Suojelunhalu suhteessa

Kohtuullistetaan hieman.

Mutta kun saat Japanissa kumarruksen, poskisuudelman Moskovassa, halauksen Yhdysvalloissa niin saat puukosta Suomessa. Se on suomalaisen konstailematon tapa kertoa, että toinen aiheuttaa tunteita.

''Ei kai tavallista suomalaista kenenkään tarvitse puolustaa.''

Juuri näin, ei kai minua nyt helkkari tarvitse puolustaa, kun kykenen ihan hyvin siihen itsekin!

Tuon bodausjutun heitin kehiin, koska t.ystävä tuntuu myös ajattelevan että koska hän lihaksikas ja melko voimakas kun minä taas en ole kauhean voimakashko, hänellä on oikeastaan jo velvollisuus puolustaa ja suojella minua. Siis mitä helv.., tällainen käytös hämmentää minua hirvittävästi.

lesbot tekee juuri noin ollaan uhkailevia toisia kohtaan kohtaan ja vahdataan tai seurataan herkeämättä mitä tapahtuu.

Itse alkavana lesbonalkuna sain tästä oppitunnin vanhalta lesbolta, hän uhkaillen ja mahtaillen tuli ilmoittamaan että kantsii olla poiis tieltä kun hän tekee mitä haluaa.

Muistan kyllä aina tapahtuman.

Vuosien saatossa olen oppinut itsekin samanlaiseksi, ainoa vaan että koetan kunnioittaa siltikin muita.

Se on meissä verissä ;) olla sairaan huvä joka asiassa.

Mikä on luontevaa puolustamista vai auttajaa esittämistä, erottaa yleensä siitä, miten toista suojelee, osaako painokkaasti sanoa törkyilijälle, ettei käytöksesi nyt ole soveliasta vai rupeaako reagoimaan agressiivisesti pullistelemalla (ellei tilanne sitä vaadi, niitäkin tilanteita toki joskus vastaan tulee) tai vielä pahempaa selittämään ettei hänen tyttöystäväänsä saa loukata kun tämä ei sitä kestä tai antaa omalla käytöksellään sellaisen vaikutelman, tuollainen jos mikä käytös vetää varmasti toisen mielen myrtsiksi.

Pääpaino on siinä syyllistätkö oikealla tavalla tekijän ja jättää tilaa toisellekin reagoida omalla tavallaan vai pienennätkö toista väärällä käyttäytymisellä, jolloin hän "tukehtuu" kun ei saa omalla tavallaan/tyylillään puuttua asiaan ja asetetaan vain vastaanottajan tilaan.

En koe tukehtuvani suhteessamme, mutta eniten suojelunhalu herättää minussa hämmennystä. Kokeeko tystäväni minun olevan jotenkin heikko, ylireagoiko hän vai onko hän kenties sekaisin päästään?

En ole kokenut suhteissani yhtä vahvaa puolustamishalua ennen. Tystäväni on ensimmäinen naiseni ja mietin itsekseni onko lesboilla (hän siis selvästi butch-tyyppinen) jotenkin voimakas suojeluhalu.

Juteltu ollaan siis ihan aiheesta ja käynyt ilmi että ilmeisesti entinen huono suhteeni herättää paljon tätä suojeluhalua. Pyynnöstäni tystävä on rajoittanut puolustamistani, esim ''sanasodissa'' saan viimeinkin näpäytellä takaisin ihan mieleni mitalla.

pauline kirjoitti:

En koe tukehtuvani suhteessamme, mutta eniten suojelunhalu herättää minussa hämmennystä. Kokeeko tystäväni minun olevan jotenkin heikko, ylireagoiko hän vai onko hän kenties sekaisin päästään?

En ole kokenut suhteissani yhtä vahvaa puolustamishalua ennen. Tystäväni on ensimmäinen naiseni ja mietin itsekseni onko lesboilla (hän siis selvästi butch-tyyppinen) jotenkin voimakas suojeluhalu.

Juteltu ollaan siis ihan aiheesta ja käynyt ilmi että ilmeisesti entinen huono suhteeni herättää paljon tätä suojeluhalua. Pyynnöstäni tystävä on rajoittanut puolustamistani, esim ''sanasodissa'' saan viimeinkin näpäytellä takaisin ihan mieleni mitalla.

Lue lisää

tuntuu pysyvän asiallisuuden rajoissa, ajattele niitä miesparkoja, joiden tyttöystävät aloittavat "puolustamaan" vuoroaan esim. nakkikioskeilla kiljumalla kuin palosireenit ja mies on vaarassa saada turpiinsa tämän käytöksen takia muilta miehiltä.

Normaali suojelunhalu on kunniantuntoa, joka on vähenemässä tässä yhteiskunnassa kovaa vauhtia. Normaalissa ja järkevässä yhteiskunnassa tuota suojelunhalua esiintyy vaikka ventovieraiden kesken, vaarahan toki on että se menee yli jos ruvetaan esittämään liiallisesti, ettei toinen muka osaa tai pysty puolustamaan itseään ja sehän loukkaa. Mies kun käyttäytyy ritarillisesti eikä alentuvasti auttaen, pitää siihen suhtautua kunnioittavasti eikä mumista, kyllä minä itsekin, sillä hyväähän siinä vaan tarkoitettiin ja halusi arvostaa toista ihmisenä.
Sama varmaan pätee lesbojen kesken.

