeä. Rikkaan kakara hukkuu leluihin, niitä on niin paljon että millään ei oikeastaan ole mitään arvoa, mutta hän kyllä bongaa että köyhemmän yksi lelu on jotenkin erikoinen: sillä on jos ei muuta, niin tunnearvoa (rikkaan kakaran leluilla ei ole sitäkään) - ja siitä pitää sitten kadehtia, mikä ilmenee vaikkapa kiusaamisena, tai sitten niin että lelu rikotaan tai varastetaan.

Esimerkki 2: Rikkaan kakara saa kerran viikossa kassillisen merkkivaatteita. Köyhempi joutuu paikkailemaan, tai muokkaamaan vanhoja, niistä tulee uniikkeja. Rikkaampi alkaa kadehtia sitä, ja repii merkkifarkkuihin reikiä tms. kivaa

Sillä näin voi monesti käydä oikeassakin elämässä lapsille jotka tulevat rikkaista perheistä.

Ja tässä on myös yksi kärjistetty tilanne:
Alexandra on 16.v. ja rikkaan perheensä ainoa lapsi. Hän viettää kaiket illat huoneessaan tavarapaljouden ja kimalluksen keskellä katsoen TV:tä ja surffaillen netissä niin paljon huvittaa, eivätkä vanhemmat sano hänelle, että milloin on mentävä nukkumaan. Ei mikään ihme, sillä Alexandran vanhemmat viettävät suurimman osan kuukaudesta työmatkoilla ja liiketapaamisissa ympäri maailmaa antamatta yhtään aikaa tai lämpöä ainoalle lapselleen. Kaiken tämän seurauksena Alexandra yksinäinen ja todella onneton. Hän purkaa pahaa oloaan kiusaamalla luokkakavereitaan, käyttämällä alkoholia ja sotkemalla heidän kaunista 500 neliön luksuskotiaan spraymaaleilla.

Sanni on 17.v. ja vanhin perheensä neljästä lapsesta. Äiti on sairaanhoitaja ja isä on opettaja. Sanni auttaa vanhempiaan hakeutumalla kesätöihin ja antamalla 95% palkkastaan näille, jotta asuntolainan korot ja laskut saadaan maksetuksi. Vanhemmat ovat luopuneet omista menoistaan saadakseen edes hiukan säästöjä kokoon lapsiensa myöhempiä opiskeluja varten. Sanni ja tämän sisarukset Matias 15.v., Leevi 13.v. ja Anneli 12.v. ovat oppineet ymmärtämään rahan arvon, eivätkä pyydä vanhemmiltaan koko ajan esim. uusia vaatteita ja menevät yleensä kiltisti nukkumaan silloin kun käsketään. Sanni perheineen on onnellinen toisistaan ja 97 neliön kodistaan, vaikka heillä onkin välillä vaikeaa rahallisesti kuin henkisesti.

Joku_tyyppi kirjoitti:

Sillä näin voi monesti käydä oikeassakin elämässä lapsille jotka tulevat rikkaista perheistä.

Ja tässä on myös yksi kärjistetty tilanne:
Alexandra on 16.v. ja rikkaan perheensä ainoa lapsi. Hän viettää kaiket illat huoneessaan tavarapaljouden ja kimalluksen keskellä katsoen TV:tä ja surffaillen netissä niin paljon huvittaa, eivätkä vanhemmat sano hänelle, että milloin on mentävä nukkumaan. Ei mikään ihme, sillä Alexandran vanhemmat viettävät suurimman osan kuukaudesta työmatkoilla ja liiketapaamisissa ympäri maailmaa antamatta yhtään aikaa tai lämpöä ainoalle lapselleen. Kaiken tämän seurauksena Alexandra yksinäinen ja todella onneton. Hän purkaa pahaa oloaan kiusaamalla luokkakavereitaan, käyttämällä alkoholia ja sotkemalla heidän kaunista 500 neliön luksuskotiaan spraymaaleilla.

