Mielen torjunta

tämän ansiokkaan teoksen on kirjoittanut tälläkin palstalla heiluva Psykopatologia.

Netistä näitä löytyy myös.

http://tiedostamaton.net/defenssit/

-
43. T O R J U N T A
_________________________________________________


Torjunnassa (repressiossa) psyykkinen sisältö painuu tiedostamattomasti ja automaattisesti piilotajuiseen.

Torjunta voi olla (1) ad hoc -tyyppistä (esim. silloin kun emme muista jonkun henkilön nimeä), (2) esim. traumaan liittyvää (dissosiaatio) tai (3) laaja-alaisempaa (esim. omaan lapsuuteen liittyvä amnesia). Kun repressio on kyseessä, ihminen ei muista vaikka hän haluaisi. Joskus torjunnan olemassaolon voi huomata (esim. nimien unohtamisessa), mutta repression motiivi on tiedostamaton. Tavallisempaa kuitenkin on, että ihminen ei edes tiedä sitä että hän torjuu.

Täten repressio on erotettava supressiosta ja valehtelusta ja diskriminoitava suhteessa kieltämiseen ja negaatioon. Ei myöskään voida vetää yhtäläisyysmerkkejä: torjuttu = piilotajuinen.

On siis huomattava, että kaikki muistamattomuus ei ole torjuttua psykodynaamisessa mielessä. Osa suuresta muistimassasta yksinkertaisesti hukkuu mieleen ("tajunnan ahtauden laki"). Jotta kyseessä olisi repressio, tulisi (ainakin periaatteessa) voida osoittaa sille erityinen vastakatektinen motivaatio. Esimerkiksi: "Nyt tiedän miksi en muistanut sen kaverini nimeä pari vuotta sitten keskustellessamme. Näet hänhän oli – silloin vuonna 1905 – juuri se joka varasti leikkiautoni!"

Torjunnalla on psykoanalyysisa erityinen asema, joka liittyy toisaalta termin (1) historiaan ja toisaalta sen merkitykseen (2) erityisenä defenssinä ja (3) suhteellisen pysyvän vastakateksin lähteenä.

Torjunta (Verdrängung) oli Freudilla esillä jo Projektissa (1895) neurofysiologisena terminä sekä itävaltalaisen lääkärin Josef Breuerin (1842–1925) ja Freudin kirjassa Studien über Hysterie (1893–95). Freud kuitenkin käytti termiä torjunta välillä erityisen defenssin nimenä (muiden defenssien ohella) ja välillä defenssien yleisnimityksenä tai defensiivisen toiminnan mallina. (Laplache & Pontalis1967: 390–392.)

Vielä 1936 Freud kirjoitti kirjeystävälleen ranskalaiselle pasifistille ja kirjailijalle Romain Rolland'ille (1866–1944):

(- -) On olemassa valtavasti menetelmiä, jotka palvelevat minäämme suojautumistehtävässä.(- -) tyttäreni, joka on lapsianalyytikko [die Kinderanalytikerin], on kirjoittamassa asiasta kirjaa. Kaikkein alkukantaisin ja perus teellisin näistä keinoista eli "torjunta" on ollut lähtökohtana kaikelle psykopatologian syvemmälle ymmärtämiselle. (- -) (Suomennoksessa [Anna Lilja] s. 17; S.E. XXII: 245.)

Nykyään ajatellaan, että torjunta on kaikkein edistynein defenssi! Tämä pohjaa siihen, että repressio kehittyy pitäväksi melko myöhään, ehkä 4–5 -vuotiaana, ja on painottuneena läsnä ylätason neurooseissa, kuten fobioissa ja hysterioissa. Torjunnan tehokas ylläpito vaatii myös kehittynyttä minää ja vahvaa antikatektista energiaa.

Freud erottaa kirjoituksessaan Die Verdrängung (1915) (1) primaarin torjunnan, joka aluksi estää vietti-impulssien ilmenemistä, ja (2) sekundaarisen eli varsinaisen repression, ikään kuin jälki-torjunnan, joka estää yllykkeiden johdannaisten ja verhottujen muotojen pääsyä tietoisuuteen. (3) Kolmas vaihe on torjuttujen psyyken-sisältöjen paluu erilaisissa "valepuvuissa", esim. oireina, unina, virhetoimintoina ym.

Saman asian on tuonut esiin J. L. Runeberg (1804–1877) kokoelmassa Dikter I (1830):

RAKKAUS
Tyttärensä kiroten äiti puhui:
"Tyttö, olen sinua rakkaudesta varoittanut
ja huomaan, että tein sen turhaan."
Tytär sanoi: "Älä ole julma, äiti!
Jos lukitsisin itseni huoneeseen,
etten häntä kohtaisi,
lentäisi hän sisään
jokaisen auringonsäteen myötä;
jos taasen kulkisin ja häntä väistelisin,
kuulisin hänen huokailunsa
jokaisessa tuulenhenkäyksessä;
jos sulkisin silmäni ja korvani,
astuisi hän julkeasti suoraan sydämeeni."
(S. 80, suom. Risto Ahti.)