Tuosta suojelunhalusta reaktiona, sillä tv-ohjelman Pakon henkilöllähän esittiin olevan erilainen psyyke, joka saa hänet tiedostamattaan pistämän itsensä alttiisi muiden puolesta, taitaapa sellaista olla.

pauline kirjoitti:

En koe tukehtuvani suhteessamme, mutta eniten suojelunhalu herättää minussa hämmennystä. Kokeeko tystäväni minun olevan jotenkin heikko, ylireagoiko hän vai onko hän kenties sekaisin päästään?

En ole kokenut suhteissani yhtä vahvaa puolustamishalua ennen. Tystäväni on ensimmäinen naiseni ja mietin itsekseni onko lesboilla (hän siis selvästi butch-tyyppinen) jotenkin voimakas suojeluhalu.

Juteltu ollaan siis ihan aiheesta ja käynyt ilmi että ilmeisesti entinen huono suhteeni herättää paljon tätä suojeluhalua. Pyynnöstäni tystävä on rajoittanut puolustamistani, esim ''sanasodissa'' saan viimeinkin näpäytellä takaisin ihan mieleni mitalla.

Lue lisää

mulla itsellä on kokemusta butch-tyttöjen kanssa seurustelemisesta ja tuo suojelunhalu on aika tuttua! Mua pidetään aina pienenä ja heikkona TYTTÖNÄ, jonka "selusta pitää turvata". osittain mä itse käyttätymiselläni kyllä vaikutankin tuohon käyttätymiseen ja jopa peräänkuulutan sitä (korostan tyttömäisyyttäni ja "femmeyttäni" suhteessa). mulla on myös tapana ihastua aina butch-tyyppisiin..ja ehkä mä jotenkin haenkin vahvempaa (myös fyysisesti)rinnalleni!? :)
oon anyway todella otettu aina kun musta pidetään tuolla tavalla huolta..ja se tekee kyllä vaikutuksen!

luulen, että omissa suhteissani tuo toisen suojeluhalu jne.. on osittain todellista toisesta välittämistä ja osittain tarvetta korostaa omaa maskuliinisuutta..

sinänsä kirjoitti:

tuntuu pysyvän asiallisuuden rajoissa, ajattele niitä miesparkoja, joiden tyttöystävät aloittavat "puolustamaan" vuoroaan esim. nakkikioskeilla kiljumalla kuin palosireenit ja mies on vaarassa saada turpiinsa tämän käytöksen takia muilta miehiltä.

Normaali suojelunhalu on kunniantuntoa, joka on vähenemässä tässä yhteiskunnassa kovaa vauhtia. Normaalissa ja järkevässä yhteiskunnassa tuota suojelunhalua esiintyy vaikka ventovieraiden kesken, vaarahan toki on että se menee yli jos ruvetaan esittämään liiallisesti, ettei toinen muka osaa tai pysty puolustamaan itseään ja sehän loukkaa. Mies kun käyttäytyy ritarillisesti eikä alentuvasti auttaen, pitää siihen suhtautua kunnioittavasti eikä mumista, kyllä minä itsekin, sillä hyväähän siinä vaan tarkoitettiin ja halusi arvostaa toista ihmisenä.
Sama varmaan pätee lesbojen kesken.

Tuosta suojelunhalusta reaktiona, sillä tv-ohjelman Pakon henkilöllähän esittiin olevan erilainen psyyke, joka saa hänet tiedostamattaan pistämän itsensä alttiisi muiden puolesta, taitaapa sellaista olla.

Lue lisää

Minä tykkäsin myös seurata Pako-sarjaa ja tykkään myös Michael Scofieldin hahmosta, joka on paljolti samanlainen kuin mitä itse olen, laskelmoiva, mutta tunteva.

Mutta mitä tulee kunniantuntoon ja suojelunhaluun, niin johonkin itseään korkeampaan arvoon pitää uskoa, muuten me olemme vain kuraa, eläimellisten himojemme riivaamia ja hukassa. Heteroseksistit sylkevät meidän päällemme, mutta me säilytämme kunniamme ja ylpeytemme. Pää pystyssä vaikka taivaalta sataisi kirveitä.

Catsy_666 kirjoitti:

Minä tykkäsin myös seurata Pako-sarjaa ja tykkään myös Michael Scofieldin hahmosta, joka on paljolti samanlainen kuin mitä itse olen, laskelmoiva, mutta tunteva.

Mutta mitä tulee kunniantuntoon ja suojelunhaluun, niin johonkin itseään korkeampaan arvoon pitää uskoa, muuten me olemme vain kuraa, eläimellisten himojemme riivaamia ja hukassa. Heteroseksistit sylkevät meidän päällemme, mutta me säilytämme kunniamme ja ylpeytemme. Pää pystyssä vaikka taivaalta sataisi kirveitä.

Lue lisää

tämä jos mikä on hyvä asenne, jota voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa:

"sylkevät meidän päällemme, mutta me säilytämme kunniamme ja ylpeytemme. Pää pystyssä vaikka taivaalta sataisi kirveitä."

Tiedätkö suojelunhaluinen, minulle tuli niin helpottunut olo kuin luin tuota viestiäsi että melkein aloin poraamaan.

