Elämme 2000-lukua ja monikulttuurisuuden aikaa. Yhä useampi löytää elämänkumppaninsa toisesta maasta. Siitä huolimatta ihminen yksilönä näyttää aina ensisijaisesti elävän oman kulttuurinsa ja valitettavasti siihen liittyvien stereotypioiden ja ennakkoluulojen kyltin alla.
Kun jakaa elämänsä toisesta, erilaisesta kulttuurista tulevan kumppanin kanssa on tietysti hyvä perehtyä toisen taustaan, kieleen ja tapoihin jotka poikkeavat omista.
Eroavaisuudet vaativat soputumista ja yhteisymmärrystä.
Jos keskinäinen kiintymys on terve ja vahva, on myös sopeutuminen erilaisuuteen ja tasa-arvoinen yhteiselo täysin mahdollista, vaikka se vaatisi uuden oppimisen myötä kompromisseja molemmin puolin.
Lähtökohta kaikissa ihmissuhteissa on kahden ihmisen välinen juttu.
Jos aletaan käyttämään suhteettomasti aikaa siihen, että on selvitettävä kuinka pitää käyttäytyä , pukeutua, uskoa ja ajatella toisen kumppanin edustaman kulttuurin lähtökohdista, niin silloinhan itsekin muuttuu toisenlaiseksi, sijoittaessaan itseään muottiin joka saattaa tuntua vieraalta.
Kannattaako ottaa lähtökohdaksi toisen miellyttämisen oman identiteetin hinnalla on asia jota varmaan on syytä miettiä joka (myös ei-monikulttuurisissa )suhteessa.
Vielä nykyäänkin törmää kysymyksiin, kuten ensitreffeille menijä murehtii kuinka olla, miten puhua, jne. vain siksi että treffikaveri on toisessa maassa syntynyt. Kuinka moni ajattelee lähtiessään treffeillä omanmaalaisen kanssa että haluakoohan tuo hyötyä minusta taloudellisesti. Kyllä aika selvittää tarkoitusperät --kunhan malttaa tutustua toiseen rauhassa--huolimatta kiinnostuksen kohteen taustasta.
Pointtina kai tulisi olla se että kokee itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kun on. Ja kokeeko että synkkaa toisen ihmisen kanssa.
Luonne ratkaisee. Ja niitä hyviä, väkivaltaisia, pettäviä --kuin myös--todella sitoutuneita, upeita kumppaneita on jokaikisessä maassa.
Yksilön luonne on eri asia kuin yksilön kulttuuri.
Onko näin että tosiaan vielä liitetään ylimääräistä eksotiikkaa ja mystiikkaa toisesta maasta tuleviin elämänkumppaneihin.
Ainakin nämä monikulttuuriset parit joihin itse olen törmännyt ovat aika tavallisia, omaa arkeaan samalla tavoin eläviä ei-dramaattisia ihmisiä. Sattuvat vaan tykkäämään toisistaan sen verran paljon että päättävät tallustella polkua kimpassa, vaikka se elämänpolku olisi toisen osapuolen maassa ja kulttuurissa, kaukana siitä omasta synnyinmaasta. Erilaisuus toki tietysti on mielenkiintoista, ettei aina tehdäkään asioita samalla tavoin.
Kun jakaa elämänsä toisesta, erilaisesta kulttuurista tulevan kumppanin kanssa on tietysti hyvä perehtyä toisen taustaan, kieleen ja tapoihin jotka poikkeavat omista.
Eroavaisuudet vaativat soputumista ja yhteisymmärrystä.
Jos keskinäinen kiintymys on terve ja vahva, on myös sopeutuminen erilaisuuteen ja tasa-arvoinen yhteiselo täysin mahdollista, vaikka se vaatisi uuden oppimisen myötä kompromisseja molemmin puolin.
Lähtökohta kaikissa ihmissuhteissa on kahden ihmisen välinen juttu.
