Voiko miestä oikeasti haitata, jos nainen ei kerro huolistaan ja suruistaan? Olen aina ollut siinä uskossa, että miehet haluavat, ettei nainen kerro mitään surullista tai negatiivista ja nyt uusi poikaystäväni suuttui kun en kertonut hänelle eräästä minulle tapahtuneesta surullisesta asiasta(hän kuuli sen yhteiseltä ystävältä myöhemmin). Miksi ihmeessä? Olen kahdesti elämässäni kertonut miehelle, kun olen tarvinnut puheseuraa ja toinen miehistä alkoi puhua päälle moporempastaan ja toinen sanoi "kyllä se siitä" ja lähti huoneesta. Tuli vain kurjempi olo, kun näki, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Sen jälkeen ole kertonut vain positiivisista asioista ja muut miehet ovat olleet vain tyytyväisiä. Onko poikaystäväni poikkeus vai mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 60
Kyllä minä ainakin olen aina halunnut tietää naisystävieni niin iloista kuin murheistkakin. Parisuhdehan on jakamista ja tukemista.
Eri asia sitten on, millaisia murheita ne on ja miten niistä kerrotaan. Jotkut kantavat koko maailman murheet harteillaan ja sitä on vaikea ymmärtää. Jos toinen avautuu surullisena, kun työkaverin kissa on kuollut, niin vaikeaahan siihen on vakavasti suhtautua.- always happy
voiko tuon sitten ymmärtää niin, että ainoastaan niistä jutuista voi kertoa, joita mies pitää merkittävinä, ei muista? Mistä senkin sitten tietää, mitä voi kertoa ja mitä ei... Muuten, suuttuisitko, jos tyttöystäväsi ei kertoisi? Ja oletko myös valmis kuuntelemaan vai onko kyse vain siitä, että asiasta saa mainita ja sitten pitää siirtyä eteenpäin?
Muuten, olen joskus kuunnellut kun miespuolinen ystäväni itki -siis itki!- kun joku oli syönyt kaiken sorsan ja hän joutui syömään kanaa! Hän itki ja minä nauroin ja hän loukkaantui verisesti... - .....
always happy kirjoitti:
voiko tuon sitten ymmärtää niin, että ainoastaan niistä jutuista voi kertoa, joita mies pitää merkittävinä, ei muista? Mistä senkin sitten tietää, mitä voi kertoa ja mitä ei... Muuten, suuttuisitko, jos tyttöystäväsi ei kertoisi? Ja oletko myös valmis kuuntelemaan vai onko kyse vain siitä, että asiasta saa mainita ja sitten pitää siirtyä eteenpäin?
Muuten, olen joskus kuunnellut kun miespuolinen ystäväni itki -siis itki!- kun joku oli syönyt kaiken sorsan ja hän joutui syömään kanaa! Hän itki ja minä nauroin ja hän loukkaantui verisesti..."Muuten, olen joskus kuunnellut kun miespuolinen ystäväni itki -siis itki!- kun joku oli syönyt kaiken sorsan ja hän joutui syömään kanaa!"
Hommaas kuule vähän miehekkäämpää seuraa. always happy kirjoitti:
voiko tuon sitten ymmärtää niin, että ainoastaan niistä jutuista voi kertoa, joita mies pitää merkittävinä, ei muista? Mistä senkin sitten tietää, mitä voi kertoa ja mitä ei... Muuten, suuttuisitko, jos tyttöystäväsi ei kertoisi? Ja oletko myös valmis kuuntelemaan vai onko kyse vain siitä, että asiasta saa mainita ja sitten pitää siirtyä eteenpäin?
Muuten, olen joskus kuunnellut kun miespuolinen ystäväni itki -siis itki!- kun joku oli syönyt kaiken sorsan ja hän joutui syömään kanaa! Hän itki ja minä nauroin ja hän loukkaantui verisesti...En suuttuisi vaan olisin pettynyt, koska tuntisin, ettei minuun luoteta.
Tuon oman esimerkkisi perusteella ymmärsit mainioisti, mitä takoitin.- always happy
..... kirjoitti:
"Muuten, olen joskus kuunnellut kun miespuolinen ystäväni itki -siis itki!- kun joku oli syönyt kaiken sorsan ja hän joutui syömään kanaa!"
Hommaas kuule vähän miehekkäämpää seuraa....hän on oikeasti tosi hyvä tyyppi, mutta herkempi kuin kukaan toinen tuntemani ihminen. Joskus olen vähän hämmentynyt hänen seurassaan, varsinkin kun kuulen näitä sydäntä särkeviä kana-tarinoita... :)
Ihan takuulla voi.
- always happy
Eikö miehet kuitenkin yl.ottaen halua naisista vain ne parhaat palat? Eikö se olisi hyvä asia, ettei tarvitse kuunnella murheita?
- Minäkin.
always happy kirjoitti:
Eikö miehet kuitenkin yl.ottaen halua naisista vain ne parhaat palat? Eikö se olisi hyvä asia, ettei tarvitse kuunnella murheita?
Toisia miehiä vaan kiihottaa kuunnella naisen murheita.
- always happy
Minäkin. kirjoitti:
Toisia miehiä vaan kiihottaa kuunnella naisen murheita.
Eli siis saa tuntea olevansa mies, kun toisella menee huonosti??? En nyt ihan sitäkään tarkoittanut...
- ...
always happy kirjoitti:
Eli siis saa tuntea olevansa mies, kun toisella menee huonosti??? En nyt ihan sitäkään tarkoittanut...
Ensin itketetään naista ja sitten rakastellaan suru pois.
always happy kirjoitti:
Eikö miehet kuitenkin yl.ottaen halua naisista vain ne parhaat palat? Eikö se olisi hyvä asia, ettei tarvitse kuunnella murheita?
No jos joku on niin tyhmä että haluaa autostakin vaan parhaat palat, vaikka moottorin ja takarenkaat - niin ei se sillä kovin pitkälle ajele.
Kyllä se nyt vaan on niin että jos haluaa olla naisen kanssa niin on parempi vaan hyväksyä koko paketti. Sitäpaitsi yleensäkin kun kumppanien kanssa jakaa juttuja niin siitä suhdekin kehittyy kummasti. JOS siis haluaa kehittää parisuhdettaan ja olla sen naisen kanssa.
Mua kertakaikkiaan vituttaa jos se nainen pidättelee jotain - koska se aina näkyy jotenkin että jokin on vialla. On parempi kertoa mulle se kakka juttu heti kuin pistää mut kärsiin epävarmuudessa viikkotolkulla ja vielä itsekin kantaa sitä sisällään. Siksi ne jutut on syytä saada ulos suusta ainakin mun kanssa.
Tosin, mä yleensä jopa kysyn että mikä hätänä kun näytät tolta/oot vaisu/alahuuli väpättää jne jne jne...- always happy
Kukkomies kirjoitti:
No jos joku on niin tyhmä että haluaa autostakin vaan parhaat palat, vaikka moottorin ja takarenkaat - niin ei se sillä kovin pitkälle ajele.
Kyllä se nyt vaan on niin että jos haluaa olla naisen kanssa niin on parempi vaan hyväksyä koko paketti. Sitäpaitsi yleensäkin kun kumppanien kanssa jakaa juttuja niin siitä suhdekin kehittyy kummasti. JOS siis haluaa kehittää parisuhdettaan ja olla sen naisen kanssa.
