Eli mitä jos kyllästyy turhiin psykologeihin, psykiatreihin ja kaikenlaisiin pillereihin.
Lääkkeistä olen päässyt eroon. No rauhoittavia käytän silloin tällöin mutta enemmänkin mielihyvästä. En varsinaisesti päihdekäytössä.
Haluan vain rentoutua joskus. Kaikki helvetin masennuslääkkeet vain pahensivat oloa.
Miten pääsisin eroon psykologeista jotka turhaan yrittävät auttaa minua. Psykiatrit ei enää rasita koska ainoan lääkkeen respakin on vuoden aina voimassa.
Mutta psykologit. He eivät näytä uskovan että minua ei saa enää terveiden kirjoihin.
Sitä paitsi en enää halua "normaalien" ihmisten lähelle. En tarvitse heitä.
Olen tyytyväinen kun saan olla rauhassa omassa asunnossani ja katsoa töllöä ja käydä täällä netissä.
Jotkut väittävät että on mahdotonta irtautua kaikesta mutta minulla on ainakin hyvä yritys päällä. Sitäpaitsi kun kaikki voi melkein hoitaa netin kautta.
Voisikohan psykologi tyytyä webbikameran kautta kyselemään menneisyyttäni ja repimään vanhoja haavoja auki. Voisin laittaa sille jonkin nauhan pyörimään. Voisin tietysti irtautua psykologistakin mutta kun olen kuntoutustuella olen pikkuisen pakkoraossa.
Puhelimeni on yleensä suljettuna. Kuuntelen viestit kerran päivässä ja soitan jos joku tärkeä asia.
Ystäviä minulla ei enää ole enkä tarvikaan. En vastaa puhelimeen ja ovikelloni on kytketty pois päältä. Kolkuttajat kolkuttelee turhaan.
On minulla yksi yhteys mutta ei ystävä. diilerini joka toimittaa joskus ruohoa tai subutexiä. Noita en kuitenkaan harrasta kuin harvoin. En halua koukkuun mihinkään. Minulla on oikeus joskus polttaa sätkä tai vetää viivat subua ja rentoutua.
Piikkejä en harrasta. Nyt joku kuvittelee että olen täysi narkki. Enpäs ole, nytkin on pari kuukautta aikaa edellisestä jointista. 3-4kk:tta subutexista. En ole koskaan ollut narkki. Ei ole mitään järkeä käyttää jokapäiväisesti kamaa ja riippuvuus on yksi asia jota vihaan.
Perheeni vierailee joskus mutta vierailu on sovittava ainakin viikko etukäteen.
Saan siis olla aika mukavasti rauhassa. Minulla on diagnosoitu masennusta, ahdistusta ja muita bullshit-diagnooseja. Bullshitilla tarkoitan näitä roskapönttödiagnooseja. Mikä diagnoosi nykyään on muodissa? Taitaa viedä persoonallisuushäiriöt sun muut sosiopaatti,psykopaatti diagnoosit voiton.
Tästä tulee pitkä stoori.
Olen kolmekymppinen mies ja joku voi epäillä että provoilen. Tämä on kuitenkin tilanteeni.
Seksiä en tarvitse edes omalta kädeltäni mikä on aika kummallista. Ei vain enää kiinnosta naiset. Niin eikä miehetkään :) Tarpeellista mainita nykyaikana. En kyllä ennenkään ole ollut seksin perään.
Olenko laitostunut omaan kotiini? Tätä joskus pohdin ja miksi olen tyytyväinen eristyneisyyteeni. Koen olevani turvassa kotonani ja jos ihan perhanasti masentaa käyn nopeasti kirjastossa ja pullon hyvää viiniä tai konjakkia.
Nuo reissut tapahtuu yleensä nopeasti enkä edes vilkuile näkyykö tuttuja. Muut asiat tapahtuu samalla lailla.
Rahan puolesta pärjään aika hyvin. Kuntoutustuki riittää sopivasti ja hieman sivutuloja ja säästöjä.
Onko yksi ihminen yhteiskunnalle niin tarpeellinen että sitä pitää rääkätä. Syyttäkää laiskaksi ja itsekkääksi.
Ei haittaa kunhan annatte olla rauhassa.
Kun psykologi kyseli tavoitteistani vastasin että tavoitteeni on päästä eläkkeelle.
Vanhuus tietysti tulee aikanaan ja pelkään sitä.
Mitä vanhempi on sen riippuvaisemmaksi tulee toisista ihmisistä. Olen tosin suunnitellut että yhden kerran elämässäni käytän neulaa.
Pitkä piikki heroiinia ja se on siinä. Tietysti apteekkimorfiini on parempi ja luotettavampi tapa ja varmaan saan sitäkin käsiini. Sanon ei kiitos vanhainkodeille sun muille hoitolaitoksille.
Tilanteeni on jatkutun noin vuoden ja olen tyytyväinen että olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Vielä kun saisi nuo paperinpyörittäjät ja innokkaat nuoret psykologit uskomaan että en halua enkä tarvitse heidän hoitoaan.
Lääkkeistä olen päässyt eroon. No rauhoittavia käytän silloin tällöin mutta enemmänkin mielihyvästä. En varsinaisesti päihdekäytössä.
