Nyt täytyy taas mennä nukkumaan... On tullut mieleeni, että lapsena(ehkä jossain vaiheessa 1-3-vuotiaana) muistan, että pelkäsin nukkumaanmenoa, koska uskoin, että en herää enää, vaan uni jää päälle vielä herättyänikin.
Liittyy mielestäni hyvinkin hallintaan ja sen menettämisen pelkoon. Todennäköisesti kyse oli siitä, että jos en saanut nukkua riittävän pitkään, olin väsynyt, jolloin tietyssä mielessä uni jää päälle.
Nykyäänkin pakko-oireeni ovat suoraan sidonnaisia väsymykseen ja uskoisin, että ne ovat jonkinlainen unen heijastus valvetilassa.
Liittyy mielestäni hyvinkin hallintaan ja sen menettämisen pelkoon. Todennäköisesti kyse oli siitä, että jos en saanut nukkua riittävän pitkään, olin väsynyt, jolloin tietyssä mielessä uni jää päälle.
Nykyäänkin pakko-oireeni ovat suoraan sidonnaisia väsymykseen ja uskoisin, että ne ovat jonkinlainen unen heijastus valvetilassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla on ollut samoja juttuja joskus 6-9 vuotiaana. eli siis pelkäsin mennä nukkumaan. Iltaisin alkoi pelottaa, kun tiesi, että tulee nukkumaan menon aika. Itkin miltein joka ilta. Mutta kumma juttu että tätä tapahtui vain ja ainoastaan talvisin? :oo Hassua. Nyt olen vanhemmalla iällä huomannut, että minua meinaa masentaa helposti talvisin jos jään liikaa "paikoilleni". Kummia juttuja!!
on vähän samaa. Äitini mukaan olen aina ollut patologisen huono nukahtaja. Lapsena kuulemma kiristin aina iltasatuja (kirjoja) suuret määrät ennen kuin suostuin nukkumaan.
Kun nukahdan niin voisin sitten nukkua vaikka kuinka pitkään. Luulen että ennätykseni näin aikuisiällä on ollut n. 20 tuntia heräämätöntä unta. Vuorokaudet ovat liian lyhyitä minulle. Liian paljon aikaa tuntuu kuluvan siihen että pitää herättää itsensä juuri kun on viimein saanut nukahdettua ja pitää nukahtaa juuri kun on saanut herättyä. Sanotaan että unihäiriöisen ihmisen vuorokausirytmi on pikemminkin 25 kuin 24 tuntia mutta uskon omani olevan paljon enemmän.
En muista noin nuorelta iältä nukkumisen pelkäämistä kuin sinä mutta olen varmaan pelännyt kun en ole halunnut nukahtaa. Muistan lapsuudesta kesän jolloin pelkäsin nukahtaa. Se oli jossain yhteydessä siihen kun olin lukenut Robin Hood -tarinat ja mieltynyt päähenkilöön ja muistaakseni seikkailut päättyivät siihen kun joku nainen laski häneltä veret pois ja hän kuoli siihen. Olin noin yhdeksän ja depressoiduin Robin Hoodin lopusta ja yhdistän samaan aikaan kuolemanpelon ja nukkumisongelman koska pelkäsin aina nukahtaessani etten enää herää.
Millaisia pakko-oireita sinulla on Ritalin?
"Äitini mukaan olen aina ollut patologisen huono nukahtaja. Lapsena kuulemma kiristin aina iltasatuja (kirjoja) suuret määrät ennen kuin suostuin nukkumaan."
Muistaakseni olen välillä ollut myös huono nukahtamaan, mutta toisinaan taas nukahdan helposti. Viime aikoina olen nukahtanut nopeasti, mutta vuosi sitten minulla kesti aina pari tuntia unen saamiseen, vaikka olisin ollut hyvin väsynyt.
"Kun nukahdan niin voisin sitten nukkua vaikka kuinka pitkään. Luulen että ennätykseni näin aikuisiällä on ollut n. 20 tuntia heräämätöntä unta. Vuorokaudet ovat liian lyhyitä minulle."
En ihan noin pitkään pystyisi nukkumaan, yleensä pisimmillään ehkä 12-13 tuntia kuitenkin. Näytät varmaan suloiselta nukkuessasi. :)
Tuo tuntuu tutulta, että vuorokausi saisi olla pidempi. Olisin mielelläni 16 tuntia peräkkäin hereillä ja nukkuisin 10 tuntia.
"Muistan lapsuudesta kesän jolloin pelkäsin nukahtaa. Se oli jossain yhteydessä siihen kun olin lukenut Robin Hood -tarinat ja mieltynyt päähenkilöön ja muistaakseni seikkailut päättyivät siihen kun joku nainen laski häneltä veret pois ja hän kuoli siihen. Olin noin yhdeksän ja depressoiduin Robin Hoodin lopusta ja yhdistän samaan aikaan kuolemanpelon ja nukkumisongelman koska pelkäsin aina nukahtaessani etten enää herää."
Tuollaisia samantapaisia pelkotiloja minulla on ollut lapsena ja myös myöhemmin on samanlainen pelon idea esiintynyt. Kerran lähes saman ikäisenä, kuin sinä silloin, koin voimakkaamman pelko-oireilun, kun olosuhteet olivat muutenkin heikot.
"Millaisia pakko-oireita sinulla on Ritalin?"
No konkreettisimmat ovat varmaan pakko-ajatukset, missä saatan käydä vaikkapa jotain listoja läpi, tai sitten puhtaasti kehittelen jopa anagrammeja ja koitan torjua inhottavia ajatuksia. Pakko-ajattelua esiintyy erittäin voimakkaana, jos olen todella väsynyt, mutta jos olen nukkunut hyvin, ei sitä ole oikeastaan lainkaan.
Ja toinen on sellaiset nypläämiset ja kosttelemiset. Voisin vaikkapa tietokoneella ollessani joutua painamaan jotain nappia ties kuinka monta kertaa jne.
Pakko-oireet voivat myös näkyä tekemisessä laaja-alaisemmin. Kuten juuri se asioiden aloittaminen voi olla hyvin vaikeaa ja sitten saatan tehdä pakonomaisesti jotain, mitä ei kannattaisi tehdä, kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun asiaan.
Tuolla pakonomaisella tekemisellä koitan peittää syyllisyyttä ja toisaalta ehkä hankkiakin sitä.