Jos aletaan käyttämään suhteettomasti aikaa siihen, että on selvitettävä kuinka pitää käyttäytyä , pukeutua, uskoa ja ajatella toisen kumppanin edustaman kulttuurin lähtökohdista, niin silloinhan itsekin muuttuu toisenlaiseksi, sijoittaessaan itseään muottiin joka saattaa tuntua vieraalta.
Kannattaako ottaa lähtökohdaksi toisen miellyttämisen oman identiteetin hinnalla on asia jota varmaan on syytä miettiä joka (myös ei-monikulttuurisissa )suhteessa.
Vielä nykyäänkin törmää kysymyksiin, kuten ensitreffeille menijä murehtii kuinka olla, miten puhua, jne. vain siksi että treffikaveri on toisessa maassa syntynyt. Kuinka moni ajattelee lähtiessään treffeillä omanmaalaisen kanssa että haluakoohan tuo hyötyä minusta taloudellisesti. Kyllä aika selvittää tarkoitusperät --kunhan malttaa tutustua toiseen rauhassa--huolimatta kiinnostuksen kohteen taustasta.
Pointtina kai tulisi olla se että kokee itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kun on. Ja kokeeko että synkkaa toisen ihmisen kanssa.
Luonne ratkaisee. Ja niitä hyviä, väkivaltaisia, pettäviä --kuin myös--todella sitoutuneita, upeita kumppaneita on jokaikisessä maassa.
Yksilön luonne on eri asia kuin yksilön kulttuuri.
Onko näin että tosiaan vielä liitetään ylimääräistä eksotiikkaa ja mystiikkaa toisesta maasta tuleviin elämänkumppaneihin.
Ainakin nämä monikulttuuriset parit joihin itse olen törmännyt ovat aika tavallisia, omaa arkeaan samalla tavoin eläviä ei-dramaattisia ihmisiä. Sattuvat vaan tykkäämään toisistaan sen verran paljon että päättävät tallustella polkua kimpassa, vaikka se elämänpolku olisi toisen osapuolen maassa ja kulttuurissa, kaukana siitä omasta synnyinmaasta. Erilaisuus toki tietysti on mielenkiintoista, ettei aina tehdäkään asioita samalla tavoin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tähän ei ole paljon lisättävää.
voitko tiivistää?
jatka loppuun saakka, kun oot virkeä ja levännyt.
Parisuhde on aina ennen muuta tahdosta kiinni. Jos molemmat haluaa olla yhdessä, keinot kyllä löytyy.
Yksilön luonne on eri asia kuin yksilön kulttuuriperimä.
Joo, periaatteessa noin. Ja ihanaa jos asiat olisivat noin yksinkertaisia.
Koska olemme ihmisiä vain, niin sosioekonomiset erot ja sivistykselliset erot vaan tekevät kumppaneiden välille jännitteitä vaikka oltaisiin samasta maasta kotoisin. Sitten kun ollaan vielä mahdollisesti täysin erilaisista kulttuureista niin kaikesta hyvastä tahdosta huolimatta on näissä suhteissa ylimääräistä painolastia.
Aloittaja puhui ihmisen luonteesta erottaen sen kulttuurista. Itse en usko noin. Uskon että vaatii aikamoista valveutumista ja sivistystä että voi ylittää oman kulttuurisen rajallisuutensa. Ja jos sillä kumppanilla ei sitä joustoa ole niin se on toinen joka joustaa sitten kaksinverroin...
Näin niin täällä kotimaassa omiemme kesken kuin moku-suhteissa. Ja nyt onkin kysyttävä että miten esim näistä muslimimaista joissa ihmisoikeudet ovat niinkuin ne nyt ovat, tulee kovin laajakatseista ja valveutunutta porukkaa tänne, kysyn vain... ? Jotakin koraanikoulua on yleensä käyty mutta en usko että sillä saavutetaan sellaista sivistystä mikä katsotaan modernin ihmisen sivistykseksi.
