Olipas jännä juttu tossa alla,lienee provo,mutta tässä tositarinaa deitti-naisista suomi24:ssä.Kirjottelinpa sujuvasanaisen naisen kanssa viikonpäivät ja sitten kyllästyin kissa-hiiri-leikkiin jota nainen pelasi kustannuksellani.Ei siis tavattu eikä soiteltu.
Hän ei ollut rastittanut ammatti/koulutus/tulotietojaan profileensa.Minulle ei noilla asioilla ole väliä,kunhan nainen elättää itsensä omalla työllään ja kunniallisesti.
Nainen ei suostunut vastaamaan minun esittämään kysymykseen mitä hän tekee työkseen.Jonkin alan maisteri sanoi olevansa,mutta tuskin pitää paikkansa.
Mitä tekee työkseen nelikymppinen nainen,joka on
1.eronnut
2.asuu yksin,ei lapsia
3.ei ole työelämässä
4.ei saa työttömyyskorvausta eikä sosiaalietuja
5.ei ole eläkkeellä,ei sairaseläkkeelläkään
6.asuu omakotitalossa
7.on akateeminen
Miksi ammatti voi olla niin salainen ettei siitä voi kertoa?Muuten kyllä juttua piisaa.Harmittaa tuollainen salailu.Olen rehellinen ja vaadin sitä muiltakin.Asioiden salailu voidaan rinnastaa valehteluun.
Hän ei ollut rastittanut ammatti/koulutus/tulotietojaan profileensa.Minulle ei noilla asioilla ole väliä,kunhan nainen elättää itsensä omalla työllään ja kunniallisesti.
Nainen ei suostunut vastaamaan minun esittämään kysymykseen mitä hän tekee työkseen.Jonkin alan maisteri sanoi olevansa,mutta tuskin pitää paikkansa.
Mitä tekee työkseen nelikymppinen nainen,joka on
1.eronnut
2.asuu yksin,ei lapsia
3.ei ole työelämässä
4.ei saa työttömyyskorvausta eikä sosiaalietuja
5.ei ole eläkkeellä,ei sairaseläkkeelläkään
6.asuu omakotitalossa
7.on akateeminen
Miksi ammatti voi olla niin salainen ettei siitä voi kertoa?Muuten kyllä juttua piisaa.Harmittaa tuollainen salailu.Olen rehellinen ja vaadin sitä muiltakin.Asioiden salailu voidaan rinnastaa valehteluun.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ei vaan halua leimautua tai että joku hänet tunnistaisi. Eikä siinä mitään pahaa ole jos ei halua sanoa ammattiaan, en sanoisi minäkään.
osakesijoittaja...kuten tuossa alemassa tarinassa oleva mies...
vielä on tohon listaa jatkoa mikä vois olla elonoksa
niin ei välttämättä halua kertoa ammattiaan.
Minulla tuli mieleen, että olisiko mahdollisesti opiskelija, joka elättää itsensä apurahoilla. Se on kiikunkaakun laittaako itsensä opiskelijaksi vai kokopäiväiseksi tai osa-aikaiseksi työntekijäksi. Työstä tutkimustyö kyllä käy ja apurahakin on palkkaa. Veikkaan tällaista vaihtoehtoa.
Ja toki on niitä onnekkaita, jotka ovat saaneet ison perinnön tai lottovoiton ja voivat elellä mukavasti niiden varassa ja silloin eivät taatusti lähde satunnaisille tuttaville kertomaan siitä.
On kai parempi jättää ammatti kertomatta kuin valehdella.
Mielestäni teit asiasta ison numeron jos tuo oli ainoa syy, miksi lemppasit naisen pois elämästäsi.
Voi olla perittyjä rahoja tai vaikka tienannut aikoinaan paljon-> sijoittanut-> elelee mukavasti tuotoilla.
Kyllä mulle itsellenikin lottovoitto kelpaisi. Rahat tuottamaan ja töitä en varmasti tekisi muuten kuin omaksi huvikseni&ajankuluksi.
mitä tuollaisessa tapauksessa kannattaisi laittaa ammatikseen... meinaan kun moni mies saattaa kuvitella, että työssäkäymätön nainen etsii itselleen elättäjää?
ja köyhä. Apurahani on 1200 e/kk.
Työkkäri/Kela katsoo yrittäjäksi, eli niiltä on enää koskaan turha mitään toivoa, vaikka apuraha loppuisikin. Yrittäjä kun elättää itse itsensä. Otan sitten taas tiskaushukin ABC:llä muutamaksi kuukaudeksi.
Oikeasti, ei saa edes sossusta mitään.
Siis tuo 1200 e /kk.