Mitä ilmeisemmin sinä et pidä tyttöjäsi heikkoina olentoina eli suojelunhalu ei johdu millään lailla siitä? Thank god, tuo nimittäin on ollut pahin pelkoni, sillä minä en halua olla heikko enkä siedä ajatusta että joku minua sellaisena pitäisi.

Mielestäni tystäväni ei ole ainaakaan näin suojelunhaluinen muita ihmisiä kohtaan, eli hänellä ei ole se luonteenpiirteenä kuten sinulla, mutta toisaalta hänellä ei olekaan tuollaisia tilanteita menneisyydessään. En tiedä, kaikkien teidän vastaukset ovat antaneet minulle ajattelemisen aihetta ja kyllä helpottaneet ihan superpaljon oloani.

sähän kuulostat ihanalta! ;)

tuollainen "herrasmiesmäisyys", mikä on tietysti mukavaa sopivasti annosteltuna jos sellaiseen törmää. Vanhemmat miehet osaa tälläisiä asioita aika luontevasti, ilman että he kuitenkaan kohtelevan naista alaspäin katsoen.

Kohteliaisuus ja toisen arvostaminen on mielestäni hiukan eri asia kuin suojelemisenhalu, itse en tunnista itsessäni suojelemisenhalua, tarpeen olla kohtelias ja puuttua asioihin jos väärin tehdään kylläkin.

Myös sitä miten itse suhtaudun puolustamisenhaluun. En ole koskaan oikein hyvin kestänyt sitä kenekään taholta. Minulle on aina ollut hirvittävän tärkeää näyttää että kykenen seisomaan omilla jaloillani, olen vahva ja kova. Viime vuosina tunne vahvistunut. Tuon vuoksi on vaikea sanoa kumpi meistä ylireagoi vai ylireagoiko kumpikaan.

Millaiseksi kokisitte itse ylisuojelevuuden? Mitkä teot olisivat siis mielestänne ylisuojelevia?

pauline kirjoitti:

Myös sitä miten itse suhtaudun puolustamisenhaluun. En ole koskaan oikein hyvin kestänyt sitä kenekään taholta. Minulle on aina ollut hirvittävän tärkeää näyttää että kykenen seisomaan omilla jaloillani, olen vahva ja kova. Viime vuosina tunne vahvistunut. Tuon vuoksi on vaikea sanoa kumpi meistä ylireagoi vai ylireagoiko kumpikaan.

Millaiseksi kokisitte itse ylisuojelevuuden? Mitkä teot olisivat siis mielestänne ylisuojelevia?

Lue lisää

tapahtuisi, lähinnä itsekään en odottaisi muuta muilta, kun sen että edes ymmärtäisi ja tiedostaisi että toinen tai muut käyttäytyy törkeästi ja pelkkä sanominen, että mitäs hittoa noi kehtaa noin törkeästi käyttäytyä riittäisi, muita ns."suojelutoimenpiteitä" ei juu kaivata.

Ihmiset kokee asiat niin eritavalla, joku voi ihmetellä miksei toinen tee mitään jollekin asialle ja sen asian voi olla jo ihminen itse käsitellyt ja jättänyt omaan arvoonsa, jos toinen rupeaa liioittelemaan asiaa ja sen vaikutusta, että tälläinen tuntuu sinusta varmaan ihan hirveältä, niin sehän sitten suututtaa kun pitää vakuuttaa että no ei perhana tunnu ja että anna olla jo.

Turha on "uhriuttaa" varsinkaan naisia nykypäivänä, jokaisella on silti oikeus loukkaantua, mikä on tietysti eri asia ja sehän niitä vasta pänniikin ja tulevat vielä yliagressiivisiksi kun tietävät ja omaavat tarvittavan määrän itsekunnioitusta. Älä kuitenkaan kovuuteesi sairastu, itse arvostan vaikka miehenkin taholta tullutta puolustamista (jos sellaista nyt oikeasti enää nykypäivänä tapahtuisi) jos puuttuu esim. siihen että joku meinaa tulla päälle, niin toppuuttelee näitä, itsekin autan miehiä vastaavassa tilanteessa sillä kukapa haluaisi sellaista yhteiskuntaa, johon olla menossa, kun se, jossa tyttö raiskattiin kadulla muiden vain katsellessa vierestä.

pauline kirjoitti:

Myös sitä miten itse suhtaudun puolustamisenhaluun. En ole koskaan oikein hyvin kestänyt sitä kenekään taholta. Minulle on aina ollut hirvittävän tärkeää näyttää että kykenen seisomaan omilla jaloillani, olen vahva ja kova. Viime vuosina tunne vahvistunut. Tuon vuoksi on vaikea sanoa kumpi meistä ylireagoi vai ylireagoiko kumpikaan.

Millaiseksi kokisitte itse ylisuojelevuuden? Mitkä teot olisivat siis mielestänne ylisuojelevia?

