Olemme seurustelleet vähän yli puoli vuotta. Vielä vähän aikaa sitten en malttanut pitää näppejäni erossa hänestä, nyt tunne on jotenkin "tasaantunut". Ei ole pakko kiehnätä toisen kyljessä, vaikka se toki mukavaa on edelleen. Lisäksi oon alkanut katsella häntä vähän "kriittisempien" lasien läpi. Hän ei olekaan enää ihan niin täydellinen. Onko tää normaalia? En kai ala viiletä tai jotain?
Tunne suhteen tässä vaiheessa
hakusessaan
81052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kukaanhan ei ole täydellinen, et sinäkään, eli koita vaan ymmärtää niitä hänen "vikojaan".
Miten tiiviisti näette toisianne? Totuushan se on että jokainen suhde alkaa jossain vaiheessa tasaantumaan kun alkuhuuma menee. Eli kysymys kuuluukin, haluatko kokea jatkuvasti vain sitä alkuhuumaa, mikä tässä tapauksessa ehkä tarkoittaisi sitä että vaihtaisit toiseen ja sitten huomaisit että loppuuhan se alkuhuuma toisenkin kanssa. Ja oravanpyörä on valmis...
myöskään halua olla suhteessa, jossa ei ole tunnetta. Meillä toki on :-). Näemme aina viikonloppuisin (eli ollaan viikonloput yhdessä toisen luona, kun asutaan pienen matkan päässä toisistamme), joskus viikolla, lomilla ollaan koko ajan yhdessä. Lisäksi ollaan jatkuvasti yhteyksissä puhelimessa tai mesen välityksellä.
Tiedän toki, ettei kukaan ole täydellinen, minä kaikkein vähiten. Tuntuu vain, että pelkästään minä olen se, jolta huuma alkaa tasaantua. Mies on edelleen ihan rakastunut.
miehellesi tuon?
Hän saattaisi arvostaa rehellisyyttäsi erittäin paljon ja sitten voisitte rauhoittaa tilannetta vähän. Eikö sen sillä tavoin parhaiten näkisi toimiiko juttu myös alkuhuuman jälkeen? Tietysti voi olla vaikea luopua siitä tunteesta että toinen on tosi rakastunut sinuun...
"en myöskään halua olla suhteessa, jossa ei ole tunnetta. Meillä toki on :-)."
Tuo kuulostaa hieman siltä kuin haluaisit todistella itsellesi jotain.
Olet varmaankin aika nuori. Tosiasia on, että yksikään ihmissuhde ei voi pysyä intohimoisena romanssina loputtomiin. Pitkien suhteiden salaisuus on aivan muunlaisissa arvoissa.
Yhtä ainutta vastausta ei ole. Luulen, että vaikeinta on selvitä sellaisessa suhteessa, jossa kyhnätään joka hetki yhdessä. Pitää antaa liikkumavaraa ja vapautta.Tai aika moni on sopimaton tiiviiseen parisuhteeseen. Mulla toimii hyvin suhde. Kummallakin on oma kämppä ja tavataan kun kummallekin sopii. Mitään intohimon tunteita tuskin on paljon jäljellä mutta ystävyys, kaveruus ja ymmärtämys kahden vuoden jälkeen on kiitettävää. En haluaisikaan jatkuvaa intohimoa...
"Tosiasia on, että yksikään ihmissuhde ei voi pysyä intohimoisena romanssina loputtomiin."
Mikä sitten erottaa pitkäkestoisen rakkauden ystävyydestä? Vai erottaako mikään? Miksi jotkut pariskunnat eroavat vuosien jälkeen syystä, että rakkaus loppui ja "laimeni ystävyydeksi"?
"Pitkien suhteiden salaisuus on aivan muunlaisissa arvoissa."
Mitä arvoja ne on?
"Onko tää normaalia? En kai ala viiletä tai jotain?"
Se on normaalia. Jos kuvittelet löytäväsi suhteen, jossa tällaista ei tapahdu, tulet pettymään pahemman kerran. Sellaista suhdetta ei ole olemassakaan. Se on kaikkien psykologian lakien vastainen ja siksi mahdoton.
Alkuhuuma ei edes voi kestää. Valitettavasti maailmassa on ihmisiä, jotka eivät tajua tätä keski-iässäkään.
Kun oppii tuntemaan toisen ihmisen, hänet näkee ihmisenä eikä haavekuvana. Kaikissa ihmisissä on heikkouksia, puutteita ja huonoja puolia. Korviaan myöten ihastunut tai rakastanut ei vain alun huumassa tajua sitä.