Miten tuo apurahakäytäntö muuten menee? Siis olenko ymmärtänyt väärin, että valtion apurahat on jotenkin keskitetty ja niitä haetaan kahdesti vuodessa? Miten siitä syntyy eläkettä? En ymmärtänyt tuota mitä kerroit että Työvoimatoimisto ja Kela eivät anna siis työttömyyskorvausta kun apuraha loppuu? Eikö työvoimatoimsiton asiakkaaksi pääse kuka tahansa? Sorry, kun kyselen tyhmiä, mutta ei mahdu mun päähän tuo ajatus. Ja sama siis koskee yrittäjää? Täytyykö tuo lakipykälä tulkita käytännössä niin että ikinä ei pidä päästää itseään työelämässä yrittäjä-nimikkeelle?
Eihän tämä tälle palstalle kuulunut, mutta kiinnosti vaan muuten.
työkkärissä olla, mutta ei siis ole oikeutettu työttömyysturvaan, koska status on yrittäjä. Yrittäjä ei ole 2v uransa lopettamisen jälkeen ole oikeutettu työttömyyysturvaan, jollet tiennyt. Tuota en ymmärrä miten tutkija voidaan tulkita yrittäjäksi, mutta tiedän, että on totta. Sitä en tiedä onko käytäntö sama kaikissa työkkäreissä.
Brutto, mutta veroja menee vasta sen jälkeen, jos apuraha on ...olikohan se yli 1500 e vuonna 2007. Eli toi 1200 e/kuussa on verotonta.
Ja eläkkeet ei kerry tosiaan, eli omaa eläkettä voi maksaa; näitä vapaaehtoisia.
Työkkäriosuuteen tuossa jo vastattiinkin; eli siis päivärahoihin / asumistukiin / sossun rahoihin ei ole oikeutta, kun yrittäjähän yrittää ja elättää sillä itsensä.
Nyt on jokin lakiesitys käsittääkseni menossa, että eläkekertymää voisi alkaa kerätä, eli kuten maatalousyrittäjät eli MYEL, eli maksaa osan itse, ja osa "palkasta".
En ole valtion apurahoilla - mitä niillä itseasiassa tarkoitat? Erilaiset säätiöt, yhdistykset ym. jakavat apurahaa tutkijoille. Nyt minulla on heinäkuun loppuun apuraha, ja sitten en taas tiedä (haen toki, mutta saaminenhan on eri asia). Taiteilija-apurahat ovat erikseen.
Eläkettä ei siis kerry mistään.
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=43968&Item=21023
akateemisillakaan, jos ei muillakaan.
Kysyit, mitä tarkoitin valtion apurahoilla. Usein kuulee jossain termin että se ja se henkilö on saanut valtion apurahat johonkin projektiin jne.
Paha juttu tuo että ei kerry eläkettä ollenkaan. Mitenkähän se asia on perusteltu? Mistä sitten monet apurahoilla tienastinsa saavat sitten eläkekertymää. Maailma muuttuu ja varmaan tuohonkin on joku ratkaisumalli sitten olemassa. Nykyisin kaikki työpaikat ovat "kortilla" eli mikään ei ole itsestään selvä työpaikka kuten ennen aikaan oli tapana että "eläkevirka" ja sellaista arvostettiin joka oli samassa virassa mahdollisimman pitkään. Nykyisin pitää olla monta ammattia ja sittenköään ei tärppää työhönotossa.
Eli nuo säätiöiden myöntämän apurahat sitten. Miten te niitä haette? Ilmoitetaanko jossain jostain tutkimusprojektista, johon haette ja tulette mahdollisesti valituksi vai teettekö itse jonkinlaisen sapluunan ja tarjoatte sitä eri säätiöille tai firmoille. Miten se homma menee?
Lisää tutkijan "ns. sosiaaliturvasta (jota siis ei ole)"
http://www.acatiimi.fi/2004/6_04/6_04n.htm
Miten ylipäänsä voi keskittyä tekemään jotakin tutkimustyötä kun koko ajan takaraivossa pyörii ajatus, että kohta on rahat finito!
Ja kun apurahaa anoo niin pitää olla suosituksia? Miten sitten sellainen tapaus jos on vaikkapa perustutkinto (maisteri) suoritettu ja on ollut työelämässä vähän aikaa ja ei ole enää yliopiston kirjoilla ja innostuisi tutkimaan jotain niin onko sitten niin ettei apurahaa heru kun ei ole ketäänm suosittelijaa vaikka olisi ammattitaitoa mahdollisesti ja muodollisesti tehdä sitä tutkimusta. Sitä ei siis saa ellei ole suosituksia ?
Kuinka monta prosenttia apurahahakemuksista menee läpi?
