Voisitko koskaan ajatella että odottaisit toiselle miehelle lasta? Silti pysyen avioliitossasi. Voisitko elää sen syyllisyyden kanssa ja salata asian toiselta?
voisitko koskaan odottaa miehellesi toisen miehen lasta
seitsemäs kääpiö
212570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse en edes ole pystynyt suutelemaan toista vaikka meidän avioliitossa mies petti minua koko ajan. En olisi voinut mennä hänen viereensa jos olisin ollut vähänkin uskoton hänelle. jos on ollut uskoton kannattaa ajatella jo syntymätöntä lasta ja tunnustaa oma syyllisyys. Ottaa isyys testi lapsen synnyttyä. Ihmettelen miksi naiset ovat uskottomia sillä jos yksikään nainen ei olisi seksuaalisesti suhteen ulkopuolella niin yksikään mies ei voisi pettää ketään.
arvioiden mukaan reilusti yli 10% avioliitossa syntyneistä lapsista on käenpoikia.
Enpä voisi luultavasti. Se olisi liian suuri petos ja niin väärin sekä miestä että lasta kohtaan.
Ei mitenkään..
onko se oma.Aina on vanhempien piirteitä. Ei kannata salailla.
voi periä äidin piirteitä tai biologinen isä ja "isä" voivat olla samaa näköä jollain tapaa.
Pitkä mies ei voi saada pieniä aikuisia ja pikkumies ei saa "koripalloilijaa" Tukanväri,luonnonkiharat,korvat,nenä,suu,silmien väri aina jommankumman ja muutenkin koko ruumiinrakanne. Kyllä näkee.
Voi periä geenin isovanhemmiltaan. Esim. pituus ja ruskeat silmät. Isät on varmasti "oikeat".
Sisareni poika. Tätini. Geenit hieman kauempaa.
Saa nähdä miten pitkäksi kasvaa toinen pojista...vanhemmat lyhyitä. Lapsilla eri Isät.
isä
on lyhyt, mutta lapsi on tosi pitkä. Geenit periytyvät myös äidin puolelta.
Jotkut yrittävät salailla,mutta naruavat kuitenkin.
en koskaan voisi elää niin, jos edes yrittäisi, ottaisi liian suuren riskin.. sinä päivänä kun totuus valkenee, ei välttämättä seuraava aamu valkene :(
Olen miettinyt muutamia kertoja miten olisi kaikki sujunut, jos ei olisi tullut keskenmenoa.
Uskoin koko ajan, että lapsi olisi ollut mieheni. Olisi ollut mahdollista. En varmaankaan olisi kertonut ennen kuin olisin saanut vieraan miehen isyystestiin ja siitä vastauksen, jos vauva olisi ollut aivan selvästi hänen näköisensä. Näin ajattelin 25 vuotta sitten. Jos nyt, niin olisin jo lähtenyt enkä olisi kertonut odottavani ym. Äsh...en tiedä. Huomionkipeyteni syynä tällaiseen käytökseen ja tyhmyys ja ajattelemattomuus...:(
totuuden.
Moi...
Aika harmillinen tilanne sulla, jos noin asia on. Oletko kenties miettinyt, että kuin siinä niin pääsee käymään että on liitossa ja odottaa toiselle lasta. Siis suhteessahan on jotain pahasti viella kun pitää mennä pettämään, vaikka vaan sitten iahn siitä ilmosta että saa jonkun toisen hetkelliseksi.
Itse en ainakaan tuollaiseen suostuisi, koska lapsella on oikeus tietää isänsä ja isällä lapsensa. En pystyisi valehtelemaan asiaa miehelleni ikinä. Liian monia asia voisi mennä mönkään ja lopulta lapsi päätyisi ns isänsä hylkäämäksi ja omakin isä ei tuntisi häntä niin isättömäksi. Onko se nyt sit oikein?
Mitä nyt siihen tulee että jos näin omituinen asia maailmassa jossa on kondoomi keksitty tapahtuisi niin. Kertoisin asian heti miehelleni ja tulevalle isälle. Jos pitäisin lapsen niin parempi olisi tietää kuka rinnalle jää vai jääkö kukaan, Hyvin harva mies hyväksyy muiden lapsia, varsinkin jos nämä ovat poikia. Miehille se oman lapsen saaminen on kuitenkin se suvunjatkamis ja näyttö asia, enemmän kuin isäksi tuleminen. VAliettavaa mutta totta.
Voithan tietty kokeilla salata asian toiselta, mutta voihan se olla että moni huomaa asian oikean laidan lapsesta , jossa hänessä on hitusenkaan pokkeavuutta sinusta ja miehestäsi. Se on aika raskas taakka kantaa, kun isoäiti tulee kylään ja sanoo että ompas kumma kun en näe yhtään isää tässä lapsessa. Ne on pirun tarkkoi noi mummot näis hommissa.
tunne. 3-lapsen isä.
ja hänen exänsä, sinisilmäinen. Heillä pikisilmäinen, tumma tytär, nyt jo teini-iässä. En ole koskaan vihjannut sanallakaan, että ei mahda olla sinun siittämäsi tuo lapsi, mutta senhän nyt näkee sokeakin. Puolisoni vain pitää tytärtä omanaan ja on kiintynyt häneen kuin omaansa. Ilmeisesti hän on ratkaisunsa tehnyt!
kun meidän vastasyntynyt poika muistutti hirveän paljon isoveljeään, jolla on eri isä...ihan oikeasti eri isä. Meinasi jo, että minua on vanha suola janottanut ja dna-testi on paikallaan.
Vauvasta on kasvanut jo 4-vuotias poika, joka on vuoroin muistuttanut enemmän milloin ketäkin sukulaistaan milloin äidin ja milloin isän puolelta. Eniten kuitenkin äidinisäänsä. Pojan temperamentti sitävastoin on ollut synnynnäisesti samanlainen, kuin isällään. Tämä ehkä riitti vakuuttamaan hänet. Dna-testi on jäänyt tekemättä.
Ihmiskunnan historiassa on useampikin vauva (ja ehkä vauvan äiti siinä samassa) menettänyt henkensä sen takia, ettei ole isän mielestä ollut riittävästi omannäköinen...
lapsi sairastuu niin vakavasti, että tarvitsee esim. elinsiirrännäisen? Asia paljastuisi heti, lapsen "isä" luultavasti katoaisi maisemista juuri, kun häntä eniten tarvittaisiin. Eli en voisi.
johon ei osaa vastata, ennen kuin se tilanne on oikeasti käsillä. Itse odotan lasta, jonka hankin salaa. Rakastin (rakastan) lapsen isää, mutten luottanut siihen, että hän enää rakastaa minua riittävästi elääkseni kanssani, siksi tein jotain näin tyhmää ja epätoivoista. Kuvittelin, että tilanne voisi kääntyä hyväksi, jos olen rehellinen ja kerron, kuinka näin kävi. Mies lähti, tietysti.
Olen moneen kertaan katunut paitsi tekoani, myös sitä, että aloin liian myöhään ja typeränä rehelliseksi. Silti nyt tuntuu siltä, että en kuitenkaan lopulta olisi jaksanut elää syyllisyyden kanssa ja teeskennellä, että kyse on vahingosta, enkä olisi siinä välttämättä edes onnistunut.
Kurja temppu ja kurja lopputulos, mutta paljastetun totuuden kanssa on helpompi elää.
En todellakaan voisi. Se olisi .. No, kuolisin ennemmin.
siihen. En kyllä asiaa salannutkaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.