Lue lisää

tv-sarjassa on tämä nuoripari, jota mies "hivenen" kontrolloi, jopa kotisohvalla meinaa hermot mennä tilanteessa, jossa mies otti tytön puhelimen itselleen ja selitti hoitavansa asiat hänen puolestaan, koska tämä tyttö ei nyt mitenkään pysty hoitamaan asioitansa itse ja selittää tälle tytölle asioita kun lapselle (kulta pieni, minä hoidan). Ohjelmassa tyttö itsekin tuskailee tilanteesta, mutta ei näköjään pysty vastaankaan tarpeeksi pistämään, kun oletus rakkaudesta vielä kantaa, tuollaista tyyppiä ei kestä edes tv:ssä, saatikka tosielämässä.

pauline kirjoitti:

Myös sitä miten itse suhtaudun puolustamisenhaluun. En ole koskaan oikein hyvin kestänyt sitä kenekään taholta. Minulle on aina ollut hirvittävän tärkeää näyttää että kykenen seisomaan omilla jaloillani, olen vahva ja kova. Viime vuosina tunne vahvistunut. Tuon vuoksi on vaikea sanoa kumpi meistä ylireagoi vai ylireagoiko kumpikaan.

Millaiseksi kokisitte itse ylisuojelevuuden? Mitkä teot olisivat siis mielestänne ylisuojelevia?

Lue lisää

vastauksiin todella hellyttävästi ja kauniisti.

Tunnistan muuten itsestänikin - ehkä enemmänkin menneisyydestäni - tarpeen "näyttää". Sittemmin olen tutustunut paremmin siihen, joka olen. Aiemmin minäkuvani perustui paljolti siihen, mitä oletin tai tiesin toisten odottavan minulta.

Halusin löytää todellisen minäni - sain siihen myös erittäin pätevää apua - ja nyt minun ei tarvitse näyttää kenellekään mitään. Se, että itse tiedän kuka olen, riittää minulle. (Ehkä tuossa on vieläkin vähän opettelemista, vahvistamistarvetta varmaan ainakin.)

Luulisin, että suojelluksi tulemisen tarve vaihtelee aika lailla yksilöstä toiseen, mutta myös yksilöllä itsellään elämän edetessä. Ylisuojelluksi tulemisen kokemuskaan ei välttämättä ole kiinni teoista sinänsä, vaan pikemminkin kokijan elämänvaiheesta ja -historiasta.

Tuli mieleen ehdottaa, että kokeilisit puhua lisää aiheesta tyttiksesi kanssa. Kertokaa kumpikin tuntemuksistanne sellaisissa tilanteissa, missä hänen suojeleva käyttäytymisensä tulee esiin. Miltä kuulostaisi? Ehkä löytäisitte itsestännekin "uusia" paloja.

Onpa muuten ilahduttavaa lukea välillä näin ihania tekstejä!

pauline kirjoitti:

Myös sitä miten itse suhtaudun puolustamisenhaluun. En ole koskaan oikein hyvin kestänyt sitä kenekään taholta. Minulle on aina ollut hirvittävän tärkeää näyttää että kykenen seisomaan omilla jaloillani, olen vahva ja kova. Viime vuosina tunne vahvistunut. Tuon vuoksi on vaikea sanoa kumpi meistä ylireagoi vai ylireagoiko kumpikaan.

Millaiseksi kokisitte itse ylisuojelevuuden? Mitkä teot olisivat siis mielestänne ylisuojelevia?

Lue lisää

Riippuu luonteesta ja koetusta elämästä, kuten muutkin ovat todenneet. Minun tapauksessa niin, että kun a) synnyin isohkoon lapsikatraaseen vanhoille vanhemmille viho viimeisenä (viidentenä), b) olin yksiselitteisesti lellitty (sisaruksetkin) ja c) ylisuojeltu. Hellyttävää ja sympaattista, mutta rasittavaa ja rajoittavaa. Rakkaus todella rajoittaa, aika usein. Hyvää se, että perheen sairaudet, kuolemat ja köyhtyminen eivät koskaan horjuttaneet perimmäistä turvallisuudentunnetta.

"Minä ite", "antakaa mun" -pyristely tuli nuorena tärkeäksi, eikä se asenne ole siitä juuri muuttunut. Ärsyynnyn, jos joku yrittää järjestellä asioitani tai puuttua pasmoihini pyytämättä. Vaikka kuinka hyväntahtoisesti.

Sen sijaan itse kyllä nuorempana saatoin mennä neuvomaan muita ("mä autan", "mä osaan", "annas kun minä") ja nolostuin, kun apua ei kovin kiitollisena otettukaan vastaan. Vieläkin taidan haksahtaa joskus. Tajusin kuitenkin, että kappas, nehän on samanlaisia kuin minä. Näin, että useimmat ovat ehkä aika lailla samantapaisia monessa suhteessa, ei kaikissa, ja että kuulun samoihin taviksiin.

Niinpä logiikka menee jokseenkin näin: mistä en pidä, en tee sitä muille, mistä pidän, voin yrittää tehdä muille - jos viitsin, mitä ajattelen asioista, aika monet ajattelevat samaan tapaan jne. Osuu useimmiten ainakin tauluun, joskaan ei välttämättä kymppiin. Ja kun asiat eivät ole niin kuin luulen, kyllä se tulee ilmi, siinä onkin sitten uudelleenorientoitumisen paikka. En siis tuppaa apuani enkä ylisuojele, mielestäni. En myöskään toivo sellaisen kohdistuvan itseeni, olisi kiusallista.