... mietin vaan että - en pahansuopaisuudessani - vaan omasta kokemuksesta työtä hakiessani että olen törmäänyt siihen että suhteet ne on mitkä ratkaisee hakipa mitä tahansa työtä, tai jotain siivousta ym. johon ei ole tarjokkaita, voi päästä melkein kuka tahansa jos vaan kuntoa riittää. Mutta eikös akateemisessa maailmassa (yliopistomaailmassa) suhteilla ole vielä suurempi merkitys kuin vaikkapa hakiessa kunnanviraston kanslistiksi (siinäkin pitää nykyisin tuntea ns. oikeat henkilöt).
No kyllähän se stressaavaa on, eihän sitä voi kieltää. Toisaalta tulee kovempi paine siitä tutkimuksen edistymisestä, sillä jos se ei edisty, ei takuulla saa apurahaa. Eli parempi yrittää siis edistyä.
No tuskin maisteri yksinään apurahaa, ainakaan paljoa saa (esim. johonkin yhdistyksen historiikkiin, taidenäyttelyn tekoon ym. voi saada pienen eli muutaman tonnin); kyllä pitää joko alkaa jatko-opiskelijaksi (eli hakea tätä yliopistolta, eli siis tehdä tutkimussuunnitelma, ja saada se läpi; eli on yliopistossa jatko-opiskelijana kirjoilla) tai päästä johonkin tutkimusryhmään / projektiin, jossa voi tutkimusta tehdä. Ei sitä oikein yksin käsittääkseni pysty tekemään.
En osaa sanoa, montako prosenttia hakemuksista menee läpi.
Kyllähän niillä suhteilla on merkitystä. Ensin pitää tietysti vakuttaa se oma professori (jatko-opiskelija), että hän uskoo ja tekee hyvän suosituksen - ja samalta proffaltahan voi pyytää samaan apurahaan 50 henkilöä suosituksia.
Tutkimusryhmään pääsy - pitää pystyä vakuuttamaan tutkimusryhmän vetäjä/aloittaja/kokoaja tietysti, että on kykenevä tutkijaksi mukaan.
Kyllä esim. tuonne Suomen Akatemialle samat tutkimusryhmät laittaa monena vuotena hakemuksensa; en osaa sanoa moniko saa ekalla hakemuksella, kuvittelisin, että harva.
Etelä-Savon kulttuurirahasto jakoi juuri apurahansa (9.2 - ja täältä siis voivat hakea eteläsavolaiset).
http://www.skr.fi/content/pdf/jakoluettelot/Etela_Savo_9.2.2008_v2.pdf?from=2137287593475721
Lista on tuossa, eli Suomen kulttuurirahaston sivulta; julkista tietoahan nämä ovat.
Eli näkee minne on annettu.
sossusta tukia jos saa käteen 1200 kuussa?? Kyllä sillä yksi ihminen pitää elää..
Tarkennus siis, että työeläkettä ei kerry. Kansaneläkkeenhän saa kaikki Suomessa.
Mä arvasinkin, että joku kysyy tuota kohta. :D
Kyllähän mä sillä nyt elän. Eli minulla on tälle vuodelle tammi-heinäkuu apurahaa - syksyhän minua huolettaa. Elän tuolla kyllä elokuun ja ehkä vielä syyskuunkin, mutta jos en saa uutta, niin loppuvuotta en pärjää. Könttäsummana sain tammikuussa 7x1200 e, eli 8200 se taitaa olla; siitä menee puolet vuokraani, eli en mitenkään saa sitä riittämään koko vuodeksi.
Syksy huolettaa, sillä elokuussa vaihtoehdot tosiaan ovat apuraha (jos jostain saa), tai työ (en ole oikeutettu mihinkään tukiin mistään, jos en onnistu edellä mainituista kumpaakaan saamaan).
...siinä on se ero...että työttämänä (siitä ainakin mulla on kokemusta) on pienet menot.
Työsskäyntikin nimittäin maksaa; matkat, vaatteet jne. Ja jos aattelle akateemisia tutkijoita niin nehän joutuvat olemaan reissussa aika paljon ja käymään siellä ja täällä luennoimassa, kirjastoissa ja milloin missäkin etsimäsäs aineistoa ja ilmeisesti on pakotettu asumaan kaupungissa jossa asumis-ja elämiskustannukset ovat suuremmmat, joten en usko että akateeminen apurahan varassa elävä tutkija elää överiäämmin kuin maalla asuva työtön.
Kun itselläni oli pitkä työttöömyysjakso (en siis ole akateeminen) ja olin ensin 500 päivää ansiosidonnaisella päivärahalla niin nettosin huomattavasti enemmän kuin töissä käydessä, koska työmatkat pelkästään tekivät ison loven palkkapussiin eikä tarvinnut olla tip-top-töissä (siis meikkikuluja ei ollut työttömänä eikä vaatemenoja).
yksinkertainen juttu. Nainen on taiteilija. Kirjailija ehkä, kun juttuakin riittää. Ja ehkä vielä kuuluisakin, kun asiaa ei halua mainita.
suojata anonymiteettinsä netissä, on järkevää ainakin noin lyhyen aikavälin tuttavuudessa kuin teidän. itsekään en kerro, koska ammattini on erikoinen. kerron vasta, jos/kun tapaan naamakkain. ei se ammatin erikoisuus huoleta muuten, kuin siten, että sen kautta voi selvitellä kuka olen...