Mua kertakaikkiaan vituttaa jos se nainen pidättelee jotain - koska se aina näkyy jotenkin että jokin on vialla. On parempi kertoa mulle se kakka juttu heti kuin pistää mut kärsiin epävarmuudessa viikkotolkulla ja vielä itsekin kantaa sitä sisällään. Siksi ne jutut on syytä saada ulos suusta ainakin mun kanssa.
Tosin, mä yleensä jopa kysyn että mikä hätänä kun näytät tolta/oot vaisu/alahuuli väpättää jne jne jne...Mutta naisesta voi ottaa vain parhaat palat(niinhän suurin osa miehistä tekeekin!), autosta ei! Ja jos ei kerran olisi pakko hyväksyä koko pakettia? Mulle pitää nyt ilmeisesti vääntää rautalangasta, mutta haluaisitko tietää siis siinäkin tapauksessa, että nainen osaisi salata asiat niin, ettet varmasti huomaa? Minä olen siinä lajissa maailmanmestari, olen harjoitellut lähes koko ikäni! Jos en halua näyttää oikeita tunteitani, niin pystyn taatusti salaamaan ne niin, ettei kukaan huomaa. Pystyin tässäkin tapauksessa, vaikka kyse oli todella vakavasti asiasta!
always happy kirjoitti:
Mutta naisesta voi ottaa vain parhaat palat(niinhän suurin osa miehistä tekeekin!), autosta ei! Ja jos ei kerran olisi pakko hyväksyä koko pakettia? Mulle pitää nyt ilmeisesti vääntää rautalangasta, mutta haluaisitko tietää siis siinäkin tapauksessa, että nainen osaisi salata asiat niin, ettet varmasti huomaa? Minä olen siinä lajissa maailmanmestari, olen harjoitellut lähes koko ikäni! Jos en halua näyttää oikeita tunteitani, niin pystyn taatusti salaamaan ne niin, ettei kukaan huomaa. Pystyin tässäkin tapauksessa, vaikka kyse oli todella vakavasti asiasta!
"Mutta naisesta voi ottaa vain parhaat palat(niinhän suurin osa miehistä tekeekin!), autosta ei! Ja jos ei kerran olisi pakko hyväksyä koko pakettia? "
Ei pitkällä tähtäimellä jos haluaa oikeasti toimivan suhteen. Mä uskon ihan oikeasti niin. Mä en haluu mitään ikihymyä teeskentelijää, mä haluan ihmisen.
"Mulle pitää nyt ilmeisesti vääntää rautalangasta, mutta haluaisitko tietää siis siinäkin tapauksessa, että nainen osaisi salata asiat niin, ettet varmasti huomaa?"
KYLLÄ haluaisin. Mulle mun kumppani on osa minua itseäni, osa sitä kokonaisuutta joka on mun elämäni. Mä en halua että mun elämässä on juttuja jotka on huonosti, ja jos mun kumppanillani on jotain sydämellä niin silloin se vaikuttaa jotain kautta muhun itseenikin, mä uskon niin. Siksi mulla itsellä on parempi olo pohjimmiltaan elämästä jos asiat ei oo aina vaan pelkkää onnea ja autuutta. Sitäpaitsi; jos mä rakastan jotakuta - mä todellakin HALUAN auttaa häntä ongelmissaan. Sen mahdollisuuden kieltäminen multa on mun mielestä väärin, se loukkaa mun itsetuntoani ja -arvostusta.
"Jos en halua näyttää oikeita tunteitani, niin pystyn taatusti salaamaan ne niin, ettei kukaan huomaa. Pystyin tässäkin tapauksessa, vaikka kyse oli todella vakavasti asiasta!"
Sä hymyilet aina?- always happy
Kukkomies kirjoitti:
"Mutta naisesta voi ottaa vain parhaat palat(niinhän suurin osa miehistä tekeekin!), autosta ei! Ja jos ei kerran olisi pakko hyväksyä koko pakettia? "
Ei pitkällä tähtäimellä jos haluaa oikeasti toimivan suhteen. Mä uskon ihan oikeasti niin. Mä en haluu mitään ikihymyä teeskentelijää, mä haluan ihmisen.
"Mulle pitää nyt ilmeisesti vääntää rautalangasta, mutta haluaisitko tietää siis siinäkin tapauksessa, että nainen osaisi salata asiat niin, ettet varmasti huomaa?"
KYLLÄ haluaisin. Mulle mun kumppani on osa minua itseäni, osa sitä kokonaisuutta joka on mun elämäni. Mä en halua että mun elämässä on juttuja jotka on huonosti, ja jos mun kumppanillani on jotain sydämellä niin silloin se vaikuttaa jotain kautta muhun itseenikin, mä uskon niin. Siksi mulla itsellä on parempi olo pohjimmiltaan elämästä jos asiat ei oo aina vaan pelkkää onnea ja autuutta. Sitäpaitsi; jos mä rakastan jotakuta - mä todellakin HALUAN auttaa häntä ongelmissaan. Sen mahdollisuuden kieltäminen multa on mun mielestä väärin, se loukkaa mun itsetuntoani ja -arvostusta.
"Jos en halua näyttää oikeita tunteitani, niin pystyn taatusti salaamaan ne niin, ettei kukaan huomaa. Pystyin tässäkin tapauksessa, vaikka kyse oli todella vakavasti asiasta!"
Sä hymyilet aina?...kyllä tai vaikutan ainakin hyväntuuliselta. Mulla on sellainen puolustusmekanismi, joka on peräisin jostain lapsuudesta, että kun asiat on oikein huonosti, niin puhun paljon ja olen todella hauska. Olen ikäänkuin automaattiohjauksella, yleensä minulla ei ole jälkikäteen oikein mitään mielikuvaa siitä, mitä olen puhunut. Ja kuten sanoin, kukaan ei ole vielä tähän mennessä huomannut, että mikään olisi vialla, ellen ole itse kertonut - ja kun kerran kokemukset ovat olleet negatiivisia, niin en ole kertonut.
always happy kirjoitti:
...kyllä tai vaikutan ainakin hyväntuuliselta. Mulla on sellainen puolustusmekanismi, joka on peräisin jostain lapsuudesta, että kun asiat on oikein huonosti, niin puhun paljon ja olen todella hauska. Olen ikäänkuin automaattiohjauksella, yleensä minulla ei ole jälkikäteen oikein mitään mielikuvaa siitä, mitä olen puhunut. Ja kuten sanoin, kukaan ei ole vielä tähän mennessä huomannut, että mikään olisi vialla, ellen ole itse kertonut - ja kun kerran kokemukset ovat olleet negatiivisia, niin en ole kertonut.
Katsos... mä huomaan ton ihmisestä, en heti - mutta kun oon ollut sen kanssa jonkun aikaa. Jos ei oo mitään negatiivisia juttuja.
Sitten teen yksinkertaisen testin. Vittuilen, loukkaan tosi pahasti. Jos sieltä tulee silti hymy tai vitsiä olet jäänyt kiikkiin mulle.