Haluan vain rentoutua joskus. Kaikki helvetin masennuslääkkeet vain pahensivat oloa.
Miten pääsisin eroon psykologeista jotka turhaan yrittävät auttaa minua. Psykiatrit ei enää rasita koska ainoan lääkkeen respakin on vuoden aina voimassa.
Mutta psykologit. He eivät näytä uskovan että minua ei saa enää terveiden kirjoihin.
Sitä paitsi en enää halua "normaalien" ihmisten lähelle. En tarvitse heitä.
Olen tyytyväinen kun saan olla rauhassa omassa asunnossani ja katsoa töllöä ja käydä täällä netissä.
Jotkut väittävät että on mahdotonta irtautua kaikesta mutta minulla on ainakin hyvä yritys päällä. Sitäpaitsi kun kaikki voi melkein hoitaa netin kautta.
Voisikohan psykologi tyytyä webbikameran kautta kyselemään menneisyyttäni ja repimään vanhoja haavoja auki. Voisin laittaa sille jonkin nauhan pyörimään. Voisin tietysti irtautua psykologistakin mutta kun olen kuntoutustuella olen pikkuisen pakkoraossa.
Puhelimeni on yleensä suljettuna. Kuuntelen viestit kerran päivässä ja soitan jos joku tärkeä asia.
Ystäviä minulla ei enää ole enkä tarvikaan. En vastaa puhelimeen ja ovikelloni on kytketty pois päältä. Kolkuttajat kolkuttelee turhaan.
On minulla yksi yhteys mutta ei ystävä. diilerini joka toimittaa joskus ruohoa tai subutexiä. Noita en kuitenkaan harrasta kuin harvoin. En halua koukkuun mihinkään. Minulla on oikeus joskus polttaa sätkä tai vetää viivat subua ja rentoutua.
Piikkejä en harrasta. Nyt joku kuvittelee että olen täysi narkki. Enpäs ole, nytkin on pari kuukautta aikaa edellisestä jointista. 3-4kk:tta subutexista. En ole koskaan ollut narkki. Ei ole mitään järkeä käyttää jokapäiväisesti kamaa ja riippuvuus on yksi asia jota vihaan.
Perheeni vierailee joskus mutta vierailu on sovittava ainakin viikko etukäteen.
Saan siis olla aika mukavasti rauhassa. Minulla on diagnosoitu masennusta, ahdistusta ja muita bullshit-diagnooseja. Bullshitilla tarkoitan näitä roskapönttödiagnooseja. Mikä diagnoosi nykyään on muodissa? Taitaa viedä persoonallisuushäiriöt sun muut sosiopaatti,psykopaatti diagnoosit voiton.
Tästä tulee pitkä stoori.
Olen kolmekymppinen mies ja joku voi epäillä että provoilen. Tämä on kuitenkin tilanteeni.
Seksiä en tarvitse edes omalta kädeltäni mikä on aika kummallista. Ei vain enää kiinnosta naiset. Niin eikä miehetkään :) Tarpeellista mainita nykyaikana. En kyllä ennenkään ole ollut seksin perään.
Olenko laitostunut omaan kotiini? Tätä joskus pohdin ja miksi olen tyytyväinen eristyneisyyteeni. Koen olevani turvassa kotonani ja jos ihan perhanasti masentaa käyn nopeasti kirjastossa ja pullon hyvää viiniä tai konjakkia.
Nuo reissut tapahtuu yleensä nopeasti enkä edes vilkuile näkyykö tuttuja. Muut asiat tapahtuu samalla lailla.
Rahan puolesta pärjään aika hyvin. Kuntoutustuki riittää sopivasti ja hieman sivutuloja ja säästöjä.
Onko yksi ihminen yhteiskunnalle niin tarpeellinen että sitä pitää rääkätä. Syyttäkää laiskaksi ja itsekkääksi.
Ei haittaa kunhan annatte olla rauhassa.
Kun psykologi kyseli tavoitteistani vastasin että tavoitteeni on päästä eläkkeelle.
Vanhuus tietysti tulee aikanaan ja pelkään sitä.
Mitä vanhempi on sen riippuvaisemmaksi tulee toisista ihmisistä. Olen tosin suunnitellut että yhden kerran elämässäni käytän neulaa.
Pitkä piikki heroiinia ja se on siinä. Tietysti apteekkimorfiini on parempi ja luotettavampi tapa ja varmaan saan sitäkin käsiini. Sanon ei kiitos vanhainkodeille sun muille hoitolaitoksille.
Tilanteeni on jatkutun noin vuoden ja olen tyytyväinen että olen saanut olla suhteellisen rauhassa. Vielä kun saisi nuo paperinpyörittäjät ja innokkaat nuoret psykologit uskomaan että en halua enkä tarvitse heidän hoitoaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitäs sä vielä vartoot?
"innokkaat nuoret psykologit" ovat kyllä innokkaita silloin, kun on kyse heidän palkkatyöstään. Mutta jos, esim. naispuolisesta psykologista tulee oikeasti tärkeä ihminen miespuoliselle (entiselle)asiakkaalle, ei edes puhuminen asiasta onnistu. Väärä asia....