"Jotakin koraanikoulua on yleensä käyty mutta en usko että sillä saavutetaan sellaista sivistystä mikä katsotaan modernin ihmisen sivistykseksi."
Mitä pidetään "sivistyksen" mittapuuna? Olisi ollut mielenkiintoista tietää näkemyksesi tästä, miten sinä henkilökohtaisesti miellät ja määrittelet "modernisti sivistyneen" ihmisen.
Meidän kulttuurimme edustaa sivistystä ja muut on barbaareja, heh.
Sivistymättömiin törmää joka maailman kolkassa.
Kulttuurierot vaikuttaa tottakai meihin, mutta yksilön luonnetta ei voi sivuuttaa.
Ja edelleen, sosioekonomiset erot ja sivistykselliset erot eivät suinkaan ratkaise loppupeleissä toimiiko joidenkin parisuhde vai ei. Tämä on todistettu monta kertaa.
"Mitä pidetään "sivistyksen" mittapuuna? Olisi ollut mielenkiintoista tietää näkemyksesi tästä, miten sinä henkilökohtaisesti miellät ja määrittelet "modernisti sivistyneen" ihmisen."
Vastaan vaikka en ap olekaan.
Moderni sivistys on demokratiaa, tasa-arvoa, vapautta ja suvaitsevaisuutta (tiettyyn pisteeseen asti - ihan kaikkea ei tarvitse sivistyneenkään suvaita), koulutuksen ja työnteon arvostamista.
Nuo kaikki ovat luonnollisesti hyvin kulttuurisidonnaisia juttuja. Sanomattakain lienee selvää, että islamilaisissa maissa on toisenlaiset arvot.
Tasa-arvoa ja vapautta ei ole, demokratiaa ei tunneta, muita kuin muslimeja ei suvaita, koulutus rajoittuu uskonnollisen satukirjan ulkoa opetteluun ja töitä ei tehdä kuin pakolla. Tätä jengiä kun nyt sitten valuu kiihtyvällä tahdilla Suomeen niin takapajuisuus saa täälläkin hiljalleen jalansijaa.
Kyllä se parisuhteessakin näkyy jos kumppanin arvomaailma on jostain pimeältä keskiajalta.
"koulutus rajoittuu uskonnollisen satukirjan ulkoa opetteluun ja töitä ei tehdä kuin pakolla."
Tarkistapas mm. tämä kohta vielä Helsingin yliopistolta, jolla on esimerkiksi Kairon yliopiston kanssa yhteistyösopimus seuraavissa tiedekunnissa: oikeustieteellinen, luonnontieteellinen, lääketieteellinen, kauppatieteellinen, teknillistieteellinen, eläinlääketieteellinen, hammaslääketieteellinen, farmasian ja yhteiskuntatieteellinen.
Helsingin yliopiston rehtorin lausunnon mukaan "Kairon yliopisto on Egyptin johtavia yliopistoja, missä englanninkielistä opetusta erityisesti maisteritasolla ollaan lisäämässä ja minkä koulutusalat vastaavat Helsingin yliopiston kattamia aloja. Yhteistyösopimuksessa sovitaan perus- tai jatkotutkinto-opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden vaihdoista sekä muusta tieteellisestä yhteistyöstä."
Tottahan olet tietoinen että Kairon yliopisto on Brittiläisen imperiumin ajalta! Eikä kairon yliopisto ole suinkaan Islamilainen opin ahjo. Eikä mitenkään Islamilaisen Veljeskunnan suosiossa.
Heh, no jopas oli perustelu.
Egyptin BKT on 3000 euroa/asukas ja maan väestöstä vain himpan yli puolet osaa lukea ja kirjoittaa. Sanomattakin on selvää, että naisten prosentti on miehiä alhaisempi kuten islamilaisissa maissa on tapana.