Siitä eteenpäin mä sitten alkaisin avaamaan. Itseasiassa osaan jo periaatteessa arvata aika paljon taustoistas. Jos sanon että perheongelma...- always happy
Kukkomies kirjoitti:
Katsos... mä huomaan ton ihmisestä, en heti - mutta kun oon ollut sen kanssa jonkun aikaa. Jos ei oo mitään negatiivisia juttuja.
Sitten teen yksinkertaisen testin. Vittuilen, loukkaan tosi pahasti. Jos sieltä tulee silti hymy tai vitsiä olet jäänyt kiikkiin mulle.
Siitä eteenpäin mä sitten alkaisin avaamaan. Itseasiassa osaan jo periaatteessa arvata aika paljon taustoistas. Jos sanon että perheongelma...Tuo nyt oli vähän sellaista mustalaisennustusta, kaikillahan meillä on perheongelmia. :) Sitä paitsi jos on jo päiväkodissa tiennyt, että kukaan ei saa koskaan saada selville mitä kotona tapahtuu, niin on aika pro, enkä mä usko, että kukaan ns. normielämää elänyt pystyy näkemään niin hyvien suojausten alle.
Jos mua loukkaa tahallisesti, niin lähden pois ja se siitä. Valitettavasti(?) anteeksi antaminen on mulle todella vaikea asia. Enkä silloin hymyilisi...
Mutta siis, jos olisit mun poikaystävän asemassa, niin mitä tekisit? Olisitko valmis elämään ihmisen kanssa, joka ei kerro henk.koht. asioistaan helposti? always happy kirjoitti:
Tuo nyt oli vähän sellaista mustalaisennustusta, kaikillahan meillä on perheongelmia. :) Sitä paitsi jos on jo päiväkodissa tiennyt, että kukaan ei saa koskaan saada selville mitä kotona tapahtuu, niin on aika pro, enkä mä usko, että kukaan ns. normielämää elänyt pystyy näkemään niin hyvien suojausten alle.
Jos mua loukkaa tahallisesti, niin lähden pois ja se siitä. Valitettavasti(?) anteeksi antaminen on mulle todella vaikea asia. Enkä silloin hymyilisi...
Mutta siis, jos olisit mun poikaystävän asemassa, niin mitä tekisit? Olisitko valmis elämään ihmisen kanssa, joka ei kerro henk.koht. asioistaan helposti?Kuka sanoikaan että olen elänyt normielämää normikodissa?
...
"Mutta siis, jos olisit mun poikaystävän asemassa, niin mitä tekisit? Olisitko valmis elämään ihmisen kanssa, joka ei kerro henk.koht. asioistaan helposti?"
Mitä tekisin? Sanoisin että okei, jos olet päättänyt olla kertomatta mikä sua vaivaa niin mä hyväksyn sen. Mutta mä toivon että kertoisit, ihan oikeasti *katson silmiin* kertoisit että mikä se juttu on. Koska mä tiedän että sen on pakko olla menneisyydessä, mä tiedän että sä oot hieno ja rakastettava ihminen jokatapauksessa ja mä hyväksyn sut sellaisena kuin olet koska se on se ihminen johon olen nyt tutustunut. Mä tiedän että se juttu on jotain mitä vaan kannat mukanas, päässäs - ei mitään sellaista mikä on oikeasti läsnä tässä ja nyt. Joten se ei voi vahingoittaa kumpaakaan meistä vaikka sen kertois.
Tiedän että se liittyy sun perheeseen ja on jotain joka tapahtui ja oli päällä kun olit pieni. Joten mikä se on? On luvallista itkee, se kielto on nyt peruttu.- always happy
Kukkomies kirjoitti:
Kuka sanoikaan että olen elänyt normielämää normikodissa?
...
"Mutta siis, jos olisit mun poikaystävän asemassa, niin mitä tekisit? Olisitko valmis elämään ihmisen kanssa, joka ei kerro henk.koht. asioistaan helposti?"
Mitä tekisin? Sanoisin että okei, jos olet päättänyt olla kertomatta mikä sua vaivaa niin mä hyväksyn sen. Mutta mä toivon että kertoisit, ihan oikeasti *katson silmiin* kertoisit että mikä se juttu on. Koska mä tiedän että sen on pakko olla menneisyydessä, mä tiedän että sä oot hieno ja rakastettava ihminen jokatapauksessa ja mä hyväksyn sut sellaisena kuin olet koska se on se ihminen johon olen nyt tutustunut. Mä tiedän että se juttu on jotain mitä vaan kannat mukanas, päässäs - ei mitään sellaista mikä on oikeasti läsnä tässä ja nyt. Joten se ei voi vahingoittaa kumpaakaan meistä vaikka sen kertois.
Tiedän että se liittyy sun perheeseen ja on jotain joka tapahtui ja oli päällä kun olit pieni. Joten mikä se on? On luvallista itkee, se kielto on nyt peruttu.nuo oli kyllä aika tehokkaita lauseita... :) Mutta kyseessä oli tässä meidän tapauksessa ihan nykypäivässä tapahtunut juttu. Noita vanhoja asioita en enää haudo, koska en mahda niille mitään, vaikka ne ehkä onkin muokannut mun persoonallisuutta aika vahvasti. Ja niitä en kerro koskaan kenellekään, eikä kukaan osaa epäilläkään. Ja rehellisesti, mä en ole kovinkaan hieno enkä rakastettava, enkä ole sitä tyyppiä, josta miehet välittää. :)
Ja muuten, minähän en itke kenenkään nähden! :) always happy kirjoitti:
nuo oli kyllä aika tehokkaita lauseita... :) Mutta kyseessä oli tässä meidän tapauksessa ihan nykypäivässä tapahtunut juttu. Noita vanhoja asioita en enää haudo, koska en mahda niille mitään, vaikka ne ehkä onkin muokannut mun persoonallisuutta aika vahvasti. Ja niitä en kerro koskaan kenellekään, eikä kukaan osaa epäilläkään. Ja rehellisesti, mä en ole kovinkaan hieno enkä rakastettava, enkä ole sitä tyyppiä, josta miehet välittää. :)
Ja muuten, minähän en itke kenenkään nähden! :)"nuo oli kyllä aika tehokkaita lauseita... :)"
Juu. Ja ne oli vasta "esimerkki" mitä sanoisin, joskin kieltämättä kirjoitin ne siten että ne iskisi suhun myös täällä. Et ole ensimmäinen laatuasi, edes netissä. Kirjoittelin n. 10 vuotta sitten erään nuoren naisen kanssa chatissa kaikkea ja kysyin sitten että mikä on hänen elämänsä suurin salaisuus. Hän kertoi ja ... no. Se ei ollutkaan ihan pieni salaisuus. Itseasiassa aloimme ihan oikeaan kirjeenvaihtoon koska halusin puhua hänen kanssaan asiasta... olin ensimmäinen jolle hän kertoi sen jutun. Ja toivon että siitä oli hänelle apuakin, väittäisin niin.
Mulla on sellainen ominaisuus että mä kestän noita juttuja, mua ei pelota tai huoleta ne asiat. En koe niitä tietenkään hyvänä... mutta... tahdon vaan vapauttaa porukkaa noista. Näyttää että niitä ei tarvi kantaa yksin ja että toisiin ihmisiin voi myös luottaa.