Sanni on 17.v. ja vanhin perheensä neljästä lapsesta. Äiti on sairaanhoitaja ja isä on opettaja. Sanni auttaa vanhempiaan hakeutumalla kesätöihin ja antamalla 95% palkkastaan näille, jotta asuntolainan korot ja laskut saadaan maksetuksi. Vanhemmat ovat luopuneet omista menoistaan saadakseen edes hiukan säästöjä kokoon lapsiensa myöhempiä opiskeluja varten. Sanni ja tämän sisarukset Matias 15.v., Leevi 13.v. ja Anneli 12.v. ovat oppineet ymmärtämään rahan arvon, eivätkä pyydä vanhemmiltaan koko ajan esim. uusia vaatteita ja menevät yleensä kiltisti nukkumaan silloin kun käsketään. Sanni perheineen on onnellinen toisistaan ja 97 neliön kodistaan, vaikka heillä onkin välillä vaikeaa rahallisesti kuin henkisesti.

Ja kuinkas nyt Alexandralle käy?

Kasvoin varakkaassa perheessä - en missään kartano-tason rikkaudessa, mutta sellaisessa että aina oli kaikkea mitä vain keksi haluta - aina.

Näin jälkeenpäin ajateltuna lapsuus oli tästä johtuen aivan täyttä paskaa - me lapset olimme jotain jaloissa pyöriviä 'ongelmia' jotka sai tekemään jotain muuta (kuin pyörimään jaloissa) heittämällä rahaa ongelmaa päin. Ehkä asuimme saman katon alla, mutta olimme yhtä paljon perhe kuin vierekkäisillä paikoilla bussissa istuvat satunnaiset ihmiset sitä ovat.

Tämä tietysti aiheutti sen ettei ihmissuhteita oppinut arvostamaan tai muita huomioimaan - tärkeiksi asioiksi muodostui 'paremmuus' ja materialistiset asiat -- täysin turhamainen paska siis.

Kyllähän noillakin eväillä elämässä pärjää, mutta vain jos ei koskaan herää ajattelemaan asioita: Siinä vaiheessa kun tajusi kuinka 'väärin' oli elänyt, elämä heitti kyllä sellaisen kuperkeikan ettei sitä uskoisikaan ja mitä 'korkeammalta' putoaa, sitä syvemmälle vajoaa.

Tässä vaiheessa on helppo syyttää paskaa kasvatusta kaikesta, mutta olisin myös itse voinut 'havahtua' ajattelemaan aiemmin tai hallita tuon havahtumisen aiheuttaman romahduksen paremmin - voin vain todeta että olit sitten missä ääripäässä tahansa, voit saada ison kasan paskaa niskaasi ilman omaa syytäsi.

Toisaalta olen myös onnellinen siitä että olen saanut niin läheltä kokea kaiken tuon, koska kokemus on paras opettaja - nyt voin olla varma siitä etten enää koskaan nosta turhia asioita jalustalle tai omaksu arvomaailmaani harhaluuloihin perustuvia merkityksettömyyksiä.

Tietysti ongelmaksi tässä vaiheessa muodostuu se, että suurin osa muista ihmisistä (jopa niistä ihan tavallisissa oloissa kasvaneista) elävät tuota robotti-elämää tavoitellen asioita joita luulevat _muiden_ arvostavan vain huomatakseen etteivät niitä oikeasti itse halunneetkaan tai jättävät itse haluamansa asiat varjoon koska pelkäävät etteivät muut niitä hyväksy - tämänkaltaiseen yhteiskuntaan on vaikea 'sopeutua' kun joka puolella saa kauhistella pinnallisuuksia ja vääryyksiä joita ihmiset tahallaan saavat aikaan.

Noh, ehkä en vain sovi tänne, ehkä vika on minussa. Ehkä ei, voitte kuitenkin pitää tunkkinne :)