Egyptin HDI
http://fi.wikipedia.org/wiki/Inhimillisen_kehityksen_indeksi
on sijalla 119 eli maa kuuluu hyvinvointia mittaavassa vertailussa puhtaasti kehitysmaihin.
Se että 80 miljoonan asukkaan maasta löytyy muutama yliopisto ja joitakin etuoikeutettuja jotka käyvät ihan oikeaa kouluakin ei paljon lohduta kun muutoin Egypti on keskiajalle jämähtänyt banaanivaltio ja suurin osa väestöstä elää kurjuudessa.
Vertailun vuoksi Suomen BKT on 32 000€/asukas eli kymmenkertainen ja lukutaitoprosentti 100. HDI on sijalla 11. Nämä ovat modernin sivistysvaltion lukuja.
Mitä väliä sillä mahtaa olla miltä ajalta yliopisto on, onpahan kuitenkin "islamilaisessa maassa, jossa koulutus on parin satukirjan opettelua". Opinahjossa on lähes 200.000 opiskelijaa, eli enemmän kuin jossain Tampereella asukkaita.
Myös Lapin ja Jyväskylän yliopistot tavaavat tiiviissä yhteistyössä ilmeisesti sitten niitä uskonnollisia satukirjoja Istanbulin tekun ja parin muun turkkilaisen yliopiston kanssa. Ranskan yliopistoilla puoilestaan mm. Algerian yliopistojen kanssa, Saksan yliopistot varsinkin Turkin yliopistojen kanssa jne. EU-mailla on siis jostain kumman syystä mielenkiintoa tavata aapista islamilaisten maitten yliopistojen kanssa, missä opiskelijat ovat tämän palstan mukaan lähes lukutaidottomia...?
Mutta jätän tämän keskustelun tähän, sillä uskon että täällä pari palstalaista innostuu hehkuttamaan aiheesta taas aamuyöhön saakka paremman tekemisen puutteessa.
tähän sillä tyypillisen tiedostavan suvaitsijan tapaan hirttäydyt yksittäisiin irtopalikoihin koska joko kykysi eivät riitä näkemään kokonaisuutta tai sitten pelkäät niin paljon totuutta ettei siitä puhuminen tunnu kivalta.
Sinun irtopalikkasi on Kairon yliopisto. Oh, yeah, 80 miljoonan asukkaan maassa on yliopisto. Kuule, melkein jokaisessa maailman maassa on yliopisto. Hei mut sivistyshän on ihan niiq globaali tosi asia!!!
Pointti tässä on se, että puolet egytiläisistä ei osaa edes lukea ja suuri osa niistäkin jotka osaa tankkaa vain Koraania. Piskuinen vähemmistö sitten saa sitten länsimaiset kriteerit täyttävää yliopistokoulutusta. Maa jossa enemmistö elää tietämättömyydessä ja vain piskuinen vähemmistö saa edes perusopetusta ei täytä sivistysmaan kriteerejä. Ei vaikka maassa olisikin brittiläisen imperiumin jäljiltä jokin yliopistoksi luokiteltava opinahjo.
...Punaniskapete, asiaa puhut. Kanssasi samaa mieltä. Vaikka olenkin nainen enkä punaniska. Ja vieläpä ulkomailla asunut.
Uskomaton vimma täällä monilla selittää ilmiselviä asioita ihan toiseksi.
Kyllä on punaniskapetessä tosi aviomies ainesta,melkein jyräävä tyyppi.
Kyllä tolla mentaliteetilla,vaimo tietää missä kaappi seisoo.
...minä olen aina oikeassa,muut vaietkoot;)
SE kuitenkin tärkeä seikka Egyptistä puhuessa usein unohtuu että egyptissä on varsinaisia egyptiläisiä eli Kopteja on noin kuusimiljoonaa .He ovat siis Koptilais kristittyjä joilta ei vielä täysin ole kadonnut Egytin kieli eli Kopti. esimerkiksi entinen YK pääsihteeri Butros Butros Kali oli juuri koptikristitty!