"Ja rehellisesti, mä en ole kovinkaan hieno enkä rakastettava, enkä ole sitä tyyppiä, josta miehet välittää."
Tämä on sun oma näkemys. Mut mä olenkin tässä nyt enemmän ihminen kuin mies.
"Ja muuten, minähän en itke kenenkään nähden! :)"
Itkethän. Teet sen vain hymyssäsuin ja ilman kyyneleitä.
Mua ei voi kusettaa (kovin kauaa.)
Tohtorin määräyksestä:
http://youtube.com/watch?v=2_hyUMoa3Tk
Ei välttämättä parasta mahdollista lääkettä mutta ainakin hetkeksi auttaa...- always happy
Kukkomies kirjoitti:
"nuo oli kyllä aika tehokkaita lauseita... :)"
Juu. Ja ne oli vasta "esimerkki" mitä sanoisin, joskin kieltämättä kirjoitin ne siten että ne iskisi suhun myös täällä. Et ole ensimmäinen laatuasi, edes netissä. Kirjoittelin n. 10 vuotta sitten erään nuoren naisen kanssa chatissa kaikkea ja kysyin sitten että mikä on hänen elämänsä suurin salaisuus. Hän kertoi ja ... no. Se ei ollutkaan ihan pieni salaisuus. Itseasiassa aloimme ihan oikeaan kirjeenvaihtoon koska halusin puhua hänen kanssaan asiasta... olin ensimmäinen jolle hän kertoi sen jutun. Ja toivon että siitä oli hänelle apuakin, väittäisin niin.
Mulla on sellainen ominaisuus että mä kestän noita juttuja, mua ei pelota tai huoleta ne asiat. En koe niitä tietenkään hyvänä... mutta... tahdon vaan vapauttaa porukkaa noista. Näyttää että niitä ei tarvi kantaa yksin ja että toisiin ihmisiin voi myös luottaa.
"Ja rehellisesti, mä en ole kovinkaan hieno enkä rakastettava, enkä ole sitä tyyppiä, josta miehet välittää."
Tämä on sun oma näkemys. Mut mä olenkin tässä nyt enemmän ihminen kuin mies.
"Ja muuten, minähän en itke kenenkään nähden! :)"
Itkethän. Teet sen vain hymyssäsuin ja ilman kyyneleitä.
Mua ei voi kusettaa (kovin kauaa.)
Tohtorin määräyksestä:
http://youtube.com/watch?v=2_hyUMoa3Tk
Ei välttämättä parasta mahdollista lääkettä mutta ainakin hetkeksi auttaa...Mä olen kuitenkin huijannut aika montaa ihmistä ja aika monta vuotta. Ja uskon vilpittömästi, että olen "lajini parhaimmistoa"! :) Mutta oikeasti, vanhoista jutuista on päästettävä irti, niiden vatvominen ei muuta mitään eikä auta tippaakaan... Ja luottaminen ei myöskään kuulu tähän pakettiin! Riski on vain yksinkertaisesti liian suuri.
Olet aika harvinaisuus mieheksi, miehiä ei yleensä kiinnosta muiden ihmisten surut ja huolet. Mutta minä olen toivoton tapaus, usko pois! :) - sattumalta tavannut
always happy kirjoitti:
Mä olen kuitenkin huijannut aika montaa ihmistä ja aika monta vuotta. Ja uskon vilpittömästi, että olen "lajini parhaimmistoa"! :) Mutta oikeasti, vanhoista jutuista on päästettävä irti, niiden vatvominen ei muuta mitään eikä auta tippaakaan... Ja luottaminen ei myöskään kuulu tähän pakettiin! Riski on vain yksinkertaisesti liian suuri.
Olet aika harvinaisuus mieheksi, miehiä ei yleensä kiinnosta muiden ihmisten surut ja huolet. Mutta minä olen toivoton tapaus, usko pois! :)sellaisia miehiä jotka eivät jaksa kuunnella muiden huolia. Tässä on nimittäin toinen mies jolla on kyky kuunnella myös ikävämpiä asioita.
- always happy
sattumalta tavannut kirjoitti:
sellaisia miehiä jotka eivät jaksa kuunnella muiden huolia. Tässä on nimittäin toinen mies jolla on kyky kuunnella myös ikävämpiä asioita.
Harmi vain, että taidatte olla melkoisia harvinaisuuksia... :(
- SupremeSatan
voi kun ihmetellä, mistä olet tuollaisia löytänyt. Moporempasta ja siitä, että eväitten syöminen ovat suurimpia ongelmia, päättelen, etteivät kovin vanhoja olleet. Tuohon olen törmännyt itsekin tässä, mies on kieltänyt kertomasta mitään negatiivisia asioita. Kyseessä on henkilö, joka on päässyt elämässään hyvin helpolla, eikä kestä kuulla mitään, mikä voisi horjuttaa käsitystä tästä ihanasta maailmasta.
- always happy
mä olen aika monelta kaverimieheltäkin kuullut, ettei miehet tykkää siitä, että nainen ei olekaan aina iloinen ja hyväntuulinen.
Tuo mopotyyppi oli tosiaan aika nuori, mutta se toinen mies jolle yritin puhua ei ollut. Tuo sorsa/kana- juttu tapahtui muistaakseni kun olimme ehkä 21 tai 22... - SupremeSatan
always happy kirjoitti:
mä olen aika monelta kaverimieheltäkin kuullut, ettei miehet tykkää siitä, että nainen ei olekaan aina iloinen ja hyväntuulinen.
Tuo mopotyyppi oli tosiaan aika nuori, mutta se toinen mies jolle yritin puhua ei ollut. Tuo sorsa/kana- juttu tapahtui muistaakseni kun olimme ehkä 21 tai 22...siis taas yksi syy siihen, että olen sinkku. Tuo tuntuu olevan noitten nuorten miesten touhua nykyään, aina pitäs olla hymy perseessä asti ja mielipiteet pitäs unohtaa. Kaikkia saatanan pelejä ja vittuiluja pitäs kuunnella tyynenä.
- always happy
SupremeSatan kirjoitti:
siis taas yksi syy siihen, että olen sinkku. Tuo tuntuu olevan noitten nuorten miesten touhua nykyään, aina pitäs olla hymy perseessä asti ja mielipiteet pitäs unohtaa. Kaikkia saatanan pelejä ja vittuiluja pitäs kuunnella tyynenä.
niin nuorikaan ole ja miehet ovat aina olleet samanikäisiä tai vanhempia. Kai se on niin, että meillä on asiat niin hyvin Suomessa ja vaikeudet on harvinaisia nykyään. Ja naisilla on varmaan aina ollut tietty rooli; nainen on se, joka pystyy korjaamaan mitä tahansa ja poistamaan jokaisen huolen ja niin edelleen... Siihen ei sovi, että naisella itsellä olisi huolia. Tuskin joskus 50-luvulla tai aiemmin kukaan nainen kertoi miehelle huolistaan, vaan naispuolisille perheenjäsenille... Tulee kyllä ikävä sinkkuutta, kun tuntuu, että suhde miehen kanssa on kokopäivätyötä, vaatimukset on nykyään sitä luokkaa.