Kysymys herää miksi sitten salailet kuka olet jos kerran et voi sen vuoksi kertoa ammatistasi. Minä ainakin uskallan kertoa oman ammattini lisäksi myös oman nimeni siinä vaiheessa kun ryhdytään e-mailailemaan ja onhan minulla kuva profiilissakin. Helppo se on selvittää sitä kautta...kovin on hämäräperäistä sakkia täällä.
mieltäsi siinä vaiheessa kun joku häiriintynyt iskee silmänsä sinuun. selvittää kuka olet, soittelee hulluja puheluitaan ja ahdistelee ravintolassa. ilman että olet jutellut hänelle koskaan sanaakaan. ja edelleenkään pakkomielteistä häirintää ei suomessa saada rikokseksi, vaikka se on kriminalisoitu useissa maissa.
minun mielestä normaalilla ihmisellä on myös varaa tutustua yli viikko ja ansaita toisen luottamus pikkuhiljaa. jollei, niin olkoon minun puolestani...
...enkä hämärissä piireissä. Kodin ja kaupan väliä. Tulisiko peräti kotiin häiritsemään?
Ihan oikeasti?
Onko sulla sellaisia kokemuksia ja pitäiskö pelätä? Jos toinen osapuoli antaa nimitietonsa ja puhelintietonsa ja niin silloinhan ollaan samalla viivalla.
ja miehet vetävät heti herneen nenään. Ihmettelen miksi ? Samoin käy, kun en lähetä kuvaani heti. Mihin kaikilla on aina kiire (naimaan ainakin näillä Suomi24:n 50-kymppisillä ukkomiehillä).
...mutta en enää ole hakenut seuraa netistä.
Kuka nainen haluaa kertoa tuntemattomalle, tai edes tutullekaan, että hänellä on pääomatuloja, joiden varassa elelee. Jos opiskelee aikuisena, sitäkin moni ihmettelee ja pitää outona. Normimiehelle ei saisi olla akateeminen, puhumattakaan mistään varoista. Toisekseen voi varallisuuden kertominen tuoda häiriköitä tai hyväksikäyttäjiä. ja miksi pitäisi kertoa kenellekään?
Ihmiset lokeroidaan niin herkästi, että sitähän tuntee olevansa epäiltynä ilotyttötoiminnasta, jos etsii ystävää netistä, eikä ole työssä.
Kuten minulla etten voi kertoa mitään työstäni. Joudun usein puhelinsoiton tullessa lähtemään vaikkapa Lontooseen tai New Yorkiin kokoukseen. Joskus olen matkoilla viikon tai pari.
Jos olen jutellut jonkun kanssa netissä ja tämä on kysynyt vanhempieni ammatteja jostain syystä, niin en kerro yleensä, tai sitten vastaan ympäripyöreästi. Tämä johtunee siitä, että vanhemmillani on yritys. Kerran mainitsin siitä tarkemmin ja minua pidettiin huijarina (eihän nyt netissä voi olla niitä, jotka ovat oikeasti rikkaiden pentuja), joten olen katsonut paremmaksi olla asiasta vain hiljaa. Ja se on jotenkin häiritsevää, jos porukka tietää, että olemme ihan hyvätuloisia. Muutenkin haluan olla varuillani mahdollisten hyväksikäyttäjien (rahallisesti) vuoksi, joten enpä koskaan kerro firmastamme mitään suoraan.
Ehkä naisella on jokin vastaava syy?
niin ainahan sitä voi olla monenlaista ammattia.... vaikka satutäti??
kyseinen henkilö toimii: ei pidä puhua tekemisistään liikoja, koska jos on varallisuutta, voi saada "niin_rakastavia_siipeilijöitä" seurakseen. Tunnusmerkit sopivat erääseen tuttuun, joka on suurimman osan vuodesta reissussa, sijoitukset ovat tuottoisia. Hyvä näin, joku toinen tarvitsee asuntovelkojensa maksamiseen vakituisen työpaikan. Jos suurituloisten puolisoiden, sanotaan mies tienaa satatuhatta ja yli / vuosi, toisen pitäisi keskittyä hyväntekeväisyystoimintaan, järjestyisi työtä ja tuloja niitä todella tarvitseville.
Kysseessä siis voi olla TaM (taiteen maisteri), joka taiteilee työkseen ja myy taidettaan ja ehkä saa taiteilija-apurahaa jos on arpaonni suosinut ; )
t.taiteilija
Eikä halua firmalleen vahinkoa, jos nettisuhde osoittautuukin torsoksi.