Roolikäyttäytyminen ja etiketin noudattaminen sekoitetaan joskus suojelemiseen, ja kai ne osittain sitä voivat ollakin. Samoin avuliaisuus. Valta, mustasukkaisuus, omistamisenhalu. Myös voimakas oikeudentaju ilmenee ikäänkuin "suojeluna", vaikka se periaatteessa on eri asia. Oikeuskysymyksissä irtoan minäkin vihdoin tapetista ja heittäydyn mukaan. Esiinnyn, vaikkei sitä toivottaisi ja vaikka saisin "köniin". Lähtökohta on se, että jos vääryyttä tehdään yhdelle, niin sitä voidaan tehdä minullekin samoilla perusteilla. Jos väärää tietoa levitetään, pidän asianani yrittää korjata. Sen tapaista, vaikuttaa epäitsekkäältä, mutta kyllä se kiertyy epäsuorasti tai suoraan myös omaan etuun.

Tietoisuus potentiaalisesta suojelusta on lämpöinen asia, tarpeettomien, kuviteltujen tai näennäisten uhkien näyttävä torjunta on ylireagointia. Jotkut siitäkin pitävät ja mikäpä siinä, jos ei se haittaa.

jotain,, kirjoitti:

tapahtuisi, lähinnä itsekään en odottaisi muuta muilta, kun sen että edes ymmärtäisi ja tiedostaisi että toinen tai muut käyttäytyy törkeästi ja pelkkä sanominen, että mitäs hittoa noi kehtaa noin törkeästi käyttäytyä riittäisi, muita ns."suojelutoimenpiteitä" ei juu kaivata.

Ihmiset kokee asiat niin eritavalla, joku voi ihmetellä miksei toinen tee mitään jollekin asialle ja sen asian voi olla jo ihminen itse käsitellyt ja jättänyt omaan arvoonsa, jos toinen rupeaa liioittelemaan asiaa ja sen vaikutusta, että tälläinen tuntuu sinusta varmaan ihan hirveältä, niin sehän sitten suututtaa kun pitää vakuuttaa että no ei perhana tunnu ja että anna olla jo.

Turha on "uhriuttaa" varsinkaan naisia nykypäivänä, jokaisella on silti oikeus loukkaantua, mikä on tietysti eri asia ja sehän niitä vasta pänniikin ja tulevat vielä yliagressiivisiksi kun tietävät ja omaavat tarvittavan määrän itsekunnioitusta. Älä kuitenkaan kovuuteesi sairastu, itse arvostan vaikka miehenkin taholta tullutta puolustamista (jos sellaista nyt oikeasti enää nykypäivänä tapahtuisi) jos puuttuu esim. siihen että joku meinaa tulla päälle, niin toppuuttelee näitä, itsekin autan miehiä vastaavassa tilanteessa sillä kukapa haluaisi sellaista yhteiskuntaa, johon olla menossa, kun se, jossa tyttö raiskattiin kadulla muiden vain katsellessa vierestä.

Lue lisää

jotka "sponsoroi" tuollaista miesten käytöstä ja menevät mukaan halventamaan naisia, koska eivät itse koe olevansa näköjään naisia, sillä naisia pidetään automaattisesti heikompina femiinisyytensä takia ja he eivät halua identifoitua näihin femiinisiin naisiin ja on oma vika jos jotain tapahtuu, täälläkin on ihmeen usein toisteltu lausetta, "sitä saa mitä tilaa", mikä tietysti kunnon feministillä nostaa karvat pystyyn.

On typeryyden huippu olla omaamatta puolustushalua ja olla ottamatta kantaa jos jotain typerää tapahtuu ja vaan luimistella tietämätöntä esittäen, kuten tuossa toisessa viestissä todettiin, äkkiäkös osat vaihtuu ja olet vastaanottajana ja huomaat että tietynlaisen pelkuruuden kannustamisen takia ei kukaan enää välitäkään hevonp:tä. yhtään mistään.

Parempi omata suojelunhalua kun päänsä sivulle kääntää, sellainen nyt ei ainankaan kauaa olisi kenenkään järkevän ihmisen ystävä saatikka tyttöystävä.

jotain,, kirjoitti:

tapahtuisi, lähinnä itsekään en odottaisi muuta muilta, kun sen että edes ymmärtäisi ja tiedostaisi että toinen tai muut käyttäytyy törkeästi ja pelkkä sanominen, että mitäs hittoa noi kehtaa noin törkeästi käyttäytyä riittäisi, muita ns."suojelutoimenpiteitä" ei juu kaivata.

Ihmiset kokee asiat niin eritavalla, joku voi ihmetellä miksei toinen tee mitään jollekin asialle ja sen asian voi olla jo ihminen itse käsitellyt ja jättänyt omaan arvoonsa, jos toinen rupeaa liioittelemaan asiaa ja sen vaikutusta, että tälläinen tuntuu sinusta varmaan ihan hirveältä, niin sehän sitten suututtaa kun pitää vakuuttaa että no ei perhana tunnu ja että anna olla jo.