- SupremeSatan
always happy kirjoitti:
niin nuorikaan ole ja miehet ovat aina olleet samanikäisiä tai vanhempia. Kai se on niin, että meillä on asiat niin hyvin Suomessa ja vaikeudet on harvinaisia nykyään. Ja naisilla on varmaan aina ollut tietty rooli; nainen on se, joka pystyy korjaamaan mitä tahansa ja poistamaan jokaisen huolen ja niin edelleen... Siihen ei sovi, että naisella itsellä olisi huolia. Tuskin joskus 50-luvulla tai aiemmin kukaan nainen kertoi miehelle huolistaan, vaan naispuolisille perheenjäsenille... Tulee kyllä ikävä sinkkuutta, kun tuntuu, että suhde miehen kanssa on kokopäivätyötä, vaatimukset on nykyään sitä luokkaa.
ole tiennytkään, kun olen ollut jo useamman vuoden sinkkuna. Kerropas mitä ne nykyajan miehet oikein naiselta odottaa, että osaa valmistautua
- always happy
SupremeSatan kirjoitti:
ole tiennytkään, kun olen ollut jo useamman vuoden sinkkuna. Kerropas mitä ne nykyajan miehet oikein naiselta odottaa, että osaa valmistautua
...mutta tuntuu, että miehet haluaa nykyään sellaisen täydellisen tv-sarja/pornoleffanaisen. Stepfordin naisen, täydellinen kroppa, aina laittautunut nätiksi, ei vaadi mitään, tekee mitä tahansa sängyssä, on aina hyvällä tuulella, palvoo miestään, jne... Naapurintytöt on nykyään täysin out... :( Mä olen kanssa ollut pitkään sinkkuna ennen tätä ja luulen, ettei tästä tule mitään; mulla on vaativa työ ja haluaisin alkaa tekemään väitöskirjaa ja tämä koko suhde touhu on niin raskasta. Ainoa ongelma on se, että olen valitettavasti totaatisen ihastunut, mutta kai se menee ohi aikanaan... :)
- Aurinko79-
Miten niin miehet ei halua kuulla surullisista asioista? Mun "elämäni miehet" on kaikki kyllä halunneet ja pystyneet kuuntelemaan vaikka mulla olis ollut surullistakin kerrottavaa. Oma mies on se, kenelle mä haluan pystyä soittamaan itkusena ja hysteerisenä jos jotain pahaa on tapahtunut. Ja samalla tavalla toivon, että mies kokee pystyvänsä kertomaan myös mulle kaikki pahat ja surullisetkin asiat.
En mä ymmärrä olleskaan sitä, että pitäis kertoa vain ja ainoastaan positiivisia asioita...- always happy
Kuten tuossa aiemminkin vastasin, niin olen aika monelta miespuoliselta kaverilta kuullut, ettei miehet pidä siitä. Ja mua ei ole ainakaan koskaan kukaan mies vaivautunut kuuntelemaan.
Siksi kerron vain positiiviset asiat, kun siitä tulee vielä kurjempi olo, kun selvästi näkee, ettei toinen haluaisi kuulla.
Mun omalla kohdallaan on kyse varmaan siitäkin, että mä olen aina se, kenelle kaikki tulee puhumaan ja ihmiset ei varmaan siedä nähdä minkäänlaista heikkoutta minussa. - Aurinko79-
always happy kirjoitti:
Kuten tuossa aiemminkin vastasin, niin olen aika monelta miespuoliselta kaverilta kuullut, ettei miehet pidä siitä. Ja mua ei ole ainakaan koskaan kukaan mies vaivautunut kuuntelemaan.
Siksi kerron vain positiiviset asiat, kun siitä tulee vielä kurjempi olo, kun selvästi näkee, ettei toinen haluaisi kuulla.
Mun omalla kohdallaan on kyse varmaan siitäkin, että mä olen aina se, kenelle kaikki tulee puhumaan ja ihmiset ei varmaan siedä nähdä minkäänlaista heikkoutta minussa.Tuskin kukaan varsinaisesti pitää ikävien tai surullisten asioiden puhumisesta ja läpikäymisestä, mutta kun ne vain ovat osa elämää eikä niitä tarvitse pelätä. Ne täytyy pystyä jakamaan kumppanin kanssa siinä missä hyvätkin.
Mä en halua miestä, joka ei kykene kuuntelemaan niitä huonoja asioita. Jos jokin asia on tärkeä toiselle ja se vaivaa mieltä, niin kyllä kumppaniin mun mielestä pitää pystyä luottamaan niin paljon, että kertoo siitä toiselle olipa se sitten kuinka typerä juttu tahansa.
Mä ymmärrän kyllä tuon tunteen, mitä sanoit ettei ihmiset kestä nähdä heikkoutta sellaisessa ihmisessä jolle kerrotaan kaikki. Joskus nuorempana mä podin myös jonkinlaista "pakko olla vahva"-syndroomaa, koska mä olin monelle se, jolle kerrotaan kaikki. Aikaa myöten mä oon kuitenkin tajunnu, ettei mun tarvi jatkuvasti olla se vahva, vaan myös minä saan olla heikko ja surkea ja onneton, jos siltä tuntuu ja mä saan myös näyttää sen. Mä ymmärsin, että mä itse vaadin itseltäni vahvana olemista, ei muut. - always happy
Aurinko79- kirjoitti:
Tuskin kukaan varsinaisesti pitää ikävien tai surullisten asioiden puhumisesta ja läpikäymisestä, mutta kun ne vain ovat osa elämää eikä niitä tarvitse pelätä. Ne täytyy pystyä jakamaan kumppanin kanssa siinä missä hyvätkin.
Mä en halua miestä, joka ei kykene kuuntelemaan niitä huonoja asioita. Jos jokin asia on tärkeä toiselle ja se vaivaa mieltä, niin kyllä kumppaniin mun mielestä pitää pystyä luottamaan niin paljon, että kertoo siitä toiselle olipa se sitten kuinka typerä juttu tahansa.
Mä ymmärrän kyllä tuon tunteen, mitä sanoit ettei ihmiset kestä nähdä heikkoutta sellaisessa ihmisessä jolle kerrotaan kaikki. Joskus nuorempana mä podin myös jonkinlaista "pakko olla vahva"-syndroomaa, koska mä olin monelle se, jolle kerrotaan kaikki. Aikaa myöten mä oon kuitenkin tajunnu, ettei mun tarvi jatkuvasti olla se vahva, vaan myös minä saan olla heikko ja surkea ja onneton, jos siltä tuntuu ja mä saan myös näyttää sen. Mä ymmärsin, että mä itse vaadin itseltäni vahvana olemista, ei muut....mutta en taida enää osata. Olen ollut ns. vahva koko elämäni ja jotenkin olen tavallaan myös ylpeä siitä. En koskaan pyydä apua, vaikka sitä kuinka epätoivoisesti haluaisin, koska en pysty antamaan sellaista valtaa kenellekään. Kai kyse on siitäkin, etten oikeasti luota keneenkään.