Itse olen käyttänyt impulssien ja torjunnan suhteesta seuraavaa vertausta: Sumussa emme näe ohiajavaa laivaa (yllykettä). Havaitsemme vain sen nostattamat laineet rannassa (johdannaiset), sitä niukempina mitä kauempana laiva on (eli repression pitävyys).

Anna Freudin Minän sopeutumiskeinot (1936) jäsensi ratkaisevasti defenssien nimikkeistöä. – Hän kirjoittaa torjunnasta:

(- -) Tehokkuuden kannalta sillä on kuitenkin erikoisasema kaikkien sopeutumismenetelmien joukossa. Se pystyy kvantitatiivisesti enempään kuin ne eli pitämään kurissa voimakkaita tarveyllykkeitä, joita vastaan muut sopeutumistoimenpiteet ovat riittämättömiä. (- -) Paitsi tehokkain on torjunta myös kaikista suojautumiskeinoista vaarallisin. (- -) (S. 42.)

Anna Freud viittaa siihen mahdolliseen "vaaraan" mikä seuraa, jos laajat alueet persoonallisuudesta joutuvat tiedostamattoman piiriin. – Tietysti on esim. niin, että jos joku torjuu laaja-alaisesti, hänestä tulee tyhmä, kun hän ei rajoittuneisuudessaan huomaa eikä älyä mitään eikä muista mitään. Repressiossa usein varsinkin psyykkisten sisältöjen idea-aines on torjuttu kun taas emotionaalinen puoli rönsyilee. David Shapiron (1965: 109–117) kuvaamassa "hysteerisessä" tyylissä onkin ajattelun tunne-valtaisuuden lisäksi keskeistä impressionistisuus ja epämääräisyys.

Vielä on huomattava yksi käsitteellinen selvennys: Sublimaation yhteydessä esitetään (s. 112), että psyykkinen sisältö ei saisi olla voimakkaasti torjuttu, jotta sitä voisi sublimoida. Kuitenkaan esim. kuvataiteilija ei tavallisesti tiedä (tiedosta), että hänen ammattinsa pohjaa lapsuuden sotkemiseen. Voidaan tarkentaa, että vastakateksi-mielessä (vrt. alla) – ei välttämättä tietoisuus-mielessä – sisältö ei saa olla voimakkaan repression alla. (Vrt. regressio egon palveluksessa.)

Perus-merkitys torjunnalla on kuitenkin suhteellisen pysyvien vastakateksien luojana, mikä luo kiinteitä (toonisia) sitomisia ja täten valmiita psyykkisiä rakenteita tai organisaatioita (vrt. s. 25). Hartmann (1950: 132) arvelee, että vasta-kateksit toimivat neutraloidulla aggressiivisella energialla.

Ihminen ilmeisesti tarvitsee runsaasti torjuntaa suhteellisen pysyvien psyykkisten organisaatioiden muodostamiseksi. Kaikki ei voi olla liikuteltavissa olevaa sitomista. Torjunnan "pettäessä" esim. florideissa psykooseissa primaari-prosessi ottaa vallan ja impulssit purkautuvat hallusinatorisina toiveen toteumina.

Esimerkin sekundaari-prosessin puolelta tarjoaa venäläisen psykologin Alexandr Romanovitš Lurija'n (1902–1977) Suurmuistaja (1965). Kyseinen näytöksiäkin antanut Solomon Veniaminovitš Šereševski oli Lurijan tutkimuksissa 1920-luvulta ilmeisesti 1950-luvun alkuun. Šereševskillä oli laaja-alaisia synestesia*-kokemuksia (s. 25–29), ja hyvän visuaalisen ym. muistinsa parantamiseksi hän oli kehittänyt myös erilaisia assosiatiivisia muistitukia, mm. eideettisten kuvien tekniikan (s. 36–50). Ilmeisen pakkoneuroottisena hän oli ajattelultaan aika konkreettinen, ja mm. kokonaisuuksien tajuaminen oli hänelle vaikeaa. Kun muilla on vaikeuksia muistaa, oli Šereševskin vaikea unohtaa niitä mielikuvia joita hän oli painanut mieleensä mutta joita hän ei enää tarvinnut. Usein ne kulkivat sekamelskana hänen mielessään. Hän mm. merkitsi muistiin unohdettavat asiat ja poltti muistilaput. Mutta "maagisesta polttamisesta" ei ollut hyötyä; hän näki esim. numerot hiilloksessa! Sitten hän äkkäsi: "(- -) 'Nyt numerotaulukot eivät ilmaannu. Syykin on selvä – koska en halua!' (- -) Minun piti ymmärtää vain tuo asia." (S. 53.)

Torjunnan (Verdrängung) psykologisessa mielessä esitti 1806 saksalainen pedagogi Johann Friedrich Herbart (1776–1841). Termi on mahdollisesti tullut Freudin tietoon hänen psykiatrian opettajaltaan Theodor Hermann Meynert'iltä (1833–1892), joka oli Herbartin ihailija.
________________________

*
Synestesia tarkoittaa ilmiötä, jossa yksi stimulus tuottaa usean aistipiirin alaan kuuluvia aistimuksia. Esim. kuulo-ärsyke (esim. huilun ääni) tuottaa samalla näkö-aistimuksen (esim. sinisen näkemisen).
.