Turha on "uhriuttaa" varsinkaan naisia nykypäivänä, jokaisella on silti oikeus loukkaantua, mikä on tietysti eri asia ja sehän niitä vasta pänniikin ja tulevat vielä yliagressiivisiksi kun tietävät ja omaavat tarvittavan määrän itsekunnioitusta. Älä kuitenkaan kovuuteesi sairastu, itse arvostan vaikka miehenkin taholta tullutta puolustamista (jos sellaista nyt oikeasti enää nykypäivänä tapahtuisi) jos puuttuu esim. siihen että joku meinaa tulla päälle, niin toppuuttelee näitä, itsekin autan miehiä vastaavassa tilanteessa sillä kukapa haluaisi sellaista yhteiskuntaa, johon olla menossa, kun se, jossa tyttö raiskattiin kadulla muiden vain katsellessa vierestä.

Lue lisää

Esimerkiksi kerran oli joukko riehuvia mustalaisia metrossa niin ne rupesivat viiltelevästi porukalla kovaan ääneen arvostelemaan minua hyvin uhkaavasti ja foobisesti. Meinasi melkein itku tulla.

Kukaan ei puuttunut. Kukaan ei edes lohduttanut. Kukaan ei osoittanut myötätuntoa. Kukaan ei kutsunut vartijaa. Kukaan ei lähettänyt tekstaripalstalle viestiä tyyliin "on se nyt törkeää miten metrossa...".

Minä seuraavana päivänä ostin polkupyörän ja jätin Helsingin sisäisen liikenteen käyttämisen siihen. Jokainen julkisilla kulkeva helsinkiläinen maksaa lipuissaan korotettua hintaa HKL:lle kun minunkaltaiseni valitsevat polkupyörän mielummin kuin HKL:n asiakkuuden. Olisiko sittenkin kannattanut puuttua.

Yhtään polkupyöräilevää mustalaista en ole tavannut, se kun on yksilösuoritus.

Catsy_666 kirjoitti:

Esimerkiksi kerran oli joukko riehuvia mustalaisia metrossa niin ne rupesivat viiltelevästi porukalla kovaan ääneen arvostelemaan minua hyvin uhkaavasti ja foobisesti. Meinasi melkein itku tulla.

Kukaan ei puuttunut. Kukaan ei edes lohduttanut. Kukaan ei osoittanut myötätuntoa. Kukaan ei kutsunut vartijaa. Kukaan ei lähettänyt tekstaripalstalle viestiä tyyliin "on se nyt törkeää miten metrossa...".

Minä seuraavana päivänä ostin polkupyörän ja jätin Helsingin sisäisen liikenteen käyttämisen siihen. Jokainen julkisilla kulkeva helsinkiläinen maksaa lipuissaan korotettua hintaa HKL:lle kun minunkaltaiseni valitsevat polkupyörän mielummin kuin HKL:n asiakkuuden. Olisiko sittenkin kannattanut puuttua.

Yhtään polkupyöräilevää mustalaista en ole tavannut, se kun on yksilösuoritus.

Lue lisää

kuten todettu, jos onnenpyörä pyörähtää näin päin että onkin itse kohteena, turha on odottaa toimenpiteitä ja huutaa auttakiee, auttakiee (savon murretta) jos sitä ei itse ole valmis itse kenellekään tarjoamaan tai mikä parasta, jopa itse tälläistä hävytöntä käytöstä toisille aiheuttaa.

Täten julistetaan uusi laki Lex lesbo, joka oikeuttaa lesbot tekemään kaikille mitä heitä nyt huvittaa lakipykälistä viis, eikä heitä saa "pienistä" syyttää, itse he kyllä saavat, sekä vaatimaan heitä kohtaan sivistynyttä, suvaitsevaa ja kohteliasta käytöstä.

Ehkä tulee voimaan ehkä ei, mutta tärkeintähän on huomata että jos ylenkatsot muita ja toisten oikeuksia, voi olla ettei oikeus toimi oikein sinuakaan kohtaan, silloin kun itse apua tarvitset, senpä takia on hyvä harjoitella oikeudenmukaisuuden periaatteet täyttävät puolustamistaidot ei vain ns."omien" suojeleminen.

kehdataankin kirjoitti:

kuten todettu, jos onnenpyörä pyörähtää näin päin että onkin itse kohteena, turha on odottaa toimenpiteitä ja huutaa auttakiee, auttakiee (savon murretta) jos sitä ei itse ole valmis itse kenellekään tarjoamaan tai mikä parasta, jopa itse tälläistä hävytöntä käytöstä toisille aiheuttaa.

Täten julistetaan uusi laki Lex lesbo, joka oikeuttaa lesbot tekemään kaikille mitä heitä nyt huvittaa lakipykälistä viis, eikä heitä saa "pienistä" syyttää, itse he kyllä saavat, sekä vaatimaan heitä kohtaan sivistynyttä, suvaitsevaa ja kohteliasta käytöstä.

Ehkä tulee voimaan ehkä ei, mutta tärkeintähän on huomata että jos ylenkatsot muita ja toisten oikeuksia, voi olla ettei oikeus toimi oikein sinuakaan kohtaan, silloin kun itse apua tarvitset, senpä takia on hyvä harjoitella oikeudenmukaisuuden periaatteet täyttävät puolustamistaidot ei vain ns."omien" suojeleminen.

Lue lisää

Eikös Tony Halme rusikoinut yhden raiskausta yrittäneen tyypin ja saanut tuomion siitä? Minusta Tony Halme toimi tässä kohden asiallisesti.

Minun tuttavan tuttava istui pari vuotta Hämeenlinnassa. Mies oli yrittänyt raiskausta, nainen puolusti itseään keittiöveitsellä. Mies siirtyi lappuvarpaisiin, nainen Hämeenlinnaan.