Ehkä sä olet vain törmännyt poikkeuksellisen mukaviin miehiin, mutta musta tuntuu, että aika suuri osa haluaa naisen palaavan sellaisiksi perinteisiksi esittelyvaimoiksi... - Aurinko79-
always happy kirjoitti:
...mutta en taida enää osata. Olen ollut ns. vahva koko elämäni ja jotenkin olen tavallaan myös ylpeä siitä. En koskaan pyydä apua, vaikka sitä kuinka epätoivoisesti haluaisin, koska en pysty antamaan sellaista valtaa kenellekään. Kai kyse on siitäkin, etten oikeasti luota keneenkään.
Ehkä sä olet vain törmännyt poikkeuksellisen mukaviin miehiin, mutta musta tuntuu, että aika suuri osa haluaa naisen palaavan sellaisiksi perinteisiksi esittelyvaimoiksi...Mä pystyn samaistumaan noihin sun tunteisiin aika hyvin. Mietin paljon tätä nukkumaan mennessäni ja huomasin, että mä ajattelin aika pitkälti samalla tavalla kuin sinä n. 10 vuotta sitten erinäisten syiden takia. Mä koin silloin myös, että mun on peiteltävä kipuni enkä halunnu näyttää sitä kenellekään. Koulussa olin hyväntuulinen ja muutenkin pärjäsin hyvin eikä kukaan tiennyt kuinka paljon muhun todellisuudessa sattu ja musta tuntu, ettei ketään edes kiinnosta.
Onnekseni mä huomasin, että mulla on aidosti sellaisia ihmisiä ympärilläni, joihin voin luottaa ja joita en pitemmän päälle pystynytkään "huijaamaan". Pikkuhiljaa mä kerroin heille miten asiat todellisuudessa on ja kun he eivät lähteneetkään vaan pysyivät mun ystävinä, uskalsin mä alkaa luottamaan muihinkin ihmisiin taas enemmän.
Mä oon tavannut myös niitä ei niin mukavia miehiä, vaikka moneen hyvään tyyppiin olenkin törmännyt. Mä oon saanu osani sydänsuruista ja mun hyväuskoisuutta on käytetty hyväks aika rankastikin. Jonkinlainen käännekohta mun elämässä tapahtui kun mä tapasin erään miehen vuosikausia sitten. Hänelle pystyin kertomaan kaiken, ihan kaiken ja hän auttoi mua saamaan uskon takaisin elämään. Mä oon perusluonteeltani tosi luottavainen ja vaikka kadotin luottamukseni elämään ja muihin ihmisiin jossain matkan varrella hetkeksi, löysin sen kuitenkin uudestaan.
On aika ihana tunne, kun oivaltaa että heikkoutta voi ja saa näyttää muille. Se tuntuu ehkä siltä, että siinä antaa toiselle liikaa valtaa, mutta todellisuudessa ainoa kenellä on se valta, on sinä itse. Mä tiedän itsestäni sen, ettei mua kukaan enää pysty niin paljoa loukkaamaan, että mä hukkaisin itseni jälleen. Mä uskallan nykyään luottaa muihin mutta myös itseeni. Mä tiedän, että jos joku käyttää väärin mun luottamustani, mä selviän siitäkin.
- Silloin kun olen
vakavassa suhteessa naisen kanssa niin se tarkoittaa myös sitä että lohdutan häntä ja olen hänen tukenaan. Asioita ei saa padota sisälle koska ne murtavat aikanaan vahvemmankin ihmisen. Elämänkumppani on myös sitä varten että hänelle pitää voida uskoutua ja purkaa sydäntään. Valitettavasti olet tavannut harvinaisen tunneköyhiä miehiä.
- always happy
että heikot taipuu ja vahvat katkeaa, mutta enpä tiedä... Olen jo kestänyt aika paljon ja nyt olen jo vahvempi ihminenkin... Mutta haittaisiko sinua, jos nainen ei kertoisi?
- haittaisi
always happy kirjoitti:
että heikot taipuu ja vahvat katkeaa, mutta enpä tiedä... Olen jo kestänyt aika paljon ja nyt olen jo vahvempi ihminenkin... Mutta haittaisiko sinua, jos nainen ei kertoisi?
koska naisen kokemat vastoinkäymiset ja ongelmat heijastuisivat melko varmasti jossain vaiheessa suhteeseemme ja vaikka eivät heijastuisikaan niin pitäisin naisen vaikenemista epäluottamuksen osoituksena minua kohtaan. Jokainen vähänkään aikuinen ihminen ymmärtää ettei mikään suhde voi olla pelkkää ylämäkeä. Ikäviä asioita tapahtuu meille kaikille ja myös niistä pitää voida puhua jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Kuka olisikaan parempi kuin oma kumppani? Jatkuva itkun tihrustaminen on asia erikseen mutta satunnaisessa lohdun hakemisessa ei ole mitään väärää.
- BBox
Tosin valittamiseen kyllästyy nopeasti.
tietysti löytää sellanen tyttökaveri joka on always happy, mut samalla rehellinen.
Tietysti murheet ja surut saa ja pitääki jakaa, mutta pitää sit ymmärtää jos mies ei välttämättä suhtaudukaan niihin vakavasti, erilainen elämänfilosofia suhteuttaa murheet tiettyyn mittakaavaan. Esim työkaverin kissan kuolema ei oo sellanen asia jonka takia tointaa menettää yöunensa. Omankaa kissan kuolemasta en ottas hirveesti stressiä.- Aurinko79-
Oman kissan kuolema on iso asia ainakin mulle. Mä itkin monena iltana mun 16-vuotiaan kissan nukuttamista, ja jos mun mies olis suhtautunut siihen olankohautuksella niin se olis loukannut mua todella paljon.
Mun mielestä on tärkeää ymmärtää mikä kumppanille on tärkeää ja vaikkei se itselle oliskaan maailman suurin asia, niin vähintä mitä voi tehdä on suhtautua toisen suruun tai pahaan oloon kunnioittavasti. Aurinko79- kirjoitti:
Oman kissan kuolema on iso asia ainakin mulle. Mä itkin monena iltana mun 16-vuotiaan kissan nukuttamista, ja jos mun mies olis suhtautunut siihen olankohautuksella niin se olis loukannut mua todella paljon.
Mun mielestä on tärkeää ymmärtää mikä kumppanille on tärkeää ja vaikkei se itselle oliskaan maailman suurin asia, niin vähintä mitä voi tehdä on suhtautua toisen suruun tai pahaan oloon kunnioittavasti.Mut se että tollasen takia jäädään pois töistä ja munki pitäs jäädä itkemään siihen rinnalle päiväks.
Tai sit tällanen "Mulla on kurja olo. Siun pitää sännätä välittömästi tänne tai mie syyllistän sinua jostain mille mie en vaan voi mitään"
Ei miun läsnäolo tuo sitä kissaa takasi, en vaikka tahtosin sitä maailmasta eniten. Kyllä mie sen ymmärrän mut kun ei ittellä riitä empatia sellaseen. Välistä ku tuntuu että elämä ei oo mitään muuta ku yhtä surujuhlaa, aina löytyy joku asia josta huolehtia.- -eräsmies-
Aurinko79- kirjoitti:
Oman kissan kuolema on iso asia ainakin mulle. Mä itkin monena iltana mun 16-vuotiaan kissan nukuttamista, ja jos mun mies olis suhtautunut siihen olankohautuksella niin se olis loukannut mua todella paljon.