(Minusta molemmat tuomiot olivat kohtuuttomia)

Laki ei tarkoita etteikö oman käden oikeutta pitäisi jaella. Laki on Suomen valtion ja ainoat alueet, mitkä on äänestäneet Suomeen liittymisen puolesta ovat Repola ja Porajärvi, meidät muut ollaan liitetty Suomeen pakolla.

Catsy_666 kirjoitti:

Eikös Tony Halme rusikoinut yhden raiskausta yrittäneen tyypin ja saanut tuomion siitä? Minusta Tony Halme toimi tässä kohden asiallisesti.

Minun tuttavan tuttava istui pari vuotta Hämeenlinnassa. Mies oli yrittänyt raiskausta, nainen puolusti itseään keittiöveitsellä. Mies siirtyi lappuvarpaisiin, nainen Hämeenlinnaan.

(Minusta molemmat tuomiot olivat kohtuuttomia)

Laki ei tarkoita etteikö oman käden oikeutta pitäisi jaella. Laki on Suomen valtion ja ainoat alueet, mitkä on äänestäneet Suomeen liittymisen puolesta ovat Repola ja Porajärvi, meidät muut ollaan liitetty Suomeen pakolla.

Lue lisää

tästä periaatteesta, on se vaan kumma miten tietyn lesbon klaani viitsii tuollaisia hyypiöiden puolella olla ja vielä kannustaa. No, nykypäivänähän nuoret tytöt eivät edes taida hyväksikäyttöä normaalista suhteesta erottaa, siinä mielessä heidät on helppo saada miehille ja heidän sairaalle asennemaailmalle myötämieliseksi.

Tämän päivän (su) hesarin mukaan, on kovin tavallista, että nuoret harrastavat seksiä, rahaa, vaatteita tms.vastaan. Kovin on kauas ajauduttu itsekunnioituksesta ja oman arvon tunteesta.

Catsy_666 kirjoitti:

Eikös Tony Halme rusikoinut yhden raiskausta yrittäneen tyypin ja saanut tuomion siitä? Minusta Tony Halme toimi tässä kohden asiallisesti.

Minun tuttavan tuttava istui pari vuotta Hämeenlinnassa. Mies oli yrittänyt raiskausta, nainen puolusti itseään keittiöveitsellä. Mies siirtyi lappuvarpaisiin, nainen Hämeenlinnaan.

(Minusta molemmat tuomiot olivat kohtuuttomia)

Laki ei tarkoita etteikö oman käden oikeutta pitäisi jaella. Laki on Suomen valtion ja ainoat alueet, mitkä on äänestäneet Suomeen liittymisen puolesta ovat Repola ja Porajärvi, meidät muut ollaan liitetty Suomeen pakolla.

Lue lisää

Tuota Lex Halmea on näköjään ihan pakko käyttää yhtä hiirulaista vastaan, I`ll get you sooner or later. Sen jälkeen voivat miettiä kaks kertaa kannattiko ruveta pelleilemään ja on varmaan hautusmaalla hauska miettiä että kuinka hauska juttu oli. Vanhan sananlaskun mukaan ketään ei kannata hulluksi huutaa, ne tulee vielä hulluksi ja tappaa.

Pir kirjoitti:

Riippuu luonteesta ja koetusta elämästä, kuten muutkin ovat todenneet. Minun tapauksessa niin, että kun a) synnyin isohkoon lapsikatraaseen vanhoille vanhemmille viho viimeisenä (viidentenä), b) olin yksiselitteisesti lellitty (sisaruksetkin) ja c) ylisuojeltu. Hellyttävää ja sympaattista, mutta rasittavaa ja rajoittavaa. Rakkaus todella rajoittaa, aika usein. Hyvää se, että perheen sairaudet, kuolemat ja köyhtyminen eivät koskaan horjuttaneet perimmäistä turvallisuudentunnetta.

"Minä ite", "antakaa mun" -pyristely tuli nuorena tärkeäksi, eikä se asenne ole siitä juuri muuttunut. Ärsyynnyn, jos joku yrittää järjestellä asioitani tai puuttua pasmoihini pyytämättä. Vaikka kuinka hyväntahtoisesti.

Sen sijaan itse kyllä nuorempana saatoin mennä neuvomaan muita ("mä autan", "mä osaan", "annas kun minä") ja nolostuin, kun apua ei kovin kiitollisena otettukaan vastaan. Vieläkin taidan haksahtaa joskus. Tajusin kuitenkin, että kappas, nehän on samanlaisia kuin minä. Näin, että useimmat ovat ehkä aika lailla samantapaisia monessa suhteessa, ei kaikissa, ja että kuulun samoihin taviksiin.

Niinpä logiikka menee jokseenkin näin: mistä en pidä, en tee sitä muille, mistä pidän, voin yrittää tehdä muille - jos viitsin, mitä ajattelen asioista, aika monet ajattelevat samaan tapaan jne. Osuu useimmiten ainakin tauluun, joskaan ei välttämättä kymppiin. Ja kun asiat eivät ole niin kuin luulen, kyllä se tulee ilmi, siinä onkin sitten uudelleenorientoitumisen paikka. En siis tuppaa apuani enkä ylisuojele, mielestäni. En myöskään toivo sellaisen kohdistuvan itseeni, olisi kiusallista.

Roolikäyttäytyminen ja etiketin noudattaminen sekoitetaan joskus suojelemiseen, ja kai ne osittain sitä voivat ollakin. Samoin avuliaisuus. Valta, mustasukkaisuus, omistamisenhalu. Myös voimakas oikeudentaju ilmenee ikäänkuin "suojeluna", vaikka se periaatteessa on eri asia. Oikeuskysymyksissä irtoan minäkin vihdoin tapetista ja heittäydyn mukaan. Esiinnyn, vaikkei sitä toivottaisi ja vaikka saisin "köniin". Lähtökohta on se, että jos vääryyttä tehdään yhdelle, niin sitä voidaan tehdä minullekin samoilla perusteilla. Jos väärää tietoa levitetään, pidän asianani yrittää korjata. Sen tapaista, vaikuttaa epäitsekkäältä, mutta kyllä se kiertyy epäsuorasti tai suoraan myös omaan etuun.

Tietoisuus potentiaalisesta suojelusta on lämpöinen asia, tarpeettomien, kuviteltujen tai näennäisten uhkien näyttävä torjunta on ylireagointia. Jotkut siitäkin pitävät ja mikäpä siinä, jos ei se haittaa.

Lue lisää

No näin. Taas se sama laulu eilen illalla tanssiklubilla: olen tiskillä ja siihen tulee isokokoinen äijä selittämään. Ei mitään ihmeellistä kaavassa, selitän että olen täällä jo jonkun kanssa, äijä ei usko vaan haluaa tarjota juoman, pyydän lähtemään, ’’hahhahaa, pippuriset kisut on ihania’’, ’’juu, kiitos nyt ei, mutta täytyy lähteä’’, ’’äläs kisuli karkaa, höhöhöö’’. Just kun olen lähdössä (eli hoidan tilanteen ihan itse) tystävä saapuu ja kysyy onko jotain ongelmaa. Äijää ilmeisesti ärsyttää ja koska luulee tystäväni heikon näköiseksi mieheksi (yleinen erehdys) alkaa soittamaan suuta ja käymään hieman uhkaavasti päin. Tystävää ärsyttää taas toisen käytös ja meinaa käydä kraveleihin käsiksi mutta minua ärsyttävät puolestaan nämä kaksi idioottia ja riuhdon tystävää pois. Onneksi tämä nyt viimein lähtee mukaan eikä ala pelleilemään äijän kanssa.

Nyt minua ärsyttää koko skenaario, tystävääni ärsyttää etten muka luottanut hänen kykyynsä hoitaa tilanne ja en tiedä ärsyttääkö eilistä äijää kun en lähtenytkään mukaan. Siis aina, aina!

pauline kirjoitti:

No näin. Taas se sama laulu eilen illalla tanssiklubilla: olen tiskillä ja siihen tulee isokokoinen äijä selittämään. Ei mitään ihmeellistä kaavassa, selitän että olen täällä jo jonkun kanssa, äijä ei usko vaan haluaa tarjota juoman, pyydän lähtemään, ’’hahhahaa, pippuriset kisut on ihania’’, ’’juu, kiitos nyt ei, mutta täytyy lähteä’’, ’’äläs kisuli karkaa, höhöhöö’’. Just kun olen lähdössä (eli hoidan tilanteen ihan itse) tystävä saapuu ja kysyy onko jotain ongelmaa. Äijää ilmeisesti ärsyttää ja koska luulee tystäväni heikon näköiseksi mieheksi (yleinen erehdys) alkaa soittamaan suuta ja käymään hieman uhkaavasti päin. Tystävää ärsyttää taas toisen käytös ja meinaa käydä kraveleihin käsiksi mutta minua ärsyttävät puolestaan nämä kaksi idioottia ja riuhdon tystävää pois. Onneksi tämä nyt viimein lähtee mukaan eikä ala pelleilemään äijän kanssa.

Nyt minua ärsyttää koko skenaario, tystävääni ärsyttää etten muka luottanut hänen kykyynsä hoitaa tilanne ja en tiedä ärsyttääkö eilistä äijää kun en lähtenytkään mukaan. Siis aina, aina!

Lue lisää

Myötätuntoa. Ikiklassisia tilanteita, jopa minä feministinä pidän väistämisstrategiaa näppärimpänä tekniikkana (periaatteessa muuten yleensä "mullon oikeus" blaablaa). Vaivihkaa tilanteesta eroon, huomiota herättämättä, kuivasti hymyillen, pari sanaa voi pudottaa, se kuulostaa vuorovaikutteiselta eikä häirikkö älyä ärsyyntyä, ja sitten paapuuriin.

Ystävän hiljainen hahmo taustalla riittäisi, tietoisuus tuesta tarvittaessa. "Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa", sotkuksi menee. Ollut vastaavanlaista, ymmärrän närkästyksen. Jospa pyytäisit kumppania olemaan vahvana siinä lähellä, mutta malttamaan mielensä? Ja vain jos kriisi ei mene ohi sujuvasti, lupaat pyytää apua? No, kyllä sinä tiedät paremmin, mikä kumppanillesi toimii. Reaktioalttiuden poisoppimista, määrää harjoituksia ;).