Mun mielestä on tärkeää ymmärtää mikä kumppanille on tärkeää ja vaikkei se itselle oliskaan maailman suurin asia, niin vähintä mitä voi tehdä on suhtautua toisen suruun tai pahaan oloon kunnioittavasti.sanottu
- always happy
Aurinko79- kirjoitti:
Oman kissan kuolema on iso asia ainakin mulle. Mä itkin monena iltana mun 16-vuotiaan kissan nukuttamista, ja jos mun mies olis suhtautunut siihen olankohautuksella niin se olis loukannut mua todella paljon.
Mun mielestä on tärkeää ymmärtää mikä kumppanille on tärkeää ja vaikkei se itselle oliskaan maailman suurin asia, niin vähintä mitä voi tehdä on suhtautua toisen suruun tai pahaan oloon kunnioittavasti.rakastan mun eläimiäni ja olisi todella raskasta jos yksi heistä kuolisi. Mutta tämä on myös yksi niistä asioista, joita en koskaan kertoisi miehelle tai yrittäisi puhua siitä, koska miehet ei voi ymmärtää naisen tunteita eläintä kohtaan!
- always happy
niin silloin ei taatusti ole always honest! :) Ei kenelläkään ole sellaista elämää!
- always happy
Frederico kirjoitti:
Mut se että tollasen takia jäädään pois töistä ja munki pitäs jäädä itkemään siihen rinnalle päiväks.
Tai sit tällanen "Mulla on kurja olo. Siun pitää sännätä välittömästi tänne tai mie syyllistän sinua jostain mille mie en vaan voi mitään"
Ei miun läsnäolo tuo sitä kissaa takasi, en vaikka tahtosin sitä maailmasta eniten. Kyllä mie sen ymmärrän mut kun ei ittellä riitä empatia sellaseen. Välistä ku tuntuu että elämä ei oo mitään muuta ku yhtä surujuhlaa, aina löytyy joku asia josta huolehtia.että näin miehet ajattelee ja siksi en kerrokaan mitään.
always happy kirjoitti:
niin silloin ei taatusti ole always honest! :) Ei kenelläkään ole sellaista elämää!
vähän arvelinki. Sikspä sitä pitää vaan miesten kestää ne naisten murheet, tuntuu ne miten naurettavalta tahansa.
Jokaisella ihmisellä kun on ne mittasuhteet, mihin sen murheen sijoittaa, yksilölliset joten toisen pieni rikka rokassa voi olla se maata kaatava murhe. Mut jossain välissä se raja tulee vastaan että ei oikeesti jaksa enää myötäillä jokasta murhetta, etenki jos ittelläki on huolia.always happy kirjoitti:
että näin miehet ajattelee ja siksi en kerrokaan mitään.
Vaikka mie en pysty muuttamaan sitä faktaa että kissa on kuollu eikä tuu takasi, mie voin silti halata ja olla vaan siinä vähän aikaa.
Mut entä sellanen murhe jolle voi sentään tehdä jotain. Sellaseen mie tartun paljon mieluummin. Esim mulla on nyt murheena se ku mun valmentama junnu joukkue hävis alotukset 6-0 koko ajan. Joo pieni murhe sen rinnalla että eritreassa ei yhdessä kylässä 6000 ihmistä elää ilman puhdasta vettä. Mut silti toi pienempi asia valvottaa tänäki yönä ku mietiskelen huomisia lätkä treenejä.
Arvaappa saisinko paljon sympatiaa jos tossa vieressä makais tyttökaveri. Se luultavasti mököttäs siitä ku en itkis sen kissan perään...- always happy
Frederico kirjoitti:
vähän arvelinki. Sikspä sitä pitää vaan miesten kestää ne naisten murheet, tuntuu ne miten naurettavalta tahansa.
Jokaisella ihmisellä kun on ne mittasuhteet, mihin sen murheen sijoittaa, yksilölliset joten toisen pieni rikka rokassa voi olla se maata kaatava murhe. Mut jossain välissä se raja tulee vastaan että ei oikeesti jaksa enää myötäillä jokasta murhetta, etenki jos ittelläki on huolia....nainen joka ei kerro! :)
En kyllä tiedä muista ihmisistä, mutta mun elämässä ne on miehet, jotka valittaa pikku jutuista ja naisilla sitten on taas suurempia huolia... always happy kirjoitti:
...nainen joka ei kerro! :)
En kyllä tiedä muista ihmisistä, mutta mun elämässä ne on miehet, jotka valittaa pikku jutuista ja naisilla sitten on taas suurempia huolia...Mie kyllä nään ku joku asia painaa toista. Ei siinä voi olla kysymättä että mikä painaa... Ja mie kyllä yritän ymmärtää...
Joo kyllä naisilla on niitä suurempia huolia. Kaverin parisuhteet, omat parisuhteet. Mie sain kerran hirveet haukut siitä ku yks miun kaveri kerto mulle ku se on huolissaan siitä ku ne ei oikeen tuu toimeen keskenään. Maailman yksinkertasin asia. MArssia sinne sisään ja kertoo laaja-alaisesti mikä on vialla ja miks niistä asioista ei voi puhua keskenään vaikka ne voi jakaa ulkopuolisille. Tuntu vähän että vihamiehiä ilmesty joka puolelle, onneks sellaset asiat unohtuu aikanaan...- always happy
Frederico kirjoitti:
Vaikka mie en pysty muuttamaan sitä faktaa että kissa on kuollu eikä tuu takasi, mie voin silti halata ja olla vaan siinä vähän aikaa.
Mut entä sellanen murhe jolle voi sentään tehdä jotain. Sellaseen mie tartun paljon mieluummin. Esim mulla on nyt murheena se ku mun valmentama junnu joukkue hävis alotukset 6-0 koko ajan. Joo pieni murhe sen rinnalla että eritreassa ei yhdessä kylässä 6000 ihmistä elää ilman puhdasta vettä. Mut silti toi pienempi asia valvottaa tänäki yönä ku mietiskelen huomisia lätkä treenejä.
Arvaappa saisinko paljon sympatiaa jos tossa vieressä makais tyttökaveri. Se luultavasti mököttäs siitä ku en itkis sen kissan perään...kurja juttu, mutta ei kyllä mun mielestä mitään verrattuna rakkaan lemmikin kuolemaan. Eikä tuo sun juttu ole mikään traaginen ja vaikea asia, ainoastaan harmittava asia. Nämä on kai niitä miesten ja naisten välisiä eroja.
- Aurinko79-
Frederico kirjoitti:
Mut se että tollasen takia jäädään pois töistä ja munki pitäs jäädä itkemään siihen rinnalle päiväks.
Tai sit tällanen "Mulla on kurja olo. Siun pitää sännätä välittömästi tänne tai mie syyllistän sinua jostain mille mie en vaan voi mitään"
Ei miun läsnäolo tuo sitä kissaa takasi, en vaikka tahtosin sitä maailmasta eniten. Kyllä mie sen ymmärrän mut kun ei ittellä riitä empatia sellaseen. Välistä ku tuntuu että elämä ei oo mitään muuta ku yhtä surujuhlaa, aina löytyy joku asia josta huolehtia.Myös siinä kissan suremisessa. En mä koskaan ole mitään alttareita kuolleelle kissalle laittanut tai käynyt terapiassa lemmikkini kuoleman takia, mutta mulle oman lemmikin menetys on iso juttu. Ymmärrän jollei miehen elämä järky sen takia niin paljon kuin mun, mutta toivon kyllä sitä empatiaa.
Enkä vaadi miestä ottamaan vapaapäivää mun surun tai ongelman takia, jollei kyse ole nyt jostain oikeasti dramaattisesta mutta siinä tapauksessa toivon, että mies itse ymmärtää koska häntä todella tarvitaan ihan paikan päällä.
Sulla taitaa olla vähän turhan kova vastuuntunto. Useat sun kommentit viittaa siihen, että sä koet että sun pitää olla se kuka kantaa murheet ja fiksaa ne. Miehillä muutenkin tuntuu usein olevan tarve korjata asiat, vaikka usein nainen haluaisi vain jonkun, joka kuuntelisi (yleistettynä). Se korjaisi itsessään jo paljon vaikkei itse asialle voisi mitään tehdäkään. - olet_
always happy kirjoitti:
rakastan mun eläimiäni ja olisi todella raskasta jos yksi heistä kuolisi. Mutta tämä on myös yksi niistä asioista, joita en koskaan kertoisi miehelle tai yrittäisi puhua siitä, koska miehet ei voi ymmärtää naisen tunteita eläintä kohtaan!
muuten väärässä.
T:Mies. Aurinko79- kirjoitti:
Myös siinä kissan suremisessa. En mä koskaan ole mitään alttareita kuolleelle kissalle laittanut tai käynyt terapiassa lemmikkini kuoleman takia, mutta mulle oman lemmikin menetys on iso juttu. Ymmärrän jollei miehen elämä järky sen takia niin paljon kuin mun, mutta toivon kyllä sitä empatiaa.
Enkä vaadi miestä ottamaan vapaapäivää mun surun tai ongelman takia, jollei kyse ole nyt jostain oikeasti dramaattisesta mutta siinä tapauksessa toivon, että mies itse ymmärtää koska häntä todella tarvitaan ihan paikan päällä.
Sulla taitaa olla vähän turhan kova vastuuntunto. Useat sun kommentit viittaa siihen, että sä koet että sun pitää olla se kuka kantaa murheet ja fiksaa ne. Miehillä muutenkin tuntuu usein olevan tarve korjata asiat, vaikka usein nainen haluaisi vain jonkun, joka kuuntelisi (yleistettynä). Se korjaisi itsessään jo paljon vaikkei itse asialle voisi mitään tehdäkään.mut ei se oo turhan kova. Jos asia voidaan korjata, se korjataan jos ei voida niin se vaan pitää hyväksyä.
Kyllä mie sen vastuuntunnon oon hhuomannu, mut se on jo huomattavasti laskenu
- -eräsmies-
juttua havittelee, niin kait sitä toivois että toinen pystyis avautumaan kaikista asioistaan, niin iloisista kuin surullisista, ainakin suhteen jossain vaiheessa.
- always happy
...että miehet haluaa, että niille kerrotaan asiasta, mutta siitä ei saisi sitten puhua sen enempää? Mua ei ainakaan auta tippaakaan se, että vain sanon mikä on vialla, kyllä siitä sitten täytyisi saada jutellakin. Jos mies vain haluaa tietää ja sitten kääntää selkänsä, niin se on juuri se pahin minkä voi tehdä ja juuri sen takia en kerro miehille mitään surullisia asioita.
- -eräsmies-
always happy kirjoitti:
...että miehet haluaa, että niille kerrotaan asiasta, mutta siitä ei saisi sitten puhua sen enempää? Mua ei ainakaan auta tippaakaan se, että vain sanon mikä on vialla, kyllä siitä sitten täytyisi saada jutellakin. Jos mies vain haluaa tietää ja sitten kääntää selkänsä, niin se on juuri se pahin minkä voi tehdä ja juuri sen takia en kerro miehille mitään surullisia asioita.
tarkoitti tuossa sitä mielen purkamista. Siis että siitä voi jutella enemmänkin kuin kerran. Tietysti ammattiterapeutteja meistä harvat ovat. Jos asiat ovat niin vaikeita, että ne eivät purkaudu normaali ihmisen kestettävissä olevalla prosessoinnilla, niin sitten on käännyttävä ammattiavun puoleen.
- vänkyrä-nainen
mä en ainakaan pysty peittelemään yhtään jos mua joku vaivaa, niin tietystihän mies sen väkisinkin huomaa. Vaikka koittaisinkin peitellä sitä. Ja kerrottava se sit on kun toinen kysyy. En varmaan niin helposti oma-alotteisesti kaikesta puhuisi.
..tai riippuu tietysti miehestä minkätasoinen puheyhteys meillä on. Jos se on jo tarpeeksi syvä niin sit voi puhuu puolin ja toisin mitä vaan ilman et niistä aiheutuu mitään jälkiseurauksia.ei sitä voi olla huomaamatta jos toisesta kerta välittää. Mut sit ne mittasuhteet. joskus se saa vaan sen hymyn huulille.
"Mie kun luulin että kyseessä on ainaki maailmanloppu"- vänkyrä-nainen
Frederico kirjoitti:
ei sitä voi olla huomaamatta jos toisesta kerta välittää. Mut sit ne mittasuhteet. joskus se saa vaan sen hymyn huulille.
"Mie kun luulin että kyseessä on ainaki maailmanloppu"Ja mä oon muutenkin niin helposti lepyteltävissä ja helposti piristettävissä, et monesti riittää toisaan toiselta vaan se halaus ja hymyilevä katse, niin unohtuu ne pahimmat murheet saman tien...
Ehkä sit yksin murehdin sitä asiaa salaa vielä hetken, mut ei kai se väärin oo.
kuten myös ystävyyssuhteissa voi puhua suruista ja murheista.
Jokainen tietää maailmasta löytyvän iloja ja suruja- Kettulaatikossa
Mä olen tainnut pokata kaikki elämäni suuret rakkaudet olemalla surullinen ja surkea. Oon tilittänyt ventovieraalle miehelle kaiken paskan ja ajatellut että eipähän tarvitse tuotakaan enää nähdä...
Ja siitä se on sitten lähtenyt. Ilmeisesti miehissäkin on niitä masokisteja, jotka haluavat auttaa, parantaa ja tehdä toisen onnelliseksi.
Onneksi! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1292079
- 51999
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r160877Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....50766- 77720
- 53627
- 67626
- 59616
Onko Sofia jälleen jätetty?
Moni asia viittaisi siihen, että hän on jälleen sinkku.145612Rekat seisovat dieselin hinnan takia . Ala ei kestä tällaista hintatasoa, sanoo yrittäjä .
EU:n kallein diesel on kova paikka kuljetusalalle. Ajoja on jätetty ajamatta kannattavuusongelmien vuoksi, sanoo alan e133570Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?20520- 52513
- 6504
- 4499
Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32498- 34497
- 55488
Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?118486Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.155479Mitä jos...
Susta tykätään poikana enemmän, kun tyttönä? Miten asian käsittelet tai otat tiedon vastaan? T nainen